Kesällä luin pitkästä aikaa hyviä uutisia. Inarin Kirakkakönkään voimalaitoksen lakkauttamisesta oli aloitettu keskustelu. Ylen uutisessa mainittiin tämän Suomen pohjoisimman voimalaitoksen olevan "talousongelmainen pienvesivoimala", josta oltaisiin mahdollisesti nyt valmiita luopumaan.
**Perimätiedon mukaan Inarin Rahajärvet ovat olleet kyläläisille kala-aittoja. **Ne ovat toimineet ikään kuin jääkaappeina, joista on riittänyt kalaa kaikille pyytäjille. Kuinkakohan moni tietää, että alun alkaen meillä tosiaan oli kaksi Rahajärveä? Kirakkajoen patoamisen vuoksi vedenpinta nousi niin, että kahdesta järvestä muodostui yksi järvi, jonka nykyisin tunnemme nimellä Rahajärvi. Samassa myös kalakannat heikkenivät, vaikka nykyisin kantoja tuetaankin istutuksilla.
Kuinkakohan moni tietää, että alun alkaen meillä tosiaan oli kaksi Rahajärveä?
Kirakkakönkään voimalaitos Ivalosta Inariin johtavan tien varrella on tuottanut inarilaisille sähköä jo 66 vuotta. Samalla se on kuitenkin vaikeuttanut vaelluskalojen luontaista kulkua Ukonjärvestä Rahajärveen ja toisinpäin. Vaelluskalalajeihimme Inarissa kuuluvat taimen ja vaellussiika. Vaelluskaloilla tarkoitetaan kalalajeja, jotka siirtyvät synnyinalueeltaan joesta tai purosta järveen tai mereen syönnösvaellukselle, ja palaavat sitten sukukypsinä synnyinalueelleen kutemaan.
Kalojen vaellusmahdollisuus loppui lähes kokonaan, kun voimala alkoi purskuttaa 1950-luvulla. Kirakkakönkään voimalaitoksen ohi kulkevat kyllä kalaportaat ja kalatie, mutta tutkimusten mukaan kalat eivät nouse porrasta pitkin Rahajärveen kuten toivottaisiin. Jo 1980-luvulla tehdyssä kokeessa havaittiin taimenen hakeutuvan ennemmin suojaisiin ja hidasvirtaisiin lepopaikkoihin kuin nousevan kalaportaasta ylös Rahajärveen.
Jos kalatiestä vaikka nousisikin ylös muutama kala vuodessa, päättyy niiden matka lähes varmaan kuolemaan. Kudun jälkeen tapahtuvan alasvaelluksen aikana vastaan tulevat voimalaitoksen turbiinit. Samoin käy myös yläjuoksulla syntyville poikasille. Ne ajautuvat hyvin todennäköisesti turbiineihin vaeltaessaan kohti Ukonjärven syönnösaluetta.
Jos kalatiestä vaikka nousisikin ylös muutama kala vuodessa, päättyy niiden matka lähes varmaan kuolemaan.
Luonnonmukaistettu puro toimii aina kaloille parempana nousuväylänä kuin kapea betoniränni. Puroon on helppo tehdä vaelluskaloille toimivia kutusoraikkoja. Soraikot myös mahdollistavat kututapahtumien tarkkailun, joka on huikea luonnonnäytelmä jo pelkästään suurten emokalojen näkemisen johdosta.
Olen käynyt monta kertaa kävelemässä vanhaa luonnonuomaa pitkin. Tuota nykyisin kuivillaan olevaa puroa, josta Rahajärven vesi on virrannut ennen sen patoamista. Luonnonuoman palauttaminen alkuperäiseen hohtoonsa ei ole mahdollista, sillä pudotuskorkeutta erityisesti patovallin juurella on aivan liikaa. Yksi vaihtoehto olisi laskea Rahajärven vedenpinta entiselleen, mutta se tekisi projektista suurivaikutteisen, kalliin ja työlään. En näe Rahajärven pinnan laskua muutenkaan hyvänä asiana, sillä nykyisin järvellä on huomattavan suuri virkistysarvo sellaisenaan. Patovallin puro voisi kuitenkin kiertää, sillä mutkittelemalla saataisiin myös pudotuskorkeus puroon inhimilliselle tasolle. Tällä tavalla Rahajärven pintakin saataisiin pysymään lähellä nykyistä korkeutta, joka vaihtelee tällä hetkellä voimalaitoksen virtaaman vuoksi.
**Kirakkakönkään voimalaitoksen tuotto on hyvin merkityksetön. **Voimalaitoksen maksimituotto on 4,5 gigawattituntia vuodessa, mikä tarkoittaa, että turbiinien pyöriessä täydellä teholla vuosituotto on vain 4,5 gigawattituntia. Sähköntuotannon kannalta mylly on käytännössä turha, sillä noin vähäinen määrä sähköä on kulutettavissa Inarin kunnan alueella jännitehäviöiden korjaamiseen.
Sähköntuotannon kannalta mylly on käytännössä turha.
Kirakkakönkään padon purku vaikuttaisi positiivisesti sekä Ukonjärven taimen- ja siikakantaan että Rahajärven vaelluskaloihin. Rahajärven laskevissa joissa on nykyiselläänkin potentiaalisia poikastuotantoalueita, jotka tällä hetkellä jäävät miltei kokonaan hyödyntämättä kutevien emokalojen vähyyden johdosta. Vaellusyhteyden vapauttaminen Ukonjärvestä Rahajärveen lisäisi noiden nykyisellään vajaassa käytössä olevien jokien ja purojen poikastuotantoa. Vielä on mahdotonta arvioida, kuinka suuri vaikutus olisi, mutta monet padonpurkuhankkeet todistavat, että suurella todennäköisyydellä Kirakan voimalaitoksen purku vaikuttaisi pitkällä aikavälillä myös Inarijärven vaelluskaloihin.
Padonpurkuhankkeista Suomessa on loistava esimerkki olemassa pääkaupunkiseudulla. Tikkurilankosken säännöstelypato purettiin ja nyt keskellä kaupunkia kutee äärimmäisen uhanalainen meritaimen. Vantaan kaupunki on muutenkin panostanut puroihin, joihin on saatu palautettua luonnonvaraisesti lisääntyvä taimenkanta. Myös maailmalla tällaisia hankkeita on suoritettu positiivisella menestyksellä. Amerikan mantereella voimalaitospatoja ei rakenneta lisää, vaan sen sijaan niitä mieluummin puretaan. Elwha-joki Yhdysvaltojen luoteiskulmassa, Port Angelesin satamakaupungin lähettyvillä, oli padottuna yli 100 vuotta. Kaksi voimalaitospatoa purettiin ja heti patojen purkamisen jälkeen kalat nousivat sen ohi joen yläjuoksulle kutemaan.
Kaksi voimalaitospatoa purettiin ja heti patojen purkamisen jälkeen kalat nousivat sen ohi joen yläjuoksulle kutemaan.
Itse voimalaitostahan ei tarvitsisi purkaa. Siitä kunta voisi tehdä esimerkiksi museoalueen turbiineineen ja rakennuksineen. Kävijöille voitaisiin kertoa voimalaitoksen historiasta sekä vaelluskalojen elinkaaresta, mikä perustelisi myös padon purkuhanketta. Purosta voisi tehdä poikastuotantoalueen, jossa voisi syksyisin käydä ihailemassa taimenten ja siikojen kutua.
Nykymittapuulla vapaasti virtaava koski ohittaa virkistysarvonsa vuoksi hyvin usein tippavoimalan. Voimalaitoksen rakentamisen aikaan voimalaitos oli varmasti hyödyllinen. Tämän ajan henki on kuitenkin kalakantojen puolella. Nykyisin en näe järkeä sen pyörittämisessä.
Tuomas Kiprianoff
_Kirjoittaja on kohta _kolmekymppinen perheellinen mies, joka on opiskellut talotekniikkaa ja kalataloutta. Sydäntä lähellä ovat kalastusasiat, erityisesti perhokalastus, mutta myös politiikan ihmetteleminen. Kolttasaamelaiset juuret innostivat aikuisiällä opiskelemaan koltansaamen kielen.