Akaa-Volleyn passarilla Akseli Lankisella riittää hyökkäysvaihtoehtoja. Käyttääkö rutinoitunutta hakkurikaksikko Joni Mikkonen - Urpo Sivula? Vai tarjoillako passi Suomen sarjaan laadukkaille yleispelaajille Eetu Pennaselle ja Enderwin Herreralle? Tulivoimaa löytyy myös keskiosastolta.
– Se on hieno tilanne passarille, kun pystyy joka paikasta pelaamaan ja pääsee toteuttamaan itseään oikein kunnolla. Saa improvisoida ja yrittää kaikennäköistä. Meillä on hyvä hyökkäysarsenaali ihan kärkijoukkueita vastaan, Lankinen sanoo.
Akaa-Volleyn tilanne kannalta tilanne näyttää hyvältä. Kokoonpano on monipuolinen sekoitus kokeneita ja huipulle pyrkiviä pelaajia. Puheet mitalipeleistä ja jopa mitalista ovat realistisia.
Jotta mitalitoiveet pääsivät oikeisiin mittasuhteisiin, kannattanee kerrata pikkuseuran historiaa. Akaaseen perustettiin 1990-luvun alussa lentopallon erikoisseura A-Volley. Pikkuhiljaa seura nousi lähemmäs maan huippua. 1-sarjaan A-Volley nousi reilut kymmenen vuotta sitten. Tämän vuosikymmenen alussa seuran miesten lentopallotoiminta eriytettiin ja nimeksi tuli Akaa-Volley. Tavoite, suuri unelma, toteutui muuta vuosi sitten, kun seura nousi ylimmälle sarjatasolle. Nyt Akaa-Volley pelaa kolmatta pääsarjakauttaan.
33-vuotias hakkuri Joni Mikkonen on pelannut seurassa juniorista lähtien. Hän on kolunnut Akaassa kaikki sarjatasot aina 5-sarjasta ylöspäin. Läheltä seuran nousua seurannut ja mukana ollut Mikkonen on mietteliäs, kun puhe kääntyy pikkuseuran nousuun mitaliehdokkaiden joukkoon. Mikkonen pohtii, että pääsarjaan ponnistaminen pienestä pitäjästä ei ole helppo tie, vaikka junioreita on lentopalloon riittänyt. Lentopallolla on ollut vahva asema alueella.
– Taustoilla on ollut samat tekijät pitkään. He tekevät työtä rakkaudesta lajiin. Ilmeisesti ovat hoitaneet hyvin hommat. Pelaajat puhuvat Suomessa aika paljon keskenään ja piirit eivät ole isot. Sana kiertää. Kun pelaajat ovat kysyneet mielipidettä seurasta, niin olen voinut suositella, vilpittömästi. Seuran puolellekin olen sanonut, että jatkakaa samaa hommaa. Helpompi saada pelaajia, kun homma toimii, Mikkonen kertoo.
Tulijoita riittää
Akseli Lankinen kerää treenikamat kassiin asunnossaan keskellä Toijalan taajamaa. Lankinen asuu kimppakämpässä yhdessä joukkuekaveri Nico Nurmesniemen kanssa pankin entisiin toimistotiloihin rakennetussa persoonallisessa asunnossa. Maisemanmuutos on iso, sillä vielä viime kaudella Vantaan Ducksissa pelatessaan Lankinen asui Helsingissä, Mannerheimintien varrella.
Vantaalaislähtöiselle Lankiselle muutos sopii mainiosti. Lankinen kertoo olevansa sopeutuvainen ihminen ja viihtyy asunnossa sekä rauhallisemmassa elämänrytmissä. Hän pitää paikkakunnan yhteisöllisestä tunnelmasta – kauppareissulla tullaan juttelemaan lentopallosta. Matka monitoimihallille, josta löytyy kotikenttä ja punttisali, sujuu Lankiselta kävellen pitkin uinuvan pikkukaupungin katuja. Pelireissujen matkustuskilometrejä ajatellen Akaa sijaitsee hyvällä paikalla.
Myös uran kannalta siirtyminen viime kaudella karsintasarjaan joutuneesta Ducksista nimekkään Akaa-Volleyn riveihin on askel eteenpäin. Seura on menossa samaan suuntaan kuin 22-vuotiaan pelaajan oma ura.
– Seura pyrkii kehittymään ja siihen pyrin pelaajana. Taustalla on sellaisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä koko ajan asioita paremmin. Ei pelkästään niin, että pelaajat ovat kentällä parempia, vaan että seura haluaa kehittyä myös kokonaisuutena. Se on parempi ympäristö myös minulle.
Lankinen on Akaan yksi tämän kauden neljästä uudesta vahvistuksesta. Eetu Pennanen oli vielä viime kaudella ratkaisupelaajia hopeajoukkue Oulun Ettassa, mutta nostaa varmasti palloja nyt eteläisellä Pirkanmaalla. Vuosikymmenen kotimaan kenttiä kiertänyt, viiden SM-mitalin pelaaja Aleksi Kaatrasalo vahvistaa keskiosastoa ja kesken kauden mukaan liittyi myös maajoukkuetason hakkuri Urpo Sivula.
Lankisen mielestä Akaalla kaikki on toiminut niin kuin etukäteen on sovittu, ja kun ongelmia tulee vastaan, niin ne hoidetaan. Lankinen pitää myös valmennuksesta, erityisesti Oliver Lüütseppin keskustelevasta tyylistä. Kun kaikki Suomen huippuseurat kiertänyt ja ulkomailla pelannut Sivulakin yhtyy kehuihin, lienee Akaa-Volleyssa asiat hyvällä tolalla.
– Monesti sitä haluaa, että seuralta tulee innostusta ja kasvu näkyy kaikista. Henki on, että halutaan mennä eteenpäin ja tehdä yhdessä hommia. Tämä on minulle todella mielekäs paikka tällä hetkellä, kertoo punttisalin penkillä istuva Sivula, jonka sopimus kattaa myös seuraavan kauden.
Sivulalle seuravalinta on siinäkin mielessä sopiva, sillä talvella on tulossa perheenlisäystä. Kotiin Lempäälään pelihallilta on vain 15 minuutin ajomatka.
Vieressä käsipainoja nosteleva Mikkonen kiteyttää vielä pelaajan kannalta tilanteen. Ylimääräisistä asioista ei tarvitse huolehtia.
– Saa keskittyä pelaamiseen ja treenaamiseen. Jos tarvitsee apua, niin taustalta joku on auttamassa. Tulee tunne, että välitetään.
Useat nimekkäät tulokkaat nostavat mieleen ajatuksen, onko Akaassa iskenyt vauhtisokeus päälle. Lentopallossa ja muissakin lajeissa on lukuisia esimerkkejä siitä, että noustaan huipulle isoilla hankinnoilla, mutta sitten rahat loppuvat ja seura on mennyttä. Viime vuoteen verrattuna Akaan pelaajabudjetti kasvoi kahdeksan prosenttia.
– Taloudellinen puoli on rasitteena kaikilla urheiluseuroilla. Rajat täytyy asettaa niin että pärjää. Emme kasvattaneet pelaajabudjettia hirveästi. Joku vetää tänne meille. