TURKU Rakennesuunnittelija Ari Leppäniemi näyttää Turun linnan muurissa olevaa parinkymmenen sentin syvyistä koloa. Olemme länsitornin ulkopuolella kulkevilla rakennustelineillä, kymmenien metrien korkeudessa.
– Nämä laastisaumat ovat halkeilleet niin pahasti, että vesi voi päästä väliin ja vauriot pahenevat. Isot kivet kantavat itsensä, mutta siellä on pienempiä kiilakiviä välissä, näyttää Ari Leppäniemi.
Koko muuria ei sentään pureta, mutta joissakin kohdissa yksittäisiä suuria kiviä voidaan joutua ottamaan paikoiltaan. Tämä on se torni, joka näkyy Turun linnaa esittelevissä kuvissa ja sinappituubin kyljessä. Olemme siis yhden Suomen tärkeimmän rakennuksen seinällä.
Vaarana kivien putoaminen
Turun linnan korjauksesta vastaa Senaatti-kiinteistöt, jonka rakennuttajapäällikkö Sami Brück vahvistaa korjauksen tarpeen.
– Pelkäämme, että pikku hiljaa alkaa pieniä kiviä ja laastia pudota kävijöiden niskaan. Olemme tehneet korjauksia kolme vuotta ja niitä tehdään yhteensä 10 vuoden ajan. Siinä käydään koko päälinna läpi, kertoo Brück.
Senaatti-kiinteistöt sai muun muassa Turun ja Hämeen linnat (siirryt toiseen palveluun) hoidettavikseen Museoviraston hallinnasta vuonna 2014. Siirron tavoitteena oli muun muassa varmistaa riittävä rahoitus linnojen korjaamiseen.
Brück on mukana myös Hämeen linnan vallihautakorjauksissa ja korostaa linnojen korjaamisen merkitystä. Hän sanoo, että linnat ovat kansallisaarteita ja varmasti kaikkien mielestä on tärkeää, että niitä korjataan.
Linnan rakentamisesta saadaan uutta tietoa
Arkeologi Kari Uotila käy Turun linnan muurityömaalla säännöllisesti. Hän kertoo, että työn aikana on saatu tietoja aiempien muurinrakentajien työtavoista.
– Muurit on rakennettu aika usein keskiajalla kivikerta kerrallaan. Näemme kivien yläpinnalla ohuen sauman. Se kertoo, että rakennustyö on päättynyt vaikka viikoksi tai kahdeksi. On odotettu, että laasti on kovettunut välillä. Nokikerros kertoo, että muuria on jouduttu lämmittämään välillä, jotta laasti on saatu kuivaksi ennen talven tuloa, kertoo Uotila.
Länsitornissa on näkyvissä eri rakennusvaiheet 1200-luvun lopulta lähtien. Ylin kerros, joka on valkoinen, on 1500-luvulta. Siihen aikaan Juhana-herttua rakensi juhlakerroksen, jossa nykyään ovat Kuninkaan- ja Kuningattarensalit.
– Silloin korotettiin koko päälinnaa yhdellä kerroksella ja rakennettiin 1500-luvun puolustusrakenteiden ideoiden mukaiset puolustusvarustukset eli länsitornin ampuma-aukot.
Korjaustavat tarkassa syynissä
Turun linnan korjaaminen on luonnollisesti tarkasti valvottua toimintaa. Mitä tahansa laastia ei seiniin saa laittaa ja korjausmenetelmien tulee olla perinteisiä. Rakennesuunnittelija Ari Leppäniemi näyttää työmaan piharakennuksessa olevaa huonetta, jossa laastit sekoitetaan. Koostumuksien mittaaminen on tarkkaa työtä.
Me olemme kiivenneet jo ylimpään korjauskerrokseen eli nyt on matkaa linnan katolle enää kuusi metriä. Täällä näkyy vuonna 2018 tehtyä valkoista laastipintaa.
– Tästä on poistettu noin vuosi sitten vanha rappaus kokonaan ja uusi rappaus on tehty hydraulisella kalkkilaastilla. Tässä kulman takana näkyy paikkoja rappaamalla tehtyä korjausta, näyttää Leppäniemi.
Mikä sitten on turmellut linnan muureja ja laasteja eniten?
– Pääsyy on se, että vesi pääsee rakenteisiin ja laasti imee vettä. Jos laasti ei ole pakkasen kestävää, se rapautuu pakkasella. Tulipalot saattavat lohkoa kiviä. Kalkkikivissä näkyy happosateiden vaikutus.
Eri puolilla linnaa vauriot ovat erilaiset. Leppäniemi näyttää, että lounaisella puolella eli Aurajoen puolella viistosaderasitus on turmellut muuria.
Esineitä ei muuriin laitettu, mutta pihalta löytyy
Turun linna ympäristöineen on asuttanut väkeä 1200-luvulta saakka. Luonnollisesti asukkaat ovat jättäneet jälkiä ympäristöön. Muurin sisään ei ole esineitä ollut tapana piilottaa, kertoo arkeologi Kari Uotila.
– Kukaan ei ole laittanut kolikkoa meitä auttamaan ajoituksessa, mutta puumateriaalia ja laastin seassa olleita eläinten luita on löytynyt.
Sen sijaan Turun linnan pihan hulevesityömaa on osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi. Sen ympäristöä ei ole tutkittu Kari Uotilan mukaan 1970-luvun korjaustöiden yhteydessä. Uotilan oli tarkoitus vain valvoa työmaata, mutta arkeologiset kaivaukset oli aloitettava, kun tavaraa alkoi löytyä.
– Esilinnan puolella tuli esiin paaluvarustus. Kun jatkettiin muutama metri, tuli esiin maavallirakenne. Näitä ei ole ainakaan yhdestä paikasta aikaisemmin näin hyvin saatu esille, kertoo Uotila.
Kolikko pyörähti arkeologin käsiin
Arkeologi Nikolai Paukkonen työskentelee muutaman muun arkeologin kanssa hulevesityömaalla. Hän sai käsiinsä vanhan rahan.
– Kaivettiin maavallia ja sen kivistä perustusta. Kivien välistä pyörähti kolikko esiin. Tämä on hopearaha, mutta siinä on kuparisekoitetta niin paljon, että se on aika vihreä ulkoasultaan. Muodon ja koon perusteella pystyin alustavasti tunnistamaan, että se olisi Juhana kolmannen aikainen eli 1500-luvun loppupuolta, kertoo Paukkonen.
Paukkonen pyörittelee rahaa käsissään ja on näkevinään tekstin J R eli Juhana Rex (kuningas).
Olemme Turun linnan nykyisen pääsisäänkäynnin edustalla, lähellä linja-autopysäkkiä. Tässä kohdilla oli 1500-luvulla ranta eli Turun linna oli silloin veden ympäröimä.
Kuulakkaana syksyisenä iltapäivänä kävijöitä kiirehtii museoon sisään. Keväisin kohde on tullut tutuksi monille luokkaretkeläisille. Esimerkiksi vuonna 2018 Turun linnassa vieraili yli 130 000 kävijää. (siirryt toiseen palveluun)
Lue lisää:
Turkuun syntyy suuri museokeskittymä – Historian museo rakennetaan Turun Linnan naapuriin
Näin Turun linna muuttui sinivalkoiseksi: hyppää keskelle valoteosta 360-kuvien avulla