DOHA. Sunnuntaina Qatarissa päättyvät yleisurheilun MM-kisat ovat olleet tulostasollisesti yhdet MM-historian parhaista. Jos voittotuloksia verrataan esimerkiksi vuoden 2017 Lontoon kisoihin, Khalifan stadionilla jaetuista 35 kultamitalista 26 on irronnut kovemmalla tuloksella kuin yleisurheiluhulluna tunnetussa Lontoossa.
Kun huomioidaan arvokisoihin olennaisena osana kuuluvat kenttätapahtumien ulkopuoliset tekijät, Lontoon ja Dohan välistä kontrastia voi kuvata räikeäksi usealla mittarilla, mutta viime kädessä urheilijat ovat aina tapahtuman keskiössä.
Huimat voittotulokset ja -kamppailut ovatkin kääntäneet yleisen keskustelun urheilusuorituksiin; sunnuntaina aamukahvin kanssa on ollut aihetta verestää vielä lauantai-illan kuulafinaalin uskomatonta loppuratkaisua tai kuinka sinivalkoisilla kotisohvilla käsi hamusi nitropurkkia keihäskarsinnan viimeisellä kierroksella.
Kun loppua kohti yleisökin on löytänyt tiensä Khalifan lehtereille, voi todeta, että Dohan MM-kisat ovat hiljalleen syttyneet täyteen liekkiin.
Keihäskunnia säilyi
Hitaasti syttyväksi kuvasi itseään myös Lassi Etelätalo, joka pujahti viimeisellä karsintaheitollaan finaaliovesta sisään viimeisenä heittäjänä. Tavaramerkistä on vielä turhan aikaista puhua, mutta elokuun alussa mies rykäisi ensimmäisen SM-kultansa niin ikään viimeisellä kierroksella.
Paikka Dohan MM-loppukilpailussa tarkoitti myös, että vuoden 1912 Tukholman olympialaisista alkaen Suomella on edelleen ollut jokaisessa arvokisafinaalissa aina vähintään yksi mieskeihäänheittäjä – pois lukien vuoden 1956 Melbournen olympialaiset, joihin Suomen olympiakomitea ei heittäjiä lähettänyt.
Monelle keihäsmenestykseen tottuneelle härmäläiselle Antti Ruuskasen ja Oliver Helanderin karsiutumiset tarkoittivat kuitenkin, että joukkueena keihästrion suoritus painui vahvasti miinusmerkkiseksi. Lähtökohtiin nähden tulos on silti kaikkea muuta.
Kun kolmikosta Helander oli MM-kisoihin tultaessa keihäsrankingissa 10:ntenä ja Ruuskanen sekä Etelätalo sijoilla 17 ja 18, finaaliin oli toisin sanoen tyrkyllä useampi kauden aikana suomalaisia pidemmälle viskonut keppimies. Yksi suomalainen oli rankingissa tarjolla 12 joukkoon, ja yksi sinne myös pääsi.
Ruuskanen ja Helander heittivät itselleen MM-kisalipun juhannuksen korvilla, mutta sittemmin tuloskuntoa rokottivat vaivojen takia tulleet heittotauot: elo-syyskuussa molemmille kisoja kertyi vain kaksi. Niissä Ruuskasen seitsemän mitatun heiton keskiarvo oli 76,67 ja Helanderin neljän laakin 77,44.
Lähtökohtiin nähden kummankin tapauksessa finaalipaikka olisi pitänyt noteerata otsikossa huippuluokan venymisenä. Sellaisia on toki nähty Ruuskaselta, kuten viime vuonna Berliinin EM-kisoissa, mutta tämänvuotinen yhtälö oli yksinkertaisesti liikaa.
Karsiutuminen oli 35-vuotiaalle Ruuskaselle uran ensimmäinen arvokisoissa. Ihan äkkiseltään näköpiirissä ei ole suomalaista heittäjää, joka seuraavana tekee ruuskaset eli läpäisee karsinnan yhdeksän kertaa peräkkäin. Vastaavaan putkeen Etelätalolla, 31, on mahdollisuus yltää vuoden 2024 Pariisin olympialaisten jälkeen järjestettävissä EM-kisoissa – isäntäkaupunki ratkeaa ensi vuonna. Joka tapauksessa Etelätalon saldo on nyt puhdas: kaksi karsintaa, kaksi finaalipaikkaa.
Kärki kaukana
Vuonna 2014 Zürichin EM-finaalissa Etelätalo oli neljäs tuloksella 83,16. Päästäkseen heittämään sunnuntaina täydet kuusi kierrosta Etelätalon on todennäköisesti yllettävä vähintään samaan kolmen ensimmäisen kierroksen aikana, muuten leikki loppuu lyhyeen. MM-finaalien historiassa paras suomalainen on jäänyt kahdeksan parhaan ulkopuolelle vain kahdesti: yhdeksäs sija oli Aki Parviaisen kohtalo Göteborgissa 1995 samoin kuin Ruuskaselle Daegussa 2011.
Asiantuntijat ovat kehuneet Dohan heittopaikkaa, joten tulostaso voi nousta lauantain kuulakisan kaltaiseksi. Toistaiseksi kovin MM-pronssitulos on Edmontonista 2001, jolloin Kostas Gatsioudis heitti 89,95. Aki Parviainen otti hopeaa tuloksella 91,31 ja Jan Zelezny kultaa edelleen voimassa olevalla kisaennätyksellä 92,80.
Karsinnan perusteella vastaavia lukemia Dohassa nakkelee ainakin kauden tähtikaksikko, Viron Magnus Kirt ja Saksan Johannes Vetter. Näin siitäkin huolimatta, että MM-kisoissa karsinta ja finaali heitetään peräkkäisinä päivinä ensi kertaa sitten vuoden 2005.
Jos 14 vuotta sitten Helsingin olympiastadionilla sade ja tuuli toivat keihässoppaan astetta tujumman mausteen, Dohassa vastaavasta ei ole pelkoa. Mitä tulee olojen tasapuolisuuteen, ilmastoitu stadion on ollut tuulilukemien valossa järjestäjiltä nappisuoritus.
Kun tuuliolot eivät ole sekoittaneet kisoja, kauden tilastoissa kärkisijoilla keikkuneet ovat pokanneet myös mitaleita kovalla prosentilla. Etelätalon tietä kahdeksan parhaan joukkoon silottaa se, että saksalaisista karsintaan juuttuivat niin Thomas Röhler kuin Andreas Hofmann.
Kuuden kierroksen finaali olisi silti Etelätalolta kovan luokan paukku, joka toisi olympiavuodelle myös tuntuvan palkinnon, täyden 20 000 euron urheilija-apurahan. Finaalipaikka toi summasta varmuudella jo puolet.
Lue lisää: