Kun tarkastellaan talviurheilun eri lajien valmentajamarkkinoita, mäkihypyssä yksi toimija erottuu muista. Kiina on haalinut menestysvalmentajia hankkeeseensa, jonka maalina ovat vuonna 2022 Pekingissä järjestettävä talviolympiakisat.
Tähtinimistä Mika Kojonkoski leipoo kiinalaisista 14–19-vuotiaista kesälajien urheilijoista mäkihyppääjiä Kuopiossa, kun taas itävaltalainen lajilegenda Heinz Kuttin vastaa naisten maajoukkuetoiminnasta kotikaupungissaan Villachissa.
Tuoreimpana nimenä Kiinan nimekkääseen valmentajakaartiin on liittynyt suomalainen Janne Väätäinen, joka on kahdeksan viime vuotta vaikuttanut japanilaisessa Team Tsuchiyassa.
Suomalaisen CV:tä voi kuvailla vähintäänkin kiitettäväksi: Väätäisen alaisuudessa henkilökohtaista menestystä niittivät esimerkiksi muuan Noriaki Kasai, olympiahopeaa ja MM-pronssia, naisissa kaksi MM-hopeaa voittanut Yuki Ito ja tuoreimpana Ryoyu Kobayashi, joka vei viime kaudella miesten maailmancupin ja mäkiviikon suvereeniin tyyliin.
Jatkossa Väätäisen asemapaikkana toimii kuitenkin Slovenian Kranjska Gora, jossa Kiinan miesten mäkimaajoukkue harjoittelee kotiolympialaisia kohti slovenialaisen Jure Radeljin johdolla. Väätäinen palkattiin loppukesästä projektiin tekniikkavalmentajaksi.
Kysymykseen, miksi Väätäinen vaihtoi maailman parhaan miesmäkihyppääjän valmentamisen tasoltaan vielä mutasarjassa painiviin kiinalaisiin, mies ei osaa itsekään antaa yksiselitteistä vastausta.
– Varmasti tämä hämmentää. Helppohan Tsuchiyaan olisi ollut jäädä, siitä ei ole kahta sanaa.
– Tosiasia on kuitenkin se, että ehdin olla samassa talossa kahdeksan vuotta. Oli aika muutokselle, Väätäinen vastaa Yle Urheilulle puhelimitse Japanin Sapporosta.
Koti edelleen Sapporossa
Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, Japanissa mäkihyppy pyörii yrityspohjaisesti. Väätäisen mukaan Japanin mäkihypyssä toimii aktiivisesti 5–6 yritystä, joista Väätäisen edustama Tsuchiya rakentaa omakotitaloja.
Kun urheilijan tai valmentajan aktiiviura päättyy, hänellä on turvattu työpaikka yrityksen palveluksessa. Näin vastikään teki muun muassa yhdistetyn kaksinkertainen maailmancupin osakilpailuvoittaja Daito Takahashi.
Vaikka Väätäisen ja Tsuchiyan tiet erkanivat, suomalaisen posti tulee jatkossakin Sapporoon. Vuodet valmentajana tarjosivat menestystä muuallakin kuin mäkirintamalla.
– Vaimo löytyi täältä, ja kaupan päällisinä tuli pari koiraa, kertoo Väätäinen, jonka arki on nykyisin vahvasti matkapainotteista.
Heinäkuun lopulla alkaneen Kiina-pestin ensimmäinen vaihe Sloveniassa kesti lähes kolme kuukautta.
– Olen nyt kotosalla pari viikkoa ja lähden sitten takaisin.
Jos Väätäisen suojatti Kobayashi saavutti viime kaudella yksin 2 085 maailmancupin pistettä – kakkonen jäi japanilaisesta 736 pistettä – kiinalaisten kanssa suomalainen joutuu tinkimään vaatimustasostaan paljon.
Miesten mäkihypyn historiassa Kiina ei ole vielä saavuttanut yhtään maailmancupin pistettä, eikä viime kaudella asiaa ollut 30 parhaan joukkoon edes toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, Continental-cupissa.
Väätäisellä ja Radeljilla on käsissään kahdeksan kiinalaismiestä, joiden keski-ikä on 23 vuotta. Toistaiseksi ryhmästä viisi on kartuttanut pistetiliään vain alimpana arvoasteikossa olevasta FIS-cupista.
Maailmancupiin kaudeksi 2020–21?
Jotta Väätäinen voi pestinsä osalta nukkua yönsä rauhassa, vastaava taaperrus ei voi jatkua.
– Meille on kirjattu tavoite, että tulevalla kaudella vähintään yksi urheilijoistamme saa Continental-cupin pisteitä tai edes yhden pisteen. Se antaisi mahdollisuuden kilpailla ensi vuonna kesä-GP:llä ja osallistua maailmancupin osakilpailuihin.
Mitä jos tämä ei toteudu? Onko silloin verokortti käteen ja kiitosten aika?
– Sitä en tiedä, hyvin paljon mahdollista. Vaikka olen ollut kuvioissa mukana vasta lyhyen aikaa, ymmärrän jo, että kaikki on mahdollista.
Kävi pestissä miten tahansa, Väätäinen allekirjoittaa, että sopimus on hänen uransa rahakkain. Kun Yle Urheilu selvitti keväällä Kiinan olympiaprojektissa mukana olevien valmentajia, kukaan ei halunnut kommentoida palkkaansa. Sisäpiirilähteet vahvistivat kuitenkin, että 10 000 euron kuukausipalkka puhtaana käteen on ennemmin sääntö kuin poikkeus.
– Kyllähän Kiina on hyvä palkanmaksaja. Turha kai sitä on kenenkään yrittää kiistää, Väätäinen sanoo, muttei suostu kommentoimaan palkkaansa.
Odottaako Kiinan talviurheilujohto sitten Väätäiseltä ja päävalmentaja Radeljilta mitaleita Pekingistä? Näin ei ole, mikäli Väätäisen menestysbonuksista voi vetää johtopäätöksiä.
– Kysymys ei ole pelkästään mitaleista, Väätäinen kuittaa lyhyesti.
Lue lisää: