DOHA. Kun listataan suomalaisia yleisurheilijoita, jotka ovat 2010-luvulla selvinneet karsinnasta olympia-, MM- ja EM-finaaliin, lista on lyhyt. Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen ja David Söderberg eivät varmasti panneet pahakseen, että torstaista lähtien klubi ei ollut enää vain miehille. Kristiina Mäkelä, 26, liittyi suomalaisittain harvinaiseen seuraan vuosikymmenen viimeisessä mahdollisessa arvokilpailussa, kun hän loikki lauantaina käytävään Dohan MM-finaaliin tuloksella 14,26. Se on hänen kesän paras tuloksensa, luonnollisesti.
Mäkelä esiintyi ensi kertaa MM-tasolla Pekingissä vuonna 2015, jolloin kohtalona oli karsiutuminen. Orimattilan Jymyn loikkalupaus teki silti kesän tasolleen normaalin suorituksen, ja sittemmin jälki on ollut vakuuttavaa: Mäkelä on läpäissyt seitsemästä peräkkäisestä arvokisakarsinnasta peräti kuusi. Tasokkaan sarjan ainoa huti on kahden vuoden takaa Lontoon MM-kisoista – silloinkin kesän parhaalla tuloksella.
Sen lisäksi, että karsiutuminen Lontoossa kirpaisi henkisesti, Mäkelä sai tuntea nahoissaan huippu-urheilun raadollisuuden. Vaikka olympiakausi 2016 oli ollut Mäkelälle läpimurto ja ennen Lontoota plakkarissa oli pistesija (8:s) talven 2017 EM-halleista, tarkoitti MM-finaalista karsiutuminen, että Mäkelä joutui tyytymään vuoden 2018 apurahajaossa kakkossarjan statukseen ja 20 000 euron sijaan kymppitonniin.
Täysi tuki odottaa
Pitkämäkeä ja Ruuskasta lukuun ottamatta suomalaisen yleisurheilijan arki on tuntuvasti niukempaa, jos sponsoreiden jälkeen elämiseen ja harjoitteluun jää verovapaan 20 000 euron sijasta vain puolet. Paluu täyteen avustukseen ei onnistunut vielä täksi kaudeksi, koska vuosi sitten MM-halleista irtosi 16. ja Berliinin EM-finaalista 9. sija.
Torstaina Dohassa hypätyssä MM-karsinnassa Mäkelä lunasti kuitenkin itselleen täyden apurahan olympiakaudeksi 2020. Kuudes sija EM-halleissa, MM-finaalipaikka, sentin päähän Suomen ennätyksestä ja uran neljästä parhaasta kisasta kolme yhdelle kaudelle ovat näyttöjä, joiden arvo on takuulla 10 000 lisäeuroa nykyiseen tukeen.
Kun Yle Urheilu haastatteli Mäkelää maaliskuussa, tämä kertoi tavoittelevansa olympiakaudeksi 30 000 euroa suurempaa budjettia kuin tällä kaudella. Dohan finaalipaikka toi tavoitteesta ensimmäisen kympin, ja edellä mainitulla ansioluettelolla kylkeen luulisi löytyvän sponsorimarkkinoilta toinen mokoma.
Vaikka Mäkelä ei näyttänyt Khalifa-stadionilla tunteitaan ensimmäisen karsintahyppynsä jälkeen, hän tiesi, mitä oli tullut tehtyä: olympialaiset ja EM-kisat sisältävä ensi kausi on valtaosin turvattu. Mäkelän tuloksella 14,26 on Ateenan vuoden 2004 olympialaisia lukuun ottamatta aina menty kirkkaasti jatkoon. Niin mentiin nytkin.
Lauantaina kello 20.35 alkavassa finaalissa Mäkelällä on valta määrittää lähtötasoa, josta sponsorineuvottelut alkavat MM-kisojen jälkeen.
Rävähtääkö 26-vuotiaana?
Pistesija olisi jo myyntivaltti. Keihäänheittäjä Paula Tarvainen on edellinen kahdeksan joukkoon yltänyt suomalaisnainen, mutta saavutuksesta on ehtinyt vierähtää jo 14 vuotta. Tarvaisen kuudetta sijaa paremmaksi kolmiloikassa on pannut vain Heli Koivula Kruger, joka sijoittui viidenneksi Edmontonin MM-finaalissa 2001.
Huomionarvoista on, että vaikka Koivula Kruger ei ollut yhtä varma karsintahyppääjä kuin Mäkelä, hän teki oloista riippumatta kauden parhaat tuloksensa molemmilla kerroilla selvitessään ulkoratojen arvokisafinaaliin – MM-Edmontonissa 2001 ja vuotta myöhemmin hopeanhohtoisessa EM-Münchenissä. Sen sijaan Mäkelä on ollut ulkoradoilla jo kolmessa finaalissa, joissa kunto on karsintaan verrattuna ollut pääosin alavireinen.
Tosin Koivula Krugerkin onnistui ensi kertaa arvokisafinaalissa 26-vuotiaana, siis samanikäisenä kuin Mäkelä on nyt.
Lue lisää: