"Oletko sinä meidän äidinkielen opettajamme?"
Noor Assad, 22, pystyi lukemaan kysymyksen mykistyneiden lukiolaisten kasvoilta.
– Seuraavaksi minulta kysyttiin erinäisiä verbien taivutusmuotoja ja muuta nippelitietoa, hän sanoo.
Assad toimi viime talvena äidinkielen sijaisena espoolaisessa lukiossa. Ennen tuntia etiäinen takaraivossa kehotti kertaamaan kaikki kielitieteen yksityiskohdat, koska kysymyksiä luultavasti tulisi. Ja niitä todella tuli.
Tenttauksen ja syvien epäilysten jälkeen opiskelijat viimein vakuuttuivat hänen olevan oikeassa paikassa.
Ihmisille huivipäinen äidinkielenopettaja on edelleen hämmentävä yllätys. Assadin elämässä outo tilanne oli vain yksi monista.
Maahanmuuttotaustaisten työllistymisestä tietyille aloille, kuten lähihoitajiksi tai ravintolan työntekijöiksi, on tiedostettu jo useiden vuosien ajan.
Tutkimukset osoittavat, että ulkomaalaistaustaiset nuoret joutuvat perustelemaan edelleen uravalintojaan opinto-ohjaajalle keskimääräistä enemmän.
Muun muassa kasvatussosiologian dosentti Mira Kalalahti on selvittänyt hiljattain koulutuksen merkitystä maahanmuuttotaustaisten nuorten elämänkulussa.
Helsingin ja Turun yliopiston yhteistyönä toteuttamassa tutkimushankkeessa seurattiin yli 400:aa nuorta yhdeksänneltä luokalta lukion tai ammattikoulun viimeiselle vuodelle.
Noin puolet haastatelluista nuorista oli ensimmäisen tai toisen sukupolven maahanmuuttajia.
Tutkimuksen loppuraportti julkaistaan tällä viikolla.
– Ulkomaalaista taustaa omaavat nuoret kertoivat joutuneensa käymään enemmän keskustelua siitä, minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia he pitävät itselleen mahdollisina, Kalalahti sanoo
Maahanmuuttotaustaisilla yhä vaikeuksia löytää toimivaa koulutuspolkua
Suomeen vastamuuttaneiden vaikeaa työllistymistä on perusteltu muun muassa kehnolla kielitaidolla tai tietämättömyydellä.
Tämä selitys ei kuitenkaan päde heidän Suomessa syntyneisiin lapsiinsa.
Kalalahti analysoi tutkimuksen tiimoilta myös opinto-ohjaajien näkemyksiä.
Hän korostaa, että osa ohjaajista hoitaa ulkomaalaistaustaisten nuorten opinto-ohjauksen mallikkaasti, osa taas näkee heidät osana tilastoa.
– Ohjaustyön ammattilaisina he tietävät tilastojen perusteella, miten maahanmuuttotaustaisten nuorten on yhä vieläkin keskimääräistä vaikeampaa löytää toimivaa koulutuspolkua ja pyrkivät siten ohjaamaan niille poluille, joissa saa varmemmin esimerkiksi tukiopetusta, Kalalahti sanoo.
Assad itse ei koe olevansa kantasuomalainen tai maahanmuuttaja, vaan erinäisillä mielikuvilla rodullistettu. Hän mainitsee ilmiön näkyvän esimerkiksi lääkärin vastaanotolla.
– Äskettäin esimerkiksi kävin terveyskeskuksessa ja lääkäri kysyi heti alkuun, osaanko suomea, sen sijaan, että olisi vastaanotolle valmistautumisen yhteydessä tarkistanut henkilötiedoistani asiointikieleni.
Yle kertoi maanantaina tutkimuksesta, jossa hakijan äidinkielellä ja nimellä todettiin olevan erittäin suuri vaikutus hakijan työnsaantiin Suomessa.
Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti Suomessa syntyneisiin tai lapsesta asti Suomessa asuneisiin maahanmuuttotaustaisiin nuoriin.
Vuonna 2017 Suomessa oli 385 000 maahanmuuttotaustaista, eli henkilöä, joiden molemmat tai ainoa vanhempi oli syntynyt ulkomailla. Suomessa syntyneiden maahanmuuttotaustaisten suhteellinen osuus on kasvanut vielä nopeammin.
Mutta ovatko maahanmuuttajien lapset maahanmuuttajia?
Assadin mielestä eivät, mutta siksi hänet luokitellaan. Hänen virallinen äidinkielensä on arabia, mutta hän määrittelee itsensä kaksikieliseksi.
Suomessa ihminen voi virallisesti puhua äidinkielenään vain yhtä kieltä, mikä saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä ja vääristää tilastoja.
– Minä olen siis virallisesti vieraskielinen. Jos hankkisin lapsia Suomessa, niin olisivat hekin. Myös heidän täällä syntyvät lapsensa olisivat edelleen tilastoissa vieraskielisiä. Tämä on katkeamaton ketju.
Virallinen äidinkieli on mutkistanut Assadin elämää päiväkodista lähtien.
"Jos joku kyseenalaistaa minut, minä kyseenalaistan hänet"
Lapsena Assad oli ujo. Hän kuunteli päiväkodissa mieluummin muita kuin osallistui keskusteluun.
Puhumattomuudesta seurasi johtopäätöksiä ja soitto vanhemmille: Assadin tulisi siirtyä valmistavaan maahanmuuttajille tarkoitettuun luokkaan, kun peruskoulu alkaisi.
– Hiljaisuudestani oli vedetty johtopäätös, etten kieltä osaamattomana ollut kykenevä aloittamaan koulutaipalettani. Olin vain ujo, mutta ruskea, lapsi, Assad sanoo.
Puheterapeuttien ja eri tahojen kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen hänen vanhempansa allekirjoittivat päiväkodille lomakkeen vastuuvapautuksesta. Tämän ansiosta Assad pääsi aloittamaan peruskoulunsa normaalissa luokassa.
Suomen kielen taito ja sen todistelu osoittautui kuitenkin ala- ja yläasteen aikana Assadin keskeiseksi missioksi.
Seitsemännen luokan alussa hän tajusi jälleen olevansa suomi toisena kielenä -opintokonaisuuden piirissä.
S2-oppimäärään (siirryt toiseen palveluun) ovat oikeutettuja sellaiset oppilaat, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame tai joilla on muutoin monikielinen tausta.
"Suomen kieli on vaikea aine heillekin, joiden vanhemmat puhuvat sitä äidinkielenään", hän sai vastaukseksi mennessään puhumaan asiasta päättävälle opettajalle.
Assad ei kuitenkaan enää taipunut ja siirtyi äidinkielen opetukseen muun luokkansa kanssa.
– Jos joku kyseenalaistaa minut, minä kyseenalaistan hänet.
Assad kokee olevansa etuoikeutettu. Korkeasti koulutetussa perheessä yliopistossa opiskelu on ollut itsestäänselvyys.
Silti näkymä omasta tulevaisuudesta sai jatkuvasti kolauksia, kun lukion uusi opinto-ohjaaja suositteli suoraan lääkärin sijasta lähi- tai sairaanhoitajan opintoja.
– Kumpaakaan ammattia väheksymättä on silti outoa, että miltei kympin keskiarvon opiskelijalta varmistellaan jatkuvasti, onko hän varma valinnastaan, Assad sanoo.
Maahanmuuttaja vai yksilö?
Itä-Suomen yliopistolehtori Anne-Mari Souto on vastannut omalta osaltaan opinto-ohjaajien kouluttamisesta.
Hänen mukaansa nuoren virallinen äidinkieli tai ulkonäkö saattaa toimia eräänlaisena erontekijänä, jolloin henkilö nähdään vain ja ainoastaan maahanmuuttajana yksilön sijasta.
– Nuorille puhutaan usein mahdollisuuksien sijaan realistisista vaihtoehdoista. Taustalla on yleensä olettamuksia keskivertosuomalaista heikoimmista resursseista, kuten kielitaidosta ja korostuneesta työllistymistarpeesta.
Soudon mukaan ohjaajien tulisi nostaa rohkeasti kissa pöydälle, mitä yhteiskunnan epätasa-arvoon tulee.
– Rasismista ja siitä, kuinka se rajoittaa nuorten koulutukseen ja työelämään liittyviä toiveita ja mahdollisuuksia, ei useinkaan nosteta puheeksi opinto-ohjaajien aloitteesta. Usein odotetaan, että nuori itse tuo aiheen esille, mutta se on paljon vaadittu, hän sanoo.
"Jos joku kyseenalaistaa minut, minä kyseenalaistan hänet."
Noor Assad
Assad valmistui lukiosta kolme vuotta sitten. Paineet jatkokoulutukseen pääsemiseksi olivat kovat, joten lepääminen ennen pääsykokeita ei tullut kysymykseen. Todellinen uupumus oli nurkan takana.
– Tuolloin ensimmäisen hakukerran aikaan olin vain niin täynnä itseni kyseenalaistamista, hän kertoo.
Ensin tähtäimenä oli Helsingin yliopiston lääketieteellinen. Lukion opinto-ohjaajalle oli tarkoituksena lähettää kortti sisäänpääsyn jälkeen.
– Minulla oli suuri tarve todistaa minua kyseenalaistaneelle opolle, että minähän pääsen yliopistoon lukemaan lääketiedettä ja vieläpä ensimmäisellä hakukerralla, Assad sanoo.
Postikorttia ei ole vielä lähetetty.
Välivuosia on nyt kertynyt parin vuoden verran, mutta tulevaisuuden suunta tuntuu edelleen oikealta.
Tällä hetkellä hän työskentelee osastonsihteerinä psykiatrian erikoissairaanhoidossa päästäkseen tutustumaan mahdolliseen erikoistumisvaihtoehtoon.
Jonain päivänä Assad haluaisi toimia Lääkärit ilman rajoja -järjestössä.
– Terveys on ihmisoikeus ja asia, jota joka ikinen elävä ihminen tarvitsee, vaikkei kaikilla olekaan siihen mahdollisuutta, Assad toteaa.
Lue lisää: