Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
“Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä”, sanoo suomalainen sananlasku.
Käytännössä nimi ratkaisee paljon. Esimerkiksi Abdirashid Mohamedin on Aino Hämäläistä vaikeampi saada Suomessa työpaikka, vaikka Abdirashid ja Aino olisivat täsmälleen yhtä päteviä.
Tähän johtopäätökseen päätyy Koneen säätiön rahoittama tutkimus (siirryt toiseen palveluun), jossa selvitettiin Suomen työmarkkinoilla piilevää syrjintää.
– Tätä tapahtuu Suomessa hyvin perustasolla, matalapalkkaisissa töissä. Jos on tarjolla työntekijä, jolla on suomenkielinen nimi, todennäköisesti hänet palkataan, sanoo Helsingin yliopiston sosiologian tutkija Akhlaq Ahmad.
Väitteen tukena on perusteellinen käytännön koe. Vuosina 2016–2017 Ahmad lähetti 5 000 työhakemusta, suomalaisilla ja ulkomaalaisilla nimillä. Tutkijan tarkoitus oli selvittää, vaikuttaako nimi siihen kenet kutsutaan työhaastatteluun.
Nyt Ahmad analysoi tuloksia. Ne ovat hätkähdyttäviä.
Työmarkkinoilla on hierarkia, ja se on karua luettavaa ei-eurooppalaisille
Ahmad loi tutkimustaan varten viisi työnhakijaryhmää, jotka edustivat viittä etnistä taustaa: suomalainen, englantilainen, venäläinen, irakilainen ja somalialainen.
Sitten tutkija lähetti jokaisesta ryhmästä työhakemuksen tuhanteen avoimeen työpaikkaan te-toimiston sivujen kautta. Alat olivat ravintolatyö ja pitopalvelu, vähittäiskauppa, toimistotyö, siivoustyö ja asiakaspalvelu.
Kuvitellut työnhakijat olivat tasavahvoja: Sama koulutus, saman verran työkokemusta. Kaikki olivat käyneet koulunsa Suomessa mikä vihjasi, että he olivat joko syntyneet Suomessa, tai muuttaneet Suomeen alle kouluikäisenä. Kaikki puhuivat erinomaista suomea. Puolet hakijoista oli naisia ja puolet miehiä.
"Olen oma-aloitteinen, huolellinen ja minulla on tiimityöskentelytaitoa, rehtiä ja reipasta asennetta työtä kohtaan. Minulla on sujuva suomen- ja englanninkielentaito. Äidinkieleni on Somali. Toivoisin, että saisin mahdollisuuden tulla työhaastatteluun ja näyttää mihin oikeasti pystyn. Ystävällisin terveisin, Abdirashid Mohamed”.
Ote tutkimuksessa lähetetystä työhakemuksesta.
Tutustu esimerkkihakemuksiin täältä (siirryt toiseen palveluun).
Jos työnhaussa ratkaisisi vain hakijan pätevyys, jokaisella ryhmällä olisi kuulunut olla yhtä hyvät mahdollisuudet tulla kutsutuksi työhaastatteluun.
Erot olivat kuitenkin suuret.
Suomalaisnimiset työnhakijat saivat haastattelukutsuja ylivoimaisesti eniten: tuhat työhakemusta poiki 390 haastattelukutsua.
Irakilaisten saldo oli 134. Somalialaisten vain 99.
– Mahdollisesti ei-eurooppalaisista maista tulevat nähdään työpaikkojen viejinä tai yhteiskunnan taakkana, kun länsimaista tulevat nähdään kulttuuria rikastuttavina kosmopoliitteina. Ei siten yllätä, että juuri somalialaiset ja irakilaiset näyttäytyivät vähiten haluttuina työnhakijoina, Ahmad pohtii.
Ahmadin tutkimustulos on vertaisarvioitu ja julkaistu alan tiedejulkaisussa (siirryt toiseen palveluun). Hän on siis joutunut arvioimaan huolellisesti tutkimustulosta selittäviä syitä.
Työsektori, jolta työpaikkaa haettiin: ei merkittävää vaikutusta. Työpaikan maantieteellinen sijainti: ei merkittävää vaikutusta. Työnantajan sukupuoli: ei merkittävää vaikutusta. Hakemuksen lähetysaika: ei merkittävää vaikutusta.
Hakijan nimi ja äidinkieli: erittäin suuri vaikutus.
– Se millä on väliä, on hakijan nimi. Kyse ei siis ole vain maahanmuuttajien omasta tuntemuksesta.
Myös sukupuoli vaikutti työnhakijan menestykseen. Naiset menestyivät miehiä paremmin kaikissa hakijaryhmissä. Suomalaisnaisten 500 työhakemusta poikivat peräti 221 haastattelukutsua. Somalialaisten miesten vastaava luku oli vaivaiset 34.
– Ehkä naisia pidetään Suomessa enemmän sääntöjä noudattavina työntekijöinä? Tai ehkä maahanmuuttajamiehet nähdään naisia suurempana uhkana, Ahmad arvioi.
Haetut työpaikat olivat ravintolatyöntekijän ja siivoojan kaltaisia matalapalkkaisia töitä, joita Suomessa tekee nimenomaan suuri määrä maahanmuuttajia.
Tutkijan mukaan seikka ei ole ristiriidassa tutkimustuloksen kanssa. Pikemminkin se osoittaa, miten vähäinen into kantasuomalaisilla on näihin töihin, Ahmad sanoo.
– Jos kantasuomalaisia työntekijöitä on tarjolla, muita aletaan syrjiä. Työvoimapula onkin maahanmuuttajan paras ystävä.
”Olen huomannut eron. Kantasuomalaiset löytävät töitä helpommin. Minä en saa vastausta työhakemuksiin, vaikka putkimiehistä on pulaa. Pitäisiköhän vaihtaa nimeä?”
Firat Kalkan (20), valmistui hiljattain putkiasentajaksi.
Entä olisiko tulos erilainen, jos vastaava koe tehtäisiin korkeakoulutusta vaativille aloille?
– Vaikea sanoa, ennen kuin asia on tutkittu. Mutta voidaan kysyä, miksi nämä työsektorit olisivat immuuneja työsyrjinnälle?
Tutkimustulos ei järkytä asiaan perehtyneitä. Se on linjassa muiden Suomessa (siirryt toiseen palveluun) ja muissa Euroopan maissa tehtyjen kokeiden (siirryt toiseen palveluun) kanssa.
Myös Suomessa tehdyt kansalaiskyselyt tukevat tulosta.
Esimerkiksi taloustutkimuksen tuoreen kyselyn mukaan 28 prosenttia suomalaista on sitä mieltä (siirryt toiseen palveluun), että kahdesta tasavahvasta ehdokkaasta pitäisi palkata syntyperäinen vaaleaihoinen suomalainen tummaihoisen sijaan. 2015 tehdyn kyselyn mukaan (siirryt toiseen palveluun) 15 prosenttia suomalaisista on enemmän tai vähemmän sitä mieltä, että “mustien afrikkalaisten henkiset kyvyt ovat heikommat kuin länsimaissa elävän valkoisen rodun”. Näin ajattelivat etenkin perussuomalaisten äänestäjät.
Ahmad oli silti hieman yllättynyt erojen suuruudesta.
– En odottanut hakijan taustan olevan näin merkittävä tekijä. Kuvittelin, että asiat olisivat 20 vuoden aikana parantuneet. Eivät ole.
Ennen kuin Ahmad alkoi tutkia työsyrjintää Suomessa, hän törmäsi siihen itse.
Tutkijan kiinnostus lähti omista työnhakuongelmista: "Se oli ensimmäinen kerta, kun ymmärsin mitä tarkoittaa olla ulkomaalainen"
20 vuotta sitten Ahmad oli juuri Pakistanista Suomeen muuttanut opiskelija. Hän oli nuori, idealistinen ja rahanpuutteessa.
Maahanmuuttaja kuvitteli osa-aikatyön löytämisen olevan “ihmisoikeuksilla ja suvaitsevaisuudella ylpeilevässä pohjoismaassa” pikkujuttu. Hän totesi pian olleensa väärässä.
– Kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta. Se oli ensimmäinen kerta kun ymmärsin, mitä tarkoittaa olla ulkomaalainen.
Ahmad ei ole kokemuksensa kanssa yksin. Etenkin ne joiden juuret ovat Euroopan ulkopuolella pitävät syrjintää tosiasiana (siirryt toiseen palveluun). Arabiankielisistä yli puolet ajattelee, että heitä syrjitään työmarkkinoilla. Somalinkielisistä 89 prosenttia. Romanien kokemukset syrjinnästä ovat kyselyiden perusteella vielä yleisempiä (siirryt toiseen palveluun) kuin ulkomaalaistaustaisilla.
”On mustalaisissakin osassa vikaa, mutta on niin paljon niitä jotka haluaisivat olla kunnolla. On väärin jos siihen ei anneta mahdollisuutta. Jos suomalaiset käyttäytyy näin, on sitten parempi olla niin vähän heidän kanssa tekemisissä kuin pystyy.”
Sandra Grönstrand (16) ja Janette Lindgren (16), opiskelevat ammatilliseen koulutukseen valmentavassa koulutuksessa.
Valtaväestön keskuudessa väitteet syrjinnästä saatetaan kuitenkin kuitata yksittäistapauksina. Tai sitten syy vieritetään hakijalle itselleen.
– Voidaan aina väittää, että he eivät osaa kieltä tai eivät tunne paikallisia sääntöjä ja tapoja.
Siksi Ahmad rajasi kaltaisensa maahanmuuttajat pois tutkimuksesta. Hän keskittyi heidän Suomessa syntyneisiin tai täällä kasvaneisiin lapsiinsa, joita ei voi syyttää kielitaidon tai tapatuntemuksen puutteesta.
Siis niihin, joiden pitäisi olla "kantasuomalaisten" kanssa samalla viivalla.
– On aika ajatella tämän ryhmän tulevaisuutta. He ovat nuoria, he ovat juuri astumassa työmarkkinoille ja heitä on paljon.
“Maahanmuuttajien lapset eivät tule hyväksymään esteitä joihin heidän vanhempansa ovat törmänneet”
Etninen syrjintä Suomessa ei välttämättä ole lisääntynyt, mutta se koskettaa nopeasti kasvavaa suomalaisten joukkoa.
Maahanmuutto Suomeen alkoi kasvaa voimakkaasti 90-luvulla. Seurauksena ulkomaalaistaustaisten määrä on kymmenkertaistunut 30 vuodessa.
Maahanmuuttajien Suomessa syntyneiden lasten keski-ikä on nyt 11 vuotta ja merkittävä osa aikuistuu parhaillaan. Puolet heistä on aasialaistaustaisia tai afrikkalaistaustaisia.
Toisin sanoen Suomi on ensimmäistä kertaa astumassa tilanteeseen, jossa suuri joukko ei-valkoihoisia tai vieraskielisen nimisiä suomalaisia on astumassa työmarkkinoille.
Ahmad on huolissaan heidän tulevaisuudestaan.
– On hyvin surullista, jos heidän taustansa muodostuu ongelmaksi. Heidän esteekseen tulee “kotimaa” jossa he eivät ole välttämättä ikinä käyneetkään.
Jos nuori kokee taustansa ongelmaksi, hänen intonsa panostaa koulutukseen voi laskea, Ahmad sanoo. Vaikka näin ei kävisikään, toistuva epäonnistuminen työnhaussa ajaa aloille joissa on pulaa työvoimasta.
Se johtaa siihen, että maahanmuuttajien lapset päätyvät samoille matalapalkkaisille aloille kuin vanhempansa. Ahmad on todennut ilmiön tutkimuksissaan ja näkee sen myös käytännössä: pakistanilaistaustaisessa ystäväpiirissään.
– Uudet tyypit päätyvät niille aloille, joissa heidän sosiaalinen verkostonsa on. Kuten ravintoloihin, vaikka he kykenisivät muuhunkin. Siitä kierteestä on vaikea päästä eroon.
”Ulkomaalaisista on ennakkoluuloja. Venäläisistä puhutaan, että ne juo paljon. ”Että se varmaan tulee joku päivä kännissä töihin”. Pahalta tuntuu. Minä ja Sani osataan ihan yhtä hyvin tehdä töitä.”
Anastassia Utsova (17), opiskelee kampaajaksi (oikealla).”Kaikkien pitäisi olla samanarvoisia tässä maailmassa. Antaisitte mahdollisuuden tutustua ihmiseen, älkää tehkö päätöstä nimen perusteella.”
Sani Salonen (17), opiskelee kampaajaksi.
Korkeakoulutetut maahanmuuttajat saattavat tyytyä osaansa ravintolatyöntekijöinä. Heidän lapsensa kuitenkin odottavat elämältään jotain muuta, Ahmad muistuttaa.
– Maahanmuuttajien lapset eivät tule hyväksymään esteitä joihin heidän vanhempansa ovat törmänneet. Jos heitä kuitenkin toistuvasti muistutetaan siitä, että heidän taustansa on ongelma, heistä tulee katkeria ja turhautuneita.
Jos nuori alkaa pitää yhteiskuntaa epäoikeudenmukaisena, se voi johtaa siihen että nuori alkaa hylkiä sitä.
– Ei ole tervettä, jos yksilö ei koe olevansa osa yhteiskuntaa eikä halua olla osa sitä. Siksi työsyrjintä voi johtaa yhteiskunnalliseen levottomuuteen.
Anononyymi rekrytointi – pikaratkaisu ongelmaan?
Ahmad toivoo tutkimustuloksen avaavan suomalaisten silmiä syrjinnästä. Valtaväestön edustajan on vaikea nähdä ongelman mittakaavaa, koska hän ei törmää ongelmaan itse.
– Pitää kokea henkilökohtaisesti miltä tuntuu kun tuntee, ettei selvästikään ole tervetullut. Muuten sitä on vaikea ymmärtää. Etuoikeus voi sumentaa käsityksemme todellisuudesta.
Ahmad toivoo myös yhteiskunnallista keskustelua mahdollisista ratkaisuista. Suomessa on jo tehty paljon hyvää työtä syrjinnän ehkäisyksi, tutkija muistuttaa.
Esimerkiksi anonyymin rekrytoinnin kokeilut ovat yleistyneet. Siinä työnhakijoiden nimet ja mahdollisesti myös iät ja sukupuoli on peitetty hakupapereista, jotta ne eivät vaikuttaisi rekrytointiin. Kokeiluja ovat tehneet esimerkiksi Espoon, Helsingin, Vaasan ja Vantaan kaupungit, S-ryhmä sekä oikeusministeriö.
”Luulen, että tämä johtuu vanhemmasta sukupolvesta joka on nyt työnantajina. Silloin kun he ovat olleet nuoria, Suomessa ei ole ollut niin paljon ulkomaalaisia. Jos oma nimi olisi ongelma, kyllähän mä olisin vihainen siitä.”
Mikael Puttonen (18), opiskelee putkiasentajaksi.
Anonyymi rekrytointi ehkä tasoittaa työnhakijoiden mahdollisuuksia päästä haastatteluun, mutta työpaikkaa se ei kenellekään varmista.
Se on pikemminkin ensiapua ongelmaan, eikä lääke ongelman juurisyyhyn: syrjiviin asenteisiin.
– Punjabin kielessä on sanonta: Jos vieraalle on tilaa sydämessäsi, sitä on helppo tehdä myös kotiisi.
Jutussa esiintyvät nuoret ovat kaikki syntyneet Suomessa.
Aihetta koskeva keskustelu suljettiin maanantaina klo 12.