Kevättalvisena päivänä oli pakkasta. Olli Hirvonen saapui myymäläautollaan tutun asiakkaansa luo, mutta vanhaa rouvaa ei pysäkillä näkynyt. Hirvonen soitti tälle, mutta puhelin oli mykkä. Myymäläautoilija oli jo lähdössä jatkamaan matkaansa, kun jokin naputti takaraivossa. Entäs jos…?
Hirvonen oli aiemmin joutunut tilanteeseen, jossa oli löytänyt asiakkaansa menehtyneenä. Siinäkin tilanteessa hän oli toiminut vaistolla, sillä vakioasiakkaiden kanssa oli ja on tietyt käytännöt ja rutiinit. Siksi hän ei nytkään empinyt kauaa, vaan päätti tarkastaa tilanteen.
Talon oveen koputtaminen ei tuonut vastausta. Ovi oli lukossa ja talossa pimeää. Sitten puuliiterin suunnalta kuului vaimeaa ääntä, ihmisääntä. Hirvonen meni katsomaan.
Puuliiterissä oli talon asukas paitahihasillaan ja hame yllään. Hänen jalkansa olivat jo sinertyneet kylmästä. Hän sai kerrottua, että oli jäänyt ulkoilmaan, koska oli ilman avaimia puunhakureissulla ja ovi oli mennyt lukkoon. Vanhus oli ollut puuliiterissä tunteja ja oli huonossa kunnossa.
Olli Hirvonen soitti hätänumeroon, ja ambulanssi tuli paikalle nopeasti. Pitkän sairaalahoidon jälkeen vanhus palasi kotiinsa ja Olli Hirvosen vakioasiakkaaksi.
Mummonmökkien valot sammuvat
Viime viikolla teostaan palkitun Olli Hirvosen tarina kertoo isommasta asiasta: autioituvasta syrjäseudusta ja turvallisuuden puutteesta harvaan asutuilla seuduilla.
Kun kylien väki harvenee, yksin asuvien vanhusten naapurit ovat kauempana. Jokaisen kulkijan pitäisi olla silmät auki, että kylillä olisi turvallista. Näin muistuttaa myös Pohjois-Karjalan pelastuslaitos, joka kannustaa aktiivisuuteen jakamalla uutta Elämän liekki -palkintoa lähimmäisestä välittävistä teoista.
Myymäläautoyrittäjä Olli Hirvosen lisäksi palkittiin lapsen liukuportaista putoamiselta pelastanut Kaisu Korhonen. Esko Nevalainen, Juha Pakarinen, Ossi Munukka, Jere Ruokolahti ja Jarmo Hytti saivat myös palkinnon vedenvaraan joutuneen pelastamisesta.
Olli Hirvonen kertoo, että sekä ensihoitohenkilökunta että vakioasiakas ovat muistaneet häntä jo aiemmin kiitellä. Silti myös julkinen tunnustus tuntuu mukavalta.
– Niin moni ei nykyään välitä. Jos tuttu tai tuntematon naapuri ei liiku enää siellä, missä on tottunut hänet näkemään, kannattaa mennä kysymään. Valitettavan monilla on kynnys auttamiseen.
Pohjois-Karjalan pelastusjohtaja Markus Viitaniemi sanoo, että Olli Hirvosen toiminta oli esimerkillistä. Kun viranomaisapu on kaukana, niin kuin se Itä-Suomen selkosilla usein on, tarvittaisiin toimintaa.
– Jokaisen pitäisi avun soittamisen lisäksi myös auttaa kykyjensä mukaan.
Kansalaisapu on arvokasta
Pohjois-Karjalassa on viime vuosina panostettu harvaanasutuilla aluilla kylien vapaaehtoisista koostuvien pelastusryhmien toimintaan. Aktiivisia kansalaisia on ryhmiin löytynyt hyvin. Käytännössä kuitenkin jokaista syrjäseudulla asuvaa tarvitaan apusilmiksi, kuten myymäläauton kuljettajan rooli osoittaa, myöntää pelastusjohtaja Viitaniemi.
Yhdessä asiassa itärajan syrjäiset kylät ovat kuitenkin muuta maata paremmassa asemassa. Rajavartiolaitos on viranomaisista aina läsnä. Usein rajavartijat ovat myös ensimmäisiä esimerkiksi onnettomuuspaikoille saapuvia viranomaisia.
Viranomaisyhteistyö on keskeinen keino taata nopea avunsaanti harvaan asutuilla alueilla.
Olli Hirvonen ei ole viranomainen, mutta kokee olevansa tärkeä osa Keski-Karjalan kylien turvallisuutta.
– On paljon ihmisiä, joiden ainoat sosiaaliset kontaktit ovat myymäläauton kuljettaja ja posteljooni. Kyllähän sitä toivoisi että ihmisillä olisi enemmän juttuseuraa.
Lue myös:
Hengenhätä ja ambulanssi kaukana? Syrjäseudulla apuun saattaakin rientää rajavartija
Vanhusten yksinäisyys valitettavan yleistä
Yksinäinen vanhus voi soittaa jopa hätäkeskukseen saadakseen juttukaverin