Pohjois-Savossa Kuopiossa asuva 3-luokkalainen tyttö toi syksyllä kotiinsa lappuja, joissa kysyttiin lupaa erilaisten sovellusten käyttöön koulun opetuksessa. Sovellukset oli tarkoitus ladata myös lapsen omaan kännykkään.
Lapuissa mainittiin käyttöohjelmat nimeltä, mutta muuta tietoa niistä ei kerrottu.
– Se oli vaan sellainen, että “Heippa, otamme käyttöön”, lapsen isä Mikko Pirinen kuvailee.
Pirinen alkoi etsiä tietoa. Ensin piti etsiä sovellusten tietosuojalausekkeet ja käyttöehdot. Ne hän sai luettavakseen vasta sen jälkeen, kun oli ladannut sovellukset omaan kännykkäänsä.
Luettavaa oli paljon, sillä tekstit oli kirjoitettu englanniksi ja niitä oli yhteensä kymmeniä sivuja.
Sovellusten ja niiden taustalla olleiden pelimoottoreiden tietosuojalausekkeista kävi ilmi, että ainakin yksi koulun käyttämistä sovelluksista käytti puhelimen mikrofonia, äänitti lapsen puhetta ja kodin ääniä.
Lisäksi sovellus varasi oikeuden käyttää keräämiään tietoja kaupallisiin tarkoituksiin ja luovuttaa niitä eteenpäin.
Sovellusten käyttö on kouluissa yleistä
Opetushallituksen juristin Laura Francken mukaan opettajat tarvitsevat tukea sovellusten arvioimiseen. Hänen mukaansa opetuksen järjestäjällä olisi hyvä olla jonkinlaiset linjaukset siitä, millaisia sovelluksia opetuksessa voidaan käyttää.
– Olemme tiedostaneet haasteen ja tämä on sellainen kysymys, mihin olisi hyvä löytää kansallista ohjeistusta, Francke sanoo.
Opetus- ja kulttuuriministeriön Tietosuojaoppaassa ohjeistetaan, että vaikka sähköisten palveluiden tuottamisessa käytetään ulkopuolista palveluntarjoajaa, henkilötietojen käsittely tapahtuu edelleen oppilaitoksen lukuun.
Lisäksi oppaassa muistutetaan, että henkilötietojen käsittelyn minimoinnin periaate koskee myös sähköisiä palveluja.
Yrittäjä ja tietokirjailija Harto Pönkä kouluttaa opettajia somen opetuskäytöstä ja GDPR:n liittyvistä tietosuojavaatimuksista.
Hänen mukaansa erilaisia sovelluksia käytetään suomalaisissa kouluissa yleisesti. Opettajilla on vapaus päättää ja kokeilla, sekä kehittää erilaisia opetusmenetelmiä sovellusten avulla.
Pönkä ohjeistaa opettajia, että jokaiseen sovellukseen pyydetään kotoa erikseen kirjallinen lupa. Toinen vaihtoehto on, että koulussa käytetään huoltajan luvalla niitä sovelluksia, jotka oppilaat ovat asentaneet kännykkäänsä jo kotona.
Haasteena kuitenkin on, että sovellukset päivittyvät. Samalla niiden toiminnat ja käyttöehdot saattavat muuttua luvan kysymisen jälkeen.
– On todella vaikeaa jättää yksittäisen opettajan tai yksittäisen kunnan vastuulle, että he pystyisivät lukemaan ikäänkuin juristina nämä käyttöehdot läpi, Pönkä sanoo.
Sovellukset testaavat lasten oppimista
Mikko Pirinen otti yhteyttä lapsensa kouluun. Keskusteluissa paljastui, että lapsen luokassa oli otettu käyttöön erilaisia sovelluksia myös lupaa kysymättä.
Tietosuojalain mukaan alle 13-vuotiaat lapset voivat käyttää tietoyhteiskunnan palveluja, kuten sosiaalista mediaa tai sovelluksia, vain vanhemman suostumuksella.
Isälle kerrottiin, että koululla ei ole resursseja valvoa yksittäisen opettajan yksittäistä kokeilua.
– Koulukin tunnisti, että heillä ei ole riittävää osaamista ja ammattitaitoa sovellusten sopimusteksteihin, Pirinen sanoo.
Ilmaisten sovellusten käyttöehdot ovat peruskoulussa käytettäessä samat kuin muillakin käyttäjillä. Opetukseen käytettävät sovellukset testaavat yleensä lapsen osaamista ja oppimista.
Isän mielestä lasten yksilölliseen kouluosaamiseen liittyvät tiedot ovat verrattavissa terveystietoihin.
– Tällaisia tietoja ei saa kerätä ja luovuttaa ulkopuolisille, hän sanoo.
Isä: Lasten tietosuojaa parannettava
Mikko Pirisen mukaan ongelmaan pitäisi löytää ratkaisu, jossa sovelluksia käytetään turvallisesti. Tällä hetkellä vaihtoehtona on joko antaa lupa epämääräisten sovellusten käyttöön tai asettaa lapsi eriarvoiseen asemaan luokassa.
Pirinen epäilee, että peruskoulujen opetuksessa ei aina noudateta tietosuoja-asetusta. Sen vuoksi hän on tehnyt asiasta ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle.
Pirinen ehdottaa, että koulut kävisivät läpi opetuksessa käytettävien sovellusten tietosuojalausekkeet ja käyttöehdot. Samalla pitäisi huolehtia, että opetuskäytössä olevat ohjelmistot täyttävät Suomen lainsäädännön vaatimukset.
Opetukseen tulisi valita vain sellaisia sovelluksia, jotka keräävät mahdollisimman vähän tietoa, eivätkä luovuta niitä koulun ulkopuolelle.
Tietosuojasta ja ehdoista pitäisi puolestaan kertoa koteihin niin selkeästi, että myös ohjelmistoja käyttävät lapset pystyvät ymmärtämään mistä on kyse.
– Suomessa pystytään opettelemaan digitaitoja turvallisesti, mutta se vaatii perehtymistä. Ei saa olla niin, että kukaan ei ole kouluissa sopimuksia lukenut, tai että ne on vaan silmäilty läpi, Pirinen sanoo.
Huolestuttavatko lasten kännyköiden tietoturva-asiat? Hyväksytäänkö teidän perheessä koulun lupalaput tietosuojalausekkeet lukematta? Aiheesta on mahdollista keskustella klo 22.00 saakka.
Lue myös: