"Menen sintsille kirjokantta tähystelemähän."
Italialainen Marcello Ganassini oli juuri saapunut Äänekosken maisemiin Keski-Suomeen vuonna 2001, ja päättänyt vakaasti puhua paikallisten kanssa suomea. Niinpä hän lausui sanat majatalon isännälle ja emännälle.
Oli vain yksi pieni mutta: nykysuomen sijaan Ganassini puhui 1800-lukulaista "museokieltä", sillä hänen kielitaitonsa oli peräisin suoraan kansalliseepos Kalevalasta. Siitä Ganassini oli opiskellut kielen sana sanalta kotona Italiassa, eepoksen saksan-, italian- ja suomenkieliset versiot nenänsä edessä.
Italialaisilla on ollut erityinen suhde Kalevalaan jo teoksen syntyvuosilta saakka, ja viimeisin kiinnostus on jatkunut pikkuhiljaa vuosien ajan. Parhaillaan Italian markkinoille ollaan työstämässä paria eri Kalevalaa koskevaa tekstiä sekä italiaksi käännettyjä kalevalaisia tarot-kortteja.
Italialaisille kelpaa myös suomalainen proosa. Viime vuosien aikana Marcello Ganassini onkin keskittynyt kääntämään suomalaista kertomakirjallisuutta; juuri nyt hän kääntää Aino Kallasta italiaksi, ja Antti Tuurin Ikitien käännös tuli julki vastikään.
Mutta siitä ei nuori Ganassini voinut vielä tietää mitään. Onneksi hänen valitsemansa majatalon isäntä ja emäntä hymyilivät lempeästi keskusteluyritykselle ja ymmärsivät, mitä kolmekymppinen italialaismies halusi: hän tahtoi ulos katsomaan tähtitaivasta.
Vuonna 2010 ilmestyi Ganassinin oma italiannos Kalevalasta. Oli kulunut tasan sata vuotta ensimmäisestä italiankielisestä Kalevala-käännöksestä, ja Ganassini oli päättänyt, että italialaisyleisöt ansaitsevat tuoreemman version.
Kirjokannen tähystäminen Keski-Suomessa oli tuottanut tulosta.
Museokielellä tulee toimeen Suomessa
Ganassini oli 28-vuotias kun löysi Kalevalan isoisänsä kirjahyllystä Italiassa. Se aiheutti hänessä "fennomanian pamahduksen", välittömän suomenkiihkon syntymisen.
– Kiinnostukseni nousi, kun tilasin seuraavana vuonna Suomesta Kalevalan peruspainoksen ja aloin opiskelemaan suomea, hän kertoo.
Hän myös lauloi runoja itsekseen ja äänitti niitä. Lopulta lukeminen ei enää riittänyt, ja hän päätti matkustaa Suomeen.
Kolmikymppinen Ganassini lensi keskelle Suomi-neidon helmaa juuri Äänekoskelle siksi, että oli löytänyt majatalojen luettelosta 1700-luvun puolivälissä perustetun pirtin. Siellä hän halusi nukkua ainakin yhden yön.
Öitä kertyi lopulta paljon enemmän. Ganassini souti päivisin järveä, luki ja imi itseensä kansallismaisemaa.
Katsoessaan sammalta hän koki näkevänsä siinä koko ympäristön pienoiskoossa. Mutta järvien välissä oli vanha männikkö, jossa maisema yhtäkkiä tuntui suurenevan valtaisaksi.
– Se oli niin iso, että se näytti vähän Milanon tuomiokirkolta, Ganassini sanoo.
Luonnon ihastelun lisäksi hän pyrki luomaan vuorovaikutusta paikallisten kanssa omalla kalevalaiskielellään. Se nauratti majatalon isäntää ja emäntää. Kun Ganassini halusi soittaa äidilleen, hän kertoi emännälle menevänsä haastamaan emonsa telefooniin.
– Se oli varmaan jotakuinkin kidutusta yleisölle, mutta askel askeleelta opin myös yleiskielen, Ganassini sanoo.
Italialaisälymystö vaikuttui suomalaisista
Tuli tuhmaksi rupesi. Fuoco folle di furore.
Helsingin yliopiston tutkija, sardinialais-suomalainen Vesa Matteo Piludu vertailee Kalevalan yhdeksännen runon säettä suomeksi ja italiaksi. Vanhassa italiannoksessa on käytetty alkusointuja kuten alkuperäisessä Kalevalassa, mutta runot onkin sovitettu italialaiseen runomittaan, ottonarioon.
Ottonarion päälle ymmärtänee aika harva suomalainen, mutta alkusoinnut tulevat selkäytimestä. Kaikkihan meistä tahkoivat Kalevalaa alakoulussa raivokkaasti tavuja painottaen: Va-ka van-ha Väi-nä-möi-nen!
Piludu on väitellyt karhunpeijaisista, ja Kalevala ja sen italiankieliset versiot ovat tuttua maastoa. Eli: miksi juuri Italiassa, suhteellisen kaukana Suomesta ja Karjalasta, syttyi Kalevala-innostus?
– Asia menee historiallisesti aika syvälle, Piludu aloittaa.
Siirrytään siis hetkeksi 1800-luvulle, sillä italialaiset hurahtivat Kalevalaan jo varhain.
Ensimmäinen italiankielinen käännös valikoiduista Kalevalan runoista ilmestyivuonna 1874 (Kalevalaseura), vajaa 40 vuotta Lönnrotin Kalevalan ensijulkaisusta. Samalla kun Italia haikaili yhdistymisestä, suomalaiset yrittivät kirjallisuuden ja kulttuurin avulla saavuttaa itsenäisyyttä Venäjän keisarikunnasta.
Ajatus kantautui mitä ilmeisimmin Italiaan saakka. Piludun mukaan suomalaisten aikeet tekivät vaikutuksen italialaiseen älymystöön, joka oli myös kiinnostunut oman kansansa identiteetistä.
Lönnrotin Kalevala julkaistiin ensi kerran 1835.Italia yhdistyi 1861.
Italian suuri kansallissankari, itsenäisyystaistelija Carlo Cattaneo rakastui Kalevalaan. Piludu kertoo, että tämä jopa rinnasti Elias Lönnrotin Homerokseen, Ilias ja Odysseia -teoksen sepittäjään.
– Cattaneo vertasi Tuonelan jokea Kreikan mytologian Styks-virtaan, Louhea Juno-jumalattareen ja jopa Sampsa Pellervoista Saturnus-jumalaan, Piludu listaa.
Kansallinen sympatia oli selvästi molemminpuolista. Piludu kertoo, että Italian yhdistäjänä tunnetun Giuseppe Garibaldin joukoissa taisteli tiettävästi kaksi suomalaismiestä.
Lopulta 1900-luvun alkuvuosina filosofi ja lingvisti Paulo Emilio Pavolini aloitti Kalevalan kääntämisen suomen kielen harjoitustyönään (Kalevalaseura). Vuonna 1910 Kalevala koko komeudessaan tärähti julki italialaisyleisöille hänen kääntämänään (Kalevalaseura).
Klassikkoja Italian markkinoille vaikka väkisin
Tätä nykyä italialaiset saavat nauttia Kalevalan lisäksi myös suomalaisesta kaunokirjallisuudesta ja proosasta. Siitä on kiittäminen muun muassa italialaista mikrokustantamoa Vocifuoriscenaa, jonka yksi omistajista Marcello Ganassini on.
Ganassinin olohuone Helsingissä toimii myös työhuoneena silloin kun hän on Suomessa. Käännöksiä suomalaisesta kirjallisuudesta syntyy oranssilla kankaalla päällystetyn tietokonetuolin ja läppärin äärellä. Välillä perheen kissa Edith Veikkolainen käy tarkastelemassa, mitä isäntä oikein puuhaa.
Ganassinin yhdeksän vuotta vanha Kalevala-käännös myy edelleen tasaiseen tahtiin, mutta viimeiset kymmenisen vuotta hän on kääntänyt proosaa.
– Kalevalan jälkeen päätin, että klassikoiden maailma on pakko työntää Italian markkinoille vaikka väkisin. Ne ovat jättimäinen aarre, josta ei tiedetä yhtään mitään, Ganassini toteaa.
Hänen aivojensa ja läppärinsä kautta maailmalle on lähtenyt muun muassa Santeri Ivaloa, Minna Canthia ja Eino Leinoa italiaksi.
Opittuaan aikanaan ensin kalevalaista suomea Ganassini kävi lopulta myös yleiskielen kimppuun. Ensimmäisen Suomen matkansa aikoihin hän luki Seitsemän veljestä. Vuoteen 2004 mennessä hän pystyi lukemaan jo miltei kaikenlaista kirjallisuutta suomeksi. Yleiskielen oppimista auttoivat paitsi matkat Suomeen, myös suomalaisen kanssa avioituminen.
Vaikka Kalevala vaihtuikin kertomakirjallisuuteen, Ganassinikin on pistänyt merkille sen, että Italiassa kaivataan suomalaista kansanrunoutta.
– Se on viime vuosikymmeninä noussut aika lailla, hän toteaa.
Tutkija Vesa Matteo Piludun mukaan jonkinasteisia Kalevala-buumeja on kuplinut Italiassa aika ajoin. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana vanhoja Kalevalan käännöksiä on julkaistu uudelleen, ja sekä Italiassa että Suomessa on järjestetty esitelmiä, näyttelyitä ja taidetta aiheesta. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalakin on käännetty italiaksi.
Tämä viime vuosikymmenien intoilu kuulostaa olevan pitkälti muutaman ihmisen ansiota.
35 vuotta Italiassa asunut Eija Tarkiainen, kirjailija ja kulttuuritapahtumien ideoija, kertoo tehneensä uutterasti vaikutustyötä Italiassa kalevalaisen perinteen suhteen. Hän on verkostoitunut esimerkiksi kokonaisvaltaisen lääketieteen ja terveysmatkailun aloilla.
Tarkiainen tekee yhteistyötä emeritusprofessori Juha Pentikäisen kanssa, jonka kalevalaisia teoksia on jo joitakin vuosia sitten laitettu italiaksi markkinoille. Nyt on luvassa uutta säpinää, sillä Tarkiainen on työstämässä yhteistyökirjaa Kalevalasta, jonka on määrä ilmestyä italiaksi ensi vuoden lopussa.
Sokerina pohjalla ovat Kalevala-aiheiset tarot-korttipakka ja selitysteos. Ukon Pakka-niminen kokonaisuus julkaistiin Suomessa jo toissavuonna (Salakirjat), mutta nyt Tarkiainen ajatteli, että on aika saada kortit italialaisyleisöille. Pakan tekijä Susanna Salo kertoo parhaillaan etsivänsä apurahaa korttien ja niiden ohjekirjan käännöstyöhön – kustantaja on jo löytynyt Italiasta.
Lisäksi Vesa Matteo Piludu kertoo työstävänsä uutta laitosta Kalevalasta, joka sisältäisi vanhan Pavolinin käännöksen lisäksi selitystekstejä myyttisistä hahmoista ja paikoista mytologianjanoisille italialaisyleisöille.
Sillä välin kääntäjä Marcello Ganassini puolestaan keskittyy muihin klassikoihin. Kalevala ei kuitenkaan ole unohtunut miehen mielestä. Kun Ganassinilta kysyy haastattelun viimeisiä kysymyksiä, hän toteaa yllättäen:
– Voisinko ehdottaa tässä kansanrunouden istuntoa, jos minä laulaisin?
Ehdottomasti. Ganassini palaa suomen kieleen, minkä taisi jo parikymmentä vuotta sitten Äänekoskelle saapuessaan, ja Kalevalan ensimmäiseen runoon.
Mieleni minun tekevi / aivoni ajattelevi / lähteäni laulamahan / saa'ani sanelemahan.
Korjaus 11.11.2019 klo 09:24: korjattu Venäjän tsaarikunta Venäjän keisarikunnaksi.