Englanninbulldoggi Hertta juoksee innoissaan pehmeän pallon perässä jyväskyläläisessä koiraurheiluhallissa. 1,5-vuotiaan koiran emäntä Tiia Lehtonen seuraa ruohomaton ulkopuolella tarkasti lemmikkiään. Koira läähättää, kun se pysähtyy eläinlääkäri Suvi Heinolan rapsutettavaksi.
– Ei kuulu rohinaa ja sieraimetkin ovat ihan riittävän kokoiset. Hertta hengittää oikein hyvin, Heinola arvioi.
Lehtoselle tieto on helpottava, sillä englanninbulldoggi on yksi eniten hengitysongelmista kärsivistä, lyhytkuonoisista koiraroduista. Brakykefaalisuus eli lyhytkalloisuus on seurausta liian pitkälle menneestä jalostuksesta, jossa koiralle on tavoiteltu söpöä, ihmiskasvoista ulkonäköä.
Koska rodun ongelmat olivat tiedossa, Lehtonen näki todella vaivaa pennun etsinnässä. Kahden vuoden taustatyön jälkeen hän löysi kasvattajan, joka tavoittelee jalostustyössään mahdollisimman terveitä koiria.
Vaikka Hertta ei kärsi hengitysvaikeuksista, todennäköisesti sekin kantaa perimässään molemmilta vanhemmilta perittyjä geenimuotoja, kuten DVL2-geeniä (siirryt toiseen palveluun) (PLOS Genetics), joka saa aikaan lyttyisen kuonon, lyhyet jalat, suuret silmät ja kippuran hännän. Geenin kantaminen tarkoittaa perinnöllistä sairautta, kehitysvammaa, joka altistaa merkittäville terveysongelmille.
Geenin homotsygoottisuuden eli molemmilta vanhemmilta periytymisen vuoksi perimältään täysin terveen englanninbuldogin jalostaminen ei ole enää mahdollista.
– Useat geenivirheet ovat rodussa niin yleisiä, ettei perimältään täysin terveitä koiria ole. Ainoa keino päästä haitallisista geenimuodoista eroon on roturisteytys, koirien geenitutkimusta Helsingin yliopistossa johtava professori Hannes Lohi sanoo.
Professori korostaa, että tilanne on sama monissa muissakin lyhytkuonoisissa roduissa, kuten ranskanbulldoggeissa ja bostoninterriereissä.
Pyörtyilyä ja nukkumisvaikeuksia
Suomessa on Kennelliiton mukaan noin 19 000 lyhytkuonoista koiraa. Rotuja on kaikkiaan noin kymmenkunta (siirryt toiseen palveluun)(Kennelliitto). Eniten hengitysvaikeuksia on englannin- ja ranskanbulldoggeilla, mopseilla ja bostoninterriereillä. Eläinlääkäri Suvi Heinolan mielestä jokaisella koiralla pitäisi olla oikeus juosta, haistella ja nukkua ilman hengitysongelmia.
– Olen nähnyt kymmeniä koiria, joiden omistaja kertoo, että stressaavassa tilanteessa tai kun eläin kiihtyy omistajan tullessa kotiin koira pyörtyy.
Rohisevan hengityksen lisäksi koira voi vaihtaa öisin yhtenään nukkumapaikkaa ja pitää jatkuvasti lelua suussa, koska se ei saa sierainten kautta ilmaa. Sieraimet saattavat olla vain pelkkä viiva. Hengitysvaikeuksista kärsivä koira myös pulauttelee eli oksentaa limaa ja vaahtoa.
Lyhytkuonoisten koirien terveys on puhuttanut koirapiireissä jo vuosia, koska lyhyt kuono on jalostettu koirille vain ulkonäkösyistä. Niin englanninbulldoggien kuopiolainen kasvattaja Kira Mörsky, eläinlääkäri Heinola kuin geenitutkija Lohikin ovat samaa mieltä: ulkonäkökeskeisestä jalostuksesta pitäisi luopua.
He ovat yksimielisiä myös siitä, että roturisteytykset ovat ainoa keino.
– Muutamien äärirotujen kohdalla pitäisi edetä todella nopeasti. Jalostuksen tavoitteena täytyy olla terveet koirat. Oman kokemukseni mukaan kasvattajilla tuntuu joskus olevan enemmän halukkuutta roturisteytyksiin kuin rotuyhdistyksillä, Lohi sanoo.
Professorin mielestä Kennelliiton pitäisi uusien geenilöytöjen vuoksi puuttua asiaan rohkeasti, koska muuta ei ole tehtävissä kuin roturisteytykset. Hän ihmettelee, miksei liitto voi kieltää vaikeasti kehityshäiriöisten koirien astuttamista ja luopua niiden rekisteröimisestä ja näyttelyarvosteluista.
