Köyhyys on tutkitusti myrkkyä aivoille. Alituinen niukkuus ja stressi lamauttavat ajattelun ja lasten kohdalla aiheuttavat elinikäisiä riskejä fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Harvemmin puhutaan toisesta ääripäästä. Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänestä tulee superrikas?
Tutkimusten mukaan yhteiskunnallisen aseman noustessa empatiakyky heikkenee. Samalla itsekeskeinen käytös lisääntyy. Laboratoriokokeissa on havaittu, että rikkaat ottavat herkemmin arvotavaroita muilta, valehtelevat neuvottelutilanteissa, huijaavat peleissä ja suosivat epäeettistä käytöstä työpaikalla.
Oma menestys lisää kokemusta siitä, että yhteiset säännöt eivät koske itseä. Rikas ajattelee herkemmin olevansa parempi kuin muut ja ansaitsevansa enemmän. Narsismi ja ahneus luovat itseään vahvistavan kehän.
Verolait kirjoitetaan lobbareiden avulla rikkaita suosiviksi, ja verokonsultit auttavat yhä aggressiivisemmassa verosuunnittelussa.
Raha tuo mukanaan myös vaikutusvaltaa. Mittava omaisuus avaa rikkaille ovia, jotka rivikansalaisille pysyvät tiukasti kiinni. Norjalainen veroasiantuntija Guttorm Schjelderup vieraili vastikään Helsingissä ja varoitti kovin sanoin vallan ja rahan keskittymisestä: ”Kun voittajat ovat nousseet tarpeeksi vauraiksi, he vievät tikapuut mukanaan”.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verolait kirjoitetaan lobbareiden avulla rikkaita suosiviksi, ja verokonsultit auttavat yhä aggressiivisemmassa verosuunnittelussa.
Varoittava esimerkki löytyy Yhdysvalloista, jossa superrikkaiden ajama veropolitiikka on edennyt niin pitkälle, että he maksavat pienempää veroprosenttia kuin mikään muu tuloluokka. Sikäläiset veroviranomaiset ovat nostaneet kätensä ilmaan ja myöntäneet avoimesti keskittyvänsä tavallisiin tallaajiin. Resurssit eivät riitä rikkaiden verokikkailun syynäämiseen.
Verojärjestelmään on luotu rikkaita suosivia miljardiluokan aukkoja.
Suomessakin rikkaiden verotusta on kevennetty tuntuvasti. Progressiivisten verojen osuus on laskenut jo vuosikymmenten ajan ja verojärjestelmään on luotu rikkaita suosivia miljardiluokan aukkoja.
Yksi räikeä epäkohta liittyy osinkoihin. Palkansaajilla tuloverotus perinteisesti kiristyy tulojen noustessa, mutta osinkoverotuksessa on päätetty tehdä päinvastoin. Listaamattomien yritysten osingoissa on käytännössä sitä kevyempi verotus, mitä enemmän omistaa. Kansantaloudelle järjestely on haitallinen ja se sotii yleistä oikeudentajua vastaan.
Valtiovarainministeriön raportin mukaan verohelpotuksella tuetaan rikkaimpia suomalaisia sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain. Viimeksi syyskuussa hallituspuolueiden valtiosihteerien työryhmä katsoi yksimielisesti, että siihen on puututtava. Keskusta ja Rkp kuitenkin ilmoittivat, ettei veroetuun saa koskea.
Vakuutuskuoret ovat toinen porsaanreikä. Niihin on Suomessa sijoitettuna jopa 40 miljardia euroa. Kuorilla saa valtavia omaisuuksia piiloon esimerkiksi laittoman sisäpiirikaupan valvonnalta ja verojen maksua voidaan lykätä parhaassa tapauksessa loputtomiin. Jos vakuutuskuorien sijoituksista maksettaisiin sama pääomavero kuin muistakin sijoituksista, valtion kassaan kertyisi varovaisellakin laskennalla satoja miljoonia euroja.
Kansainvälisesti kovimpia verovälttelijöitä ovat monikansalliset suuryritykset. Nämä kymmenien tai satojen miljardien eurojen kokoiset suunnitelmataloudet optimoivat verotustaan alituisella kirjanpitokikkailulla.
Suuryritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun voidaan ja tulee puuttua.
Suomikaan ei ole siltä säästynyt. Täkäläiset tytäryhtiöt maksavat juuri sen verran palvelumaksuja ja korkoja emoyhtiölleen, että Suomen konttori näyttää tekevän tappiota. Voitot ohjataan kevyen verotuksen maihin. Kansainvälisten huippututkijoiden tuoreen arvion mukaan veromenetykset Suomelle ovat 650 miljoonaa euroa vuodessa. Suuryritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun voidaan ja tulee puuttua.
Kaiken kaikkiaan listaamissani esimerkeissä puhutaan lähes puolentoista miljardin eli 1500 miljoonan euron ammottavasta aukosta valtion kassassa joka vuosi. Tällä rahasummalla voisi kaksinkertaistaa lapsilisät tai pienentää peruskoulussa ryhmäkokoja neljänneksellä. Kouluista rahaa jäisi vielä muutama sata miljoonaa vanhustenhoidon hoitajamitoutuksen korjaamiseen.
Eikä tämä edes vaatisi veronkorotuksia. Rikkaat ja suuryritykset vain maksaisivat veronsa normaalien veroprosenttien mukaan.
Valtion kannattaa panostaa Norjan tavoin vero-osaamiseen. Muuten alan huiput ovat rikkaiden ja suuryritysten palkkalistoilla ja veropohja vuotaa.
Verojärjestelmän aukot hyödyttävät vain harvoja rikkaita. Verotusta on korjattava niin, että hyvinvointivaltion perusajatus toteutuu. Rikkaiden on maksettava tuloistaan suhteessa enemmän veroja ja verotulot käytetään kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen.
Oikeudenmukainen ja tehokas verotus on edellytys Suomen menestykselle ja hyvinvoinnille myös tulevina vuosikymmeninä.
Joona-Hermanni Mäkinen
Kirjoittaja on Parecon Finlandin varapuheenjohtaja, tietokirjailija sekä luokan- ja historianopettaja. Hän on kirjoittanut mm. The New York Timesiin ja Jacobin Magazineen.
Aiheesta voi keskustella 24.10. klo 16.00 asti.