Murhaaja on rikollinen ja terroristi. Näkökulmasta riippuen hän voi olla myös kunnioitettu uskonsoturi ja sotasankari.
Tähän päätelmään on tullut kotkalainen tietokirjailija Petri Pietiläinen, joka on äskettäin julkaissut merkittävistä ja tunnetuista historiallisista murhista kertovan teoksen Murha joka ei ollut rikos.
Pietiläinen on viettänyt autotallinsa rauhassa lukemattomia tunteja perehtymällä maailmanhistorian tunnetuimpiin ja merkittävimpiin murhiin ja niitä seuranneisiin oikeudenkäynteihin. Hän arvioi lukeneensa kirjoittamistyön taustamateriaaliksi noin sata nidettä.
Yli 300 sivun pituinen analyysi syntyi, koska murhista ja tappamisesta on Pietiläisen mukaan liikkeellä niin paljon väärää tietoa.
– Murhaajat saavat sankarin sädekehänsä väärän tiedon perusteella. Oikeaa tietoa on se, että toisen ihmisen tappaminen on raadollinen ja väärä teko. Sitä levittämällä sankarin sädekehä saadaan riisuttua, Pietiläinen toteaa.
Tehtyjä rikoksia jo kopioitu
Tänä päivänä murhat, sarjamurhat ja terroriteot tulevat julki tiedotusvälineiden ja sosiaalisen median välityksellä. Pietiläisen mielestä sekä todelliset murhat että elokuvat ja TV-sarjat lietsovat hysteriaa, mikä voi kääntyä myös murhaajien ihailuksi.
Elokuvissa ja televisiossa murhaajat ja sarjamurhaajat voivat toimia jopa poliisin apuna esimerkiksi rikospaikkatutkijana ja äärimmillään syyllistyä samaan aikaan taas uuten veritekoon.
– Fiktiossa sarjamurhaajat voidaan näyttää neuvokkaina ja ylivertaisina pahuuden sankareina. Jos ihminen ei pysty muuttamaan ahdistavaksi kokemaansa elämää tai toteuttamaan itseään murhaamalla, hän ihailee niitä, jotka siihen kykenevät, Pietiläinen toteaa.
14 vuotta psykiatrisen vankisairaalan Vantaan yksikön vankilapsykiatrina toiminut oikeuspsykiatri Alo Jüriloo vie ajatusta vielä pidemmälle. Hän kertoo, että murhien saama julkisuus sekä fiktiiviset elokuvat ja TV-sarjat saattavat "sysätä ajatuksen astetta lähemmäs tekoa."
– Sekä terroriteoissa että kouluampumisissa on otettu esimerkkiä jo tehdyistä rikoksista, toteaa Jüriloo.
Henkirikosten taustalla on kuitenkin aina muitakin syitä.
Murhageenit ja alkoholi
"Murhageeniä" ihmisen perimässä on tutkittu paljon. Geeni ei välttämättä tarkoita sitä, että ihminen on murhaaja. Osalla ihmisistä kuitenkin oletetaan olevan muita suurempi biologinen riski käyttäytyä väkivaltaisesti. Alo Jüriloo muistuttaa, että ihminen on todettu kuusi kertaa muita nisäkkäitä väkivaltaisemmaksi lajiksi.
– Kyse on siitä, miten viha ja väkivaltainen taipumus kyetään hiilitsemään kasvatuksen, kulttuurin ja lakien avulla, sanoo Jüriloo.
Helsingin yliopiston tutkijat ovat osoittaneet, että "rähinägeeniksikin" nimetty pistemutaatio altistaa impulsiiviselle ja väkivaltaiselle käyttäytymiselle erityisesti humalassa. Kansainvälinen tutkimusryhmä taas on selvittänyt, että 5-10 prosentissa Suomessa tehdyistä väkivaltarikoksista kahdella geenillä (MAOA ja CDH13) on vahva yhteys erittäin väkivaltaiseen käytökseen.
