Ainakin kerran viikossa lyön kunnolla leikiksi muiden aikuisten kanssa. Pelaamme hippaa tai polttopalloa, keksimme tarinoita ja esitämme eläimiä.
Kuulostaa lasten leikeiltä, mutta hienompi nimitys toiminnallemme on improvisaatioteatteri. Eikö alkanutkin vaikuttaa aikuismaiselta hommalta?
Improvisaatioteatteri on yhteinen peli, jonka säännöt kuka tahansa sosiaalisesti normaali ihminen voi oppia. Se on lähempänä leikkiä kuin teatteria.
Kun parikymppisenä etsin sopivaa tapaa tyhjentää pääni, suuntasin baariin tai joogatunnille. Molemmissa tapauksissa pään tyhjentäminen jäi vajaaksi. Alkoholista tuli krapula ja joogasalin hiljaisuudessa ajatukset piinasivat ihan samalla tavalla kuin muuallakin.
Sitten löysin impron ja huomasin, että avain aikuisen ihmisen henkisiin lukkoihin oli leikkiminen.
Kun leikki viedään aikuisten maailmaan, esimerkiksi toimistoympäristöön, alkaa kuulua narinaa.
Leikki on osa ihmisen luontoa. Monet eläimet leikkivät pentuina, mutta on havaittu, että varsinkin eläinkunnan älykkäimmät, kuten delfiinit, varislinnut ja kädelliset leikkivät paljon myös täysikasvuisina.
Luultavasti jokainen aikuinen leikkii ihan huomaamattaankin. Paiskaa lemmikkikoiran kanssa tassua tai kulauttaa kurkkuunsa kupillisen lapsen ojentamaa mielikuvituskahvia.
Silti leikki tuntuu olevan yhteiskunnassa vain lasten ja luovan alan ammattilaisten yksinoikeus. Kun leikki viedään aikuisten maailmaan, esimerkiksi toimistoympäristöön, alkaa kuulua narinaa.
Tyky-päivään osallistuu aina joku, jonka mielestä kaikenlaiset leikit ovat noloja. Yleensä tämä joku myös ilmoittaa asian vähintään passiivis-aggressiivisesti.
Erilaiset tutustumisleikit taas ovat toisille suorastaan maanpäällinen helvetti.
Miksi leikkiminen on joillekin aikuisille niin vastenmielistä?
Leikkiviin aikuisiin liitetään usein myös negatiivisia mielikuvia.
Koska leikkiä pidetään lasten touhuna, siihen ryhtyminen tarkoittaa häpeän kynnyksen ylittämistä. Yhdelle kynnys on korkeampi kuin toiselle. Häpeän pelko saattaa saada ihmisen välttelemään ihan harmittomiakin asioita.
Ehkä leikkiä välttelevä aikuinen välttelee siis itsensä nolaamista. Tai ehkä aikuinen vaan kuvittelee olevansa leikkimisen yläpuolella. Jotenkin arvovaltaisempi, jos ei hetkeksikään löysää otetta ja hassuttele.
Leikkiviin aikuisiin liitetään usein myös negatiivisia mielikuvia. Sellainen ihminen on jäänyt jotenkin aikuistumisen kelkasta. Metsässä juoksevat larppaajat ovat outoja ja värityskirjojen värittäjät lapsellisia typeryksiä.
Eikä tarvitse olla edes leikkivä aikuinen, että katsotaan kieroon. Riittää, että on leikkivä teini. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevat keppihevosharrastajat saavat kuraa niskaansa. Nuorison pitäisi kai hengata mieluummin kaduilla rööki tai nuuska huulessa.
Aikuiselle sopivat leikit taas tapahtuvat makuuhuoneessa. Muulloin aikuisen täytyy olla aivan älyttömän vakavissaan ja kontrolloida itseään jatkuvasti.
Katsokaa vaikka, mitä kävi leikin lähisukulaiselle liikunnalle. Siitä on tullut tiukkaa suorittamista, jossa erilaisilla härpäkkeillä tarkastellaan sykettä ja aktiivisuutta.
Leikki on kaiken suorittamisen ulkopuolella. Se on näennäisen hyödytöntä toimintaa, jonka tarkoituksena on lähinnä tekemisen ilosta syntyvä hauskanpito.
Juuri siksi hektinen ja suorituskeskeinen yhteiskunta kaipaa leikkiä enemmän kuin koskaan.
Leikkiminen vähentää stressiä, tehostaa aivotoimintaa ja parantaa muistia.
Leikin vaikutus lapsen kehitykseen on nähty monissa tutkimuksissa. Samoin leikin puutteen seuraukset.
Tutkija Stuart Brown on havainnut, että monilla murhaajilla oli samanlainen kokemus lapsuudesta. Heidän elämässään leikkiä oli ollut liian vähän, jos lainkaan, ja se altisti heidät väkivaltaisuudelle.
Brown puhuu leikkimisestä ihmisen elinikäisenä oikeutena. Jos leikki kerran on lapselle niin tärkeä ja tarpeellinen asia, miksi se ei olisi sitä myös aikuiselle.
Koska nyky-yhteiskunta haluaa aina nähdä toiminnan hyödyt, niin luettelenpa siis vielä leikkimisen hyötyjä aikuiselle.
Leikkiminen vähentää stressiä, tehostaa aivotoimintaa ja parantaa muistia. Leikin tiimellyksessä usein naurattaa, ja nauru laskee verenpainetta.
Leikki kehittää sosiaalisia taitoja ja sitoo ryhmiä yhteen. Parhaimmillaan leikkiessään pääsee flow-tilaan.
On sanottu, että tekoäly pystyy tulevaisuudessa moneen, mutta ihmisen osaksi jää luovuus. Leikki on avoimuutta ja heittäytymistä, mielikuvituksen ja luovuuden riemuvoitto. Jos leikki loppuu, loppuu myös luovuus.
Nolo on siis se, joka ei leikkiin ryhdy.
Laura Hallamaa
Kirjoittaja on Turussa asuva vapaa toimittaja, joka tuo nyyttikesteille lähes aina etikkasipsejä.
Aiheesta voi keskustella 17.10. klo 16.00 asti.
Lue myös
Laura Hallamaan kolumni: Vauvakato ei ole sukupolveni vika
Laura Hallamaan kolumni: On aika myöntää, että introvertti pärjää työelämässä