Antarktiksen yläpuolelle syksyisin muodostuva otsonikehän aukko on tällä hetkellä lähestulkoon pienimmillään ihmiskunnan mittaushistoriassa, kertovat Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio Noaa ja ilmailu- ja avaruushallintovirasto Nasa.
Aukko on tällä hetkellä vain noin 10 miljoonaa neliökilometriä suuri, kun se tavallisten sääilmiöiden aikaan on tähän aikaan noin tuplasti suurempi. Viimeksi aukko on ollut yhtä pieni vuonna 1982. Nasalla on mittaustuloksia vuodesta 1979.
Kyseessä ei oikeastaan ole varsinaisesti aukko, vaan alueella on vain jaksottaisesti selvästi ohuempi otsonikerros kuin muualla planeetalla. Termillä otsoniaukko vain erotetaan ilmiö yleisestä maan ilmakehän otsonipitoisuuden laskemisesta.
Miksi otsonikehän kunto on tärkeää?
Otsonikehä toimii ikään kuin maapallon aurinkovarjona ja -rasvana. Se suojaa planeettaa vahingolliselta ultraviolettisäteilyltä, joka voi aiheuttaa ihosyöpää, harmaakaihia, heikentää immuunijärjestelmää ja vahingoittaa kasveja. Mitä pienempi otsonikehän aukko on, sitä vähemmän säteilyä maapallolle yltää.
Otsoni, jota syntyy maapallon pinnan läheisyydessä olevista saasteista, aiheuttaa sen sijaan muun muassa astmaa, keuhkonputkentulehdusta ja hengitysvaikeuksia.
Otsonikato keskittyy juuri napa-alueille. Sitä ovat tänä vuonna hillinneet poikkeuksellisen lämpimät säät stratosfäärissä Antarktiksen yläpuolella. Viimeksi vastaavanlainen tilanne on ollut syyskuissa 1988 ja 2002. Noaan mukaan stratosfäärin lämpenemisen ja ilmastonmuutoksen välille ei ole löydetty tieteellistä yhteyttä.
Hurrata ei kuitenkaan voida.
– On tärkeää ymmärtää, että otsonikehän aukon pieni koko johtuu vain tavallista korkeammista stratosfäärisistä lämpötiloista, eikä kyseessä ole merkki siitä, että otsonikehä olisi jotenkin pysyvästi korjaamassa itseään, Nasan tutkija Paul Newman sanoo Noaan tiedotteessa.
Tutkijat uskovat otsonikehän aukon pienenevän 1980-vuoden tasolle vuoteen 2070 mennessä. Tästä voidaan kiittää otsonikatoa aiheuttavien kemikaalien käytön rajoittamista, joka on saavutettu maailmanlaajuisesti allekirjoitetulla vuoden 1987 Montrealin pöytäkirjalla. Sopimuksella estettiin mahdollisesti myös koko otsonikehän tuhoutuminen.
Tavallisina vuosina ainakin jokin osa stratosfääristä on kokonaan vailla otsonia. Tänä vuonna mittaukset ovat näyttäneet, että tällaista osaa ei ole ollut.
Yksi otsonikehän tilaa mittaavista satelliiteista on kiinnostavasti nimeltään Nasa-Noaa Suomi National Polar-orbiting Partnership satellite.
Juttua korjattu 23.10. kello 11.39: Jutussa luki aikaisemmin, että aukko on pienimmillään mittaushistoriassa. Todellisuudessa se on pienimmillään sitten vuoden 1982. Nasalla on tilastot otsoniaukon koosta vuodesta 1979 saakka.
Lue lisää:
Esseisti Jacques Lemonte: Maailma voi paremmin kuin uskoisittekaan