QAMISHLI Irakin ja Syyrian välinen raja on autio. En ole nähnyt sitä tällaisena, vaikka tämä on jo viides matkani alueelle.
– Miksi olet menossa sinne? autonkuljettajani kysyy hämmentyneenä Irakissa.
Vain kaksi miestä ylittää rajan kanssani Syyriaan.
Syyrian kurdialueen itäosassa lähellä Irakin rajaa on kuitenkin rauhallista. Ränsistyneet öljynporaustornit pyörivät edelleen.
Sota ei ole yltänyt tänne, mutta mitä lännemmäs menemme, sitä enemmän sota alkaa muistuttaa olemassaolostaan.
Kun lähestymme Qamishlia, kaksi savupylvästä nousee taivaalle edessämme. Turkki on tulittanut kaupungin lähiötä.
Maantie on tukossa. Satoja autoja pyrkii alueelta pois. Autot ovat täyteen sullottuja. Niissä ei ole tavaroita, ainoastaan ihmisiä, perheitä.
Asukkaat kertovat lähteneensä välittömästi räjähdyksen jälkeen. Tavarat saivat jäädä, he uskovat paluun olevan mahdollinen.
– En tiedä minne menemme. Pois täältä, sanoo äiti, joka on neljän lapsen kanssa lava-autossa.
Kun Syyrian armeija liittyi sotaan kurdien rinnalle, Turkki lopetti Qamishlin pommittamisen. Täällä oli hiljaista neljä päivää, mutta nyt räsähti. Asukkaat eivät tiedä, oliko tämä vain yksittäinen isku vai jonkin uuden alkua.
Tulitauon juhlat loppuvat lyhyeen
Torstai-iltana Yhdysvaltain varapresidentti ilmoittaa Turkin kanssa sovitusta tulitauosta. Osana sitä kurdien tulisi vetäytyä Turkin turvavyöhykkeeksi kutsumalta alueelta.
Qamishlissa alkaa juhlinta, ihmiset ampuvat ilmaan. Nopeasti juhlat kuitenkin loppuvat, kun sana sopimuksen sisällöstä leviää. Yhdysvaltain ja Turkin sopimus tarkoittaisi käytännössä kurdien antautumista.
Paikallisen kurdeista ja arabeista koostuvan SDF-armeijan komentaja tyrmää joukkojensa vetämisen rintamalta. Tulitauko ei sotaa ratkaise.
Turkki tulkitsee sopimuksen koskevan koko raja-aluetta, kurdien mukaan pelkästään Ras al-Ainin ja Tal Abiadin välistä aluetta.
Humanitaarista apua Kurdistanista
Ennen Turkin iskua näin myös toivon pilkahduksen maantiellä: kolmisenkymmentä rekkaa matkalla takaisin Syyriasta Irakiin. Rekat ovat tuoneet Irakin Kurdistanin lahjoittamaa humanitaarista apua. Osa siitä on todennäköisesti viety al-Holin leiriin, jossa on myös suomalaisia Isis-terroristien perheitä.
Syyrian kurdialueen, Rojavan, ja Irakin Kurdistanin välit ovat tiiviit. Silti vain tuhatkunta ihmistä on paennut sotaa Syyriasta Irakiin. Autonominen kurdihallinto ei halua joukkopakoa pois Rojavasta, se heikentäisi alueen puolustusta.
Kun kurdit tekivät sopimuksen Syyrian armeijan mukaantulosta, sen uskotiin johtavan siihen, että presidentti Bashar al-Assad ottaa vallan autonomisella kurdialueella.
Näin ei ole käynyt. Tässä vaiheessa kyseessä on puhtaasti sotilaallinen yhteistyö. Paikalliset kurdit ja arabit jatkavat hallinnon ja rajan pyörittämistä. Assadin joukoilla ei ole edes oikeutta mennä kaupunkeihin.
Mutta mitä tapahtuu taistelujen laantuessa? Antaako Bashar al-Assad demokratiaan pyrkivän hallinnon jatkaa entiseen malliin?
Harva uskoo siihen, mutta Turkin hyökkäyksen edessä kurdit olivat vailla vaihtoehtoja.
Lue myös:
Ei muuta ystävää kuin vuoret – Trump ei ole ensimmäinen, joka petti kurdit