– Liitto on asettanut muitakin jalostuskieltoja, kuten kahta töpöhäntäistä yksilöä ei saa yhdistää. Näin vakavien terveysasioiden edessä pitää sääntöjä ja pykäliä tarvittaessa muuttaa.
Kennelliiton jalostuksellisen toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio ei kritiikkiä niele, sillä hänen mielestään liitto on jo vuosia yrittänyt tehdä työtä lyhytkuonoisten rotujen tervehdyttämiseksi, mutta esimerkiksi tieto kaikkien englanninbulldoggien kantamasta samasta geenivirheestä tuli ilmi vasta viime vuoden lopulla.
– Silloin meille selvisi, mitä meillä on vastassa.
Rodun muuttaminen ei ole helppoa
Kennelliitto ei lähtökohtaisesti vastusta roturisteytyksiä, sanoo Kirsi Sainio.
Noin 20 vuotta sitten pinsereiden perinnöllisistä silmäsairauksista pyrittiin hyvin tuloksin eroon risteytyksellä snautsereiden kanssa. Risteytyksiä on tehty myös muun muassa barbet- ja kromfohrländer -roduille.
Myös lyhytkuonoisten koirien roturisteytykset voisivat olla mahdollisia, mutta mutkia on sitä ennen monta. Sainio sanoo, ettei Kennelliitto kasvata koiria, vaan mukaan tarvitaan kasvattajia. Eikä liitto voi pakottaa kasvattajia mihinkään toimiin, ainoastaan kannustaa.
– Monia asioita on ratkaistavana. Ei tiedetä, millainen rotuyhdistelmä tarvitaan, mitä syntyville risteytyspennuille tapahtuu tai miten rotu saadaan säilytettyä. Risteytys vaatii tarkkaa harkintaa: "koekaniineja" ei voida käyttää.
Sitäkään ei haluta, että syntyisi uusia ongelmarotuja.
Yksi suurimmista kynnyksistä tehtävässä on kansainvälinen: jokaisen rodun kotimaalta tarvitaan suostumus, jos rotua muutetaan.
– Kansainvälinen koirayhteisö on kuin Euroopan unioni, ja päätöksenteko on monipolvista. Työ on hidasta ja vaivalloista, eikä yhteisymmärrykseen tunnuta pääsevän. On myös sellaisia näkökantoja, joiden mukaan mitään ongelmaa ei edes ole, Sainio sanoo.
Suomessa on tekeillä uusi eläinten hyvinvointilaki, jossa joidenkin lyhytkuonoisten rotujen kasvattaminen voitaisiin kieltää. Sekään ei Sainion mukaan poistaisi ongelmaa: pentuja syntyisi edelleen, mutta niitä ei vain rekisteröitäisi. Hän korostaa, että lyhytkuonoisten rotujen sisällä terveysongelmien määrässä on paljon eroja: osalla on paljon, mutta toisilla ei juuri lainkaan.
Joka vuosi satoja leikkauksia
Lyhytkuonoisista koirista osalla tilanne on vakava. Ainoa keino, jolla hengitysvaikeuksista kärsivän koiran oloa voidaan helpottaa, on leikkaus. Jyväskyläläisen AlmaVetin eläinlääkäri Suvi Heinola leikkaa vuosittain kymmeniä koiria, melkein joka viikko yhden. Koko maassa leikkausten määrä nousee satoihin.
Avartamisleikkauksessa suu- ja nenäontelon välissä sijaitseva pehmeä kitalaki lyhennetään ja sieraimia avarretaan leikkaamalla pala pois. Suomessa ei vielä tehdä muualla maailmassa käytössä olevaa laseravusteista sierainkuorikoitten poistoa.
Leikkauksen riskit ovat suuret, koska esimerkiksi leikkauksen jälkeinen turvotus henkitorvessa voi koitua kohtalokkaaksi. Pääsääntöisesti koirat selviävät leikkauksesta: esimerkiksi Heinolan pöydälle on kymmenen vuoden aikana kuollut vain yksi koira.
– Yleisesti ottaen koirat toipuvat hyvin. Bulldoggiroduilla on korkea kipukynnys. Varmasti myös sillä on vaikutusta, että heti leikkauksen jälkeen ilma kulkee aikaisempaa paremmin. Leikkaus usein auttaa, mutta koko ongelmaa se ei poista.
Heinola kuitenkin korostaa, että kaikki lyhytkuonoiset koirat eivät kärsi hengitysvaikeuksista. Tilastoja ei ole, mutta esimerkiksi mopsien kohdalla Heinola arvioi kolmen tai neljän kymmenestä kärsivän vakavista hengitysongelmista.
Suomessa tilanne on muuta maailmaa paremmin, koska myös kasvattajat ovat jo tehneet työtä sen eteen, että jatkossa syntyisi hengitysteiltään mahdollisimman terveitä koiria.
Kaikki rodut eivät selviä kilometrin kävelystä
Englanninbulldoggeja liki vuosikymmenen kasvattanut Kira Mörsky valitsee astutukseen käytettävät koirat tarkkaan. Ensimmäisenä hän katsoo ulkonäköä: kuonoa pitää olla.
– Sitten ehdottomasti terveys- ja hengitystietutkimusten ja kävelytestin täytyy olla kunnossa, ennen kuin edes harkitsen koiran jalostuskäyttöä.
Kävelytesti on kehitetty englanninbulldoggeille, mutta eläinlääkäri Heinolan mielestä se sopisi jalostukselliseksi työkaluksi myös muille lyhytkuonoisille. Testin avulla esimerkiksi tiedetään, että 22 prosentilla ranskanbulldoggeista on keskivaikea hengitysongelma.
Testissä koiran pitää taittaa kilometrin matka 12 minuutissa. Ennen ja jälkeen kävelyn koiran hengitystä kuunnellaan ja syke ja ruuminlämpö mitataan. Testin tuloksena koira saa BOAS-arvon, joka määrittää hengitysteiden kunnon.
Yleisimpiä syitä, miksi testi hylätään, on ettei koira pysty kävelemään annetussa ajassa kilometriä tai että koiran ruumiinlämpö nousee liikaa. Pahimmillaan Heinolan valvomassa testissä, viileässä hallissa talvella, koiran ruumiinlämpö nousi reilusti yli 40 asteeseen. Koira jouduttiin kantamaan lumihankeen jäähtymään.
Lämmönsäätelyyn liittyvät ongelmat ovat hengitysvaikeuksien lisäksi lyhytkuonoisilla koirilla yleisiä. Koira jäähdyttää itseään läähättämällä, suun limakalvojen kautta. Lyhyen kuonon vuoksi jäähdytys ei toimi kunnolla, ja ahtaat hengitystiet vähentävät läähättämisen tehoa.
Vastuu myös pennun ottajalla
Lyhytkuonoisten koirien terveysongelmiin etsitään myös kansainvälisesti keinoja, koska koiria on paljon. Esimerkiksi Englannissa rekisteröidään vuosittain 30 000 ranskanbuldoggia, Suomessa muutamia satoja.
Hollannissa koirien terveyteen on puututtu jo lainsäädännön avulla (siirryt toiseen palveluun) (FECAVA): kuonon pituuden pitää olla puolet kallon pituudesta, siirtymäaikana vaatimuksena on kolmannes. Ruotsissa on puolestaan meneillään kartoitus, jossa yritetään löytää mahdollisimman pitkäkuonoisia yksilöitä roduista. Professori Lohi kannattaa Hollannin mallin tuomista uuden eläinten hyvinvointilain yhteydessä Suomeen.
Sainio vierittää vastuuta myös pennun ottajille. Brakykefaalisten rotujen rekisteröinnit ovat laskeneet, mutta se ei välttämättä tarkoita yksilöiden vähenemistä. Lyhytkuonoisten rotujen suosio on edelleen kova, eikä kaikissa roduissa synny riittävästi kotimaisia pentuja. Esimerkiksi ranskanbulldoggien pennuilla on kova kysyntä.
– Kaikki ihmiset eivät malta odottaa, vaan hankkivat rekisteröimättömän pennun, Sainio sanoo.
Lyhytkuonoisten koirien terveysongelmat ovat rotukoirien maailmassa (siirryt toiseen palveluun) vain jäävuoren huippu (Helsingin Sanomat, tilaajille). Saksanpaimenkoirilla on selkäranka- ja lonkkanivelten ongelmia, kääpiösnautsereilla verkkokalvon rappeumaa, boksereilla ja labradorinnoutajilla on ihosairauksia.
– Esimerkiksi bulldoggeilla on vaikeuksia synnyttää luonnollisesti, Lohi kertoo.
Professori nostaa esille myös Shar Pei -rodun, jonka parin viikon ikäisillä pennuilla silmäluomet voivat hangata silmämunaa ja luomet saatetaan joutua väliaikaisesti tikkaamaan. Joillakin pennuilla ja nuorilla koirilla on todettu myös silmäluomien kiertymistä, jonka hoitona voi olla leikkaus, kun pään kasvu on pysähtynyt.
Monilla muillakin roduilla kuin vain lyhytkuonoisilla sairaudet voivat olla perinnöllisiä. Heinolan mukaan siihen on yhtenä syynä liian kapea geeniperimä: koirat voivat olla läheistä sukua toisilleen.
Keskustelu aiheesta oli auki kello 8:00–15:00. Kiitos aktiivisesta osallistumisesta!
16.10.2019 klo 15:21 korjattu juttuun, että kääpiösnautsereilla on verkkokalvon rappeumaa. Alunperin jutussa luki snautseri.
17.10.2019 klo 18.33 Shar Pein vastasyntyneiden pentujen silmäluomia ei leikata. Asiaa on tarkennettu tekstissä ja korjattu rodun kirjoitusasu.