Muistatko, kun tutkijat julkaisivat ensimmäisen valokuvan mustasta aukosta? Muistatko, kun Notre Damen katedraali paloi? Muistatko Suomen eduskuntavaalit, tai Sri Lankan pommi-iskut, joissa kuoli ja haavoittui satoja ihmisiä?
Huhtikuusta 2019 tuntuu olevan ikuisuus. Huhtikuun alussa, 5. päivä, vietettiin Suomen ylikulutuspäivää. Siis päivää, jolloin suomalaiset olivat kuluttaneet laskennallisesti osansa maapallon luonnonvaroista.
Päivä koitti viikkoa nopeammin kuin vuotta aiemmin. Helsingin Paloheinässä hiihdettiin vielä.
Isoimmat syylliset ylikulutukseen ovat energiantuotanto, liikenne ja ruoka, mutta meidän täytyy miettiä uudelleen koko elämäntapamme.
Kuluttamisen täytyy loppua.
Meidät on ehdollistettu lääkitsemään pahaa oloa shoppailulla.
Kun minua oikein ahdistaa, ensimmäinen impulssini on ostaa jotain kivaa. Yleensä vaatteita. Kotisohvalla plärään padilla lempivaatekauppojeni nettivalikoimat. Kylillä marssin puotiin, vuoraan itseni muotivermeillä ja koen oloni onnistuneeksi.
Meidät on ehdollistettu lääkitsemään pahaa oloa shoppailulla. Uudet tuotteet vapauttavat aivoissamme dopamiinia, joka tuottaa mielihyvää.
Suosituimmat vaateliikkeet panostavat pikamuotiin. Mallistoihin, jotka seuraavat toisiaan nopealla syklillä niin, että seuraavalla shoppailureissulla on takuuvarmasti aina uutta ostettavaa. Mallistoihin, joiden tuotteet eivät by design kestä käyttöä tai aikaa. Ne hajoavat tai muuttuvat epämuodikkaiksi koko ajan nopeammin.
Isot vaateketjut saattavat myös tuhota myymättä jääneitä tuotteitaan uusien tieltä. Vuosi sitten kohun keskelle joutui Burberry, joka myönsi tuhonneensa vaatteitaan pitääkseen yllä brändin luksusmainetta (siirryt toiseen palveluun).
Vaatteiden käyttöiän surkastuessa ylijäämän määrä kasvaa. Suomalaiset tuottavat ihmistä kohden vuosittain jo jopa 18 kiloa tekstiilijätettä (siirryt toiseen palveluun).
Ilmastomarsseilta ja YK:n hätäkokouksista saamamme signaalit maalaavat kuvaa maailmasta, joka havahtuu omiin virheisiinsä, panostaa kestävään kehitykseen ja toitottaa asioiden eettisyyttä ja ekologisuutta.
Silti halpavaatteilla menee paremmin kuin koskaan. Vuonna 2018 suomalaiset ostivat vaatteita ja asusteita aiempaa enemmän, mutta maksoivat niistä euromäärällisesti aiempaa vähemmän (siirryt toiseen palveluun).
Muotiteollisuus on vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä.
Vaatejättien pr-osastot ovat reagoineet siihen, että moni pitää tätä ongelmana. Tänä syksynä Helsingissä on ollut vaikea välttyä H&M:n "tiedostavan malliston" mainoksilta. Malliston "jokainen tuote sisältää vähintään 50 % kierrätetyistä PET-muovipulloista valmistettua polyesteriä tai muuta ympäristöä säästävämpää materiaalia".
Ensimmäinen ajatus monella lie: Onpa kivaa, että iso vaatejättikin kantaa vastuunsa. Nyt minun ei täydy potea huonoa omaatuntoa tyhjentäessäni vaaterekkejä ostoskoriin.
Väärin. Täytyy potea.
Ensinnäkin "tiedostava mallisto" on yksi tusinasta vuoden aikana lanseeratusta mallistosta. Valtaosa myydyistä vaatteista on yhä kaikkea muuta kuin "eettistä".
Toiseksi "50 prosenttia kierrätettyä materiaalia" tarkoittaa 50 prosenttia ei-kierrätettyä materiaalia.
Kolmanneksi "tai muuta ympäristöä säästävämpää materiaalia" jättää auki sen, mitä kaikkea vaatteiden ekologinen aines on. Se voi olla esimerkiksi luomupuuvillaa, jonka viljely on kyllä vähemmän myrkyllistä kuin tavallisen puuvillan, mutta vettä ja maapinta-alaa kuluu saman verran (siirryt toiseen palveluun).
H&M, joka yhdessä Electroluxin ja Ericssonin kanssa tuottaa maailmanlaajuisesti enemmän päästöjä kuin koko Ruotsi valtiona (siirryt toiseen palveluun), ilmoittaa malliston ekologisuuden niin ympäripyöreästi, että Norjassa kuluttajansuojavirasto älähti kesällä (siirryt toiseen palveluun). Viraston mukaan yrityksen viestinnän pitäisi keskittyä konkreettisiin toimiin sen sijaan, että käytetään yleisiä termejä kuten "kestävä", "ympäristöystävällinen" tai vihreä".
Neljänneksi: Jos vaate on sekoitekangasta ja sisältää esimerkiksi elastaania, sitä on käytännössä mahdotonta kierrättää. Silloin vaate menee roskiin.
Viidenneksi – ja tämä on tärkein kohta – uuden vaatteen valmistaminen kuormittaa aina maapalloa. Muotiteollisuus on vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä (siirryt toiseen palveluun).
Ainut todellinen ekoteko on vaihtaa uusien vaatteiden shoppailu kierrätystavaraan.
Valtaosa vaatteista heitetään suoraan roskiin.
Suomalaiset osaavat sinänsä kierrättää. Uffin laatikoihin tiputetaan vuodessa 15 miljoonaa kiloa vaatetta (siirryt toiseen palveluun).
Luku on iso, mutta mistä se kertoo? Siitä, että suomalaiset ovat laupiaita samarialaisia? Vai sittenkin siitä, että suomalaisilla on nurkissaan aivan helvetisti vaatetta? Ja koko ajan tulee lisää.
"Hyväntekeväisyys on pitkään ollut länsimaalaisille kätevä takaportti, jonka turvin vanhoista ja ylimääräisistä vaatteista on voinut päästä eroon eettisesti kestävällä tavalla", Aamulehden pääkirjoituksessa (siirryt toiseen palveluun) todettiin pari vuotta sitten.
Vaatteet kierrättämällä ei pitäisi kuitenkaan saada puhdasta omaatuntoa. Valtaosa vaatteista heitetään suoraan roskiin. Noin neljännes hyvätekeväisyyteen laitetuista tekstiileistäkin päätyy lopulta jätteeksi ja yleensä poltettavaksi.
Osa kierrätysvaatteista kärrätään Afrikan maihin, joissa paikallinen vaateteollisuus häviää taistelua länsimaista pikamuotia vastaan.
Monet halpavaateliikkeet ottavat vastaan käytettyjä vaatteita. Osa kuteista puretaan uusiksi muotiluomuksiksi, osa myydään eteenpäin, mutta paljon myös tuhotaan.
Kierrätyksestä saattaa saada kiitokseksi esimerkiksi kupongin, jolla voi ostaa lisää halpamuotia alennettuun hintaan. Kuluttajakäärme syö häntäänsä kiihtyvällä vauhdilla.
Käärmeeltä pitäisi nyt saada pää poikki.
Onneksi dopamiinikiksit voi saada myös käytetyistä vaatteista. Ja niitähän riittää, ihan joka pitäjässä.
Kierrätyskeskukset, kirpputorit ja Facebookin kierrätysryhmät ovat täynnä hyvälaatuisia, kestäviksi todettuja vaatteita huokeaan hintaan.
Oikean koon ja mallin löytäminen voi olla vaikeaa. Mutta niin kuuluukin olla. Helppouteen meillä ei ole varaa.
Anton Vanha-Majamaa
Kirjoittaja on journalisti ja kirjailija, joka yrittää vaihtaa vaatekaupat kirppareihin, mutta himoaa vietävästi uusia lenkkareita.
Aiheesta voi keskustella sunnuntaina 13.10. klo 17.00 asti.
Lue myös:
Aiju Salmisen sarjakuvakolumni: Mikseivät kaikki osta vaatteitaan käytettyinä?