– Jos henkilöllä on perimässään näiden geenimuunnosten yhdistelmä, hänellä on muihin nähden noin 13-kertainen riski tehdä väkivaltarikoksia, kertoo tutkimusryhmää johtanut professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.
Suomessa suureen osaan henkirikoksista liittyvät päihteet, useimmiten alkoholi. MAOA-geenin vaikutus voi selittyä sen yhteydestä päihteisiin. Geeni vaikuttaa keskushermoston välittäjäaineen dopamiinin hajottamiseen aivoissa.
– Alkoholi aiheuttaa nopean dopamiinin vapautumisen. Korkealla dopamiinitasolla taas on yhteys aggressiiviseen käyttäytymiseen, sanoo Tiihonen.
Aatelisnainen surmasi katulapsia ja palvelijoita
Ihmisellä voi olla myös kasvatuksellisia ja ympäristön synnyttämiä riskitekijöitä, jotka kaikki yhdistyneinä johtavat väkivallantekoihin.
Petri Pietiläinen mainitsee esimerkkinä 1500-luvulla eläneen varakkaan unkarilaisen aatelisnaisen ja sarjamurhaajan Elizabeth Bàthoryn, joka leskeksi jäätyään tappoi ja murhasi omaa palvelusväkeään ja katulapsia. Bàthoryn on kerrottu jopa kylpeneen ihmisen veressä pysyäkseen kauniina.
– Bàthory pystyi korkean asemansa ja vaikutusvaltansa turvin toteuttamaan impulssejaan ja halujaan ulkopuolisten siitä välittämättä, Pietiläinen kertoo.
Kun Bathoryn nuorille aatelisnaisille pitämästä käytöskoulusta alkoi menehtyä epäilyttävän usein oppilaita erilaisiin sairauksiin, hänen toimiinsa puututtiin.
– Niin pitkään, kun uhrit olivat alemmasta yhteiskuntaluokasta, Bàthory sai jatkaa tappamista. Sitä ei enää suvaittu, että aatelinen otti hengiltä toisia aatelisia. Lopulta Bàthory tuomittiin elinikäiseen vankeuteen.
Oikeuspsykiatri Jüriloomuistuttaa, että murhan erottaa juridisesti taposta teon suunnitelmallisuus tai tekotavan erityinen julmuus. "Tavalliselle ihmiselle " kynnys murhan tai henkirikoksen tekemiseksi on korkea.
Psykopaatit
Psyykkisesti sairaiksi diagnosoitujen tekemät murhat ja henkirikokset ovat Jüriloon mukaan erittäin harvinaisia. Henkirikoksiin ja siten myös murhiin syyllistyvien joukossa korostuu Jüriloon mukaan kuitenkin psykopaattien osuus.
Kyseessä ei ole virallisesti sairaus vaan persoonallisuushäiriö.
– He eivät välinpitämättömyytensä ja tunnekylmyytensä vuoksi välitä siitä, mitä uhrille tapahtuu. Psykopaateille myös teon seuraukset voivat olla yhdentekeviä.
Kaikki psykopaatit eivät ole rikollisia. Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma on todennut aiemmin, että psykopatian ilmenemismuotoihin vaikuttavat varhaislapsuudessa koetut asiat.
Ellei kielteisiä vaikutteita ole, psykopaatista voi tulla esimerkiksi sujuvasti valehteleva poliitikko, häikäilemätön liikemies tai menestyvä asianajaja.
Aivopesulla sankariksi
Kirjailija Petri Pietiläinen havahtui murhaajien saamaan sankarikulttiin luettuaan Franco "Bifo" Berrardin massa- ja itsemurhista kertovan tietoteoksen Heroes.
– Sankaruutta janoavat itsemurhaajat ja itsemurhaterrotistit kuorruttavat usein tekonsa mytologisella ja uskonnollisella hömpällä ja toivovat päätyvänsä kuoltuaan marttyyreiksi, toteaa Pietiläinen.
Pietiläisen mukaan länsimaissa ei välttämättä tiedetä sitä, että islaminuskossa itsemurha on ankarasti kielletty.
– Jos itsemurha tehdään terrori-iskuna islamin vihollisia vastaan, niin se onkin sankariteko, Pietiläinen kertoo.
Maavoimien tutkimuskeskuksen tutkijaupseeri, terrorismin asiantuntijana Antti Paronen sanoo, että islamistien pyhässä sodassa jihadismissa terroriteot nähdään poikkeuksetta sankaritekoina.
– Se on joko yhteistä liikehdintää, joka koetaan uskonnon puolesta välttämättömäksi tai yksilöllistä taistelua, jossa itsensä uhraamalla liittyy osaksi jotain suurempaa. Marttyyrius palkitaan asioilla, joita ei tässä elämässä voi saavuttaa, toteaa Paronen.
Parosen mukaan marttyyriyden myötä myös marttyyrin suvun asema kohenee hänen omassa yhteisössään merkittävästi.
Jihadismiin kuuluu aivopesu, jossa koko maailman ihmiset hyviin ja pahoihin jakavan maailmanselityksen seurauksena on väkivalta. Lapsia kasvatetaan ja opetetaan uskonnon varjolla väkivaltaa lietsovassa kulttuurissa, jolloin väkivallasta tulee heille luonnollinen tapa toimia.
– Myös aikuiset, herkästi vastaanottavaiset ihmiset ovat helposti manipuloitavissa tekemään sitä, mitä manipuloijat haluavat, Paronen sanoo.
Parosen mukaan Suomen merkittävin terroriuhka ovat yksittäisten radikalisoituneiden ihmisten tai pienten ryhmien tekemät yllättävät väkivallanteot.
Vapauden puolesta
Kun kansallinen identiteetti nousee keskeiseksi aatteeksi, väkivalta mielletään oikeutetuksi: muuta keinoa päämäärän saavuttamiseksi ei enää nähdä. Usein kysymys on kansanosan itsenäisyyspyrkimyksistä ja uuden valtion perustamisesta.
Esimerkkinä tutkijaupseeri Antti Paronen mainitsee Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n.
– Perimmäisenä pontimena kansallisen identiteetin synnyttämässä terrorismissa on useimmiten vapaus.
Oikeuspsykiatri Jüriloo kertoo, että terroristeiksi päätyy usein ihmisiä, jotka ovat omassa elämässään umpikujaan ajautuneessa kriisissä.
– Aatteesta ja uskonnosta he saavat elämälleen suunnan, jota seuraamalla he päätyvät terroristisiin tekoihin.
Vuonna 2017 kaksi kuolonuhria vaatinut Turun puukotusisku oli ensimmäinen jihadistisessa tarkoituksessa tehty islamilainen terroriteko Suomessa. Tekijä tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Charles Mansonilla yhä faneja
Yksi esimerkki aivopesusta ovat sarjamurhaajien ympärille muodostuneet kultit. Yksi tunnetuimmista murhakulteista on syntynyt Charles Mansonin ympärille. Manson kuoli kaksi vuotta sitten, mutta hänellä on yhä omat fanisivustonsa.
Manson johti 1960-luvulla pahamaineista kulttia, jonka enimmäkseen nuoret naisjäsenet murhasivat seitsemän ihmistä Los Angelesissa kesällä 1969. Manson ei itse tappanut yhtään uhreista, mutta hänet tuomittiin murhien määräämisestä kuolemanrangaistukseen. Myöhemmin hänet tuomittiin vielä kahden muun murhan järjestämisestä.
Mansonin tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi Kalifornian osavaltion lakkautettua kuolemantuomion.
Rikoskomisario ja henkirikostutkija Olli Töyräs Keskusrikospoliisista kertoo, että murhaajat suhtautuvat jälkeenpäin tekoonsa hyvin yksilöllisesti.
– Murhaa kadutaan, mutta varsinkin järjestäytyneen rikollisuuden piirissä ja palkkamurhissa murhaaminen ei ole sankaruutta, vaan se mielletään teoksi, joka oli yksinkertaisesti tehtävä, Töyräs toteaa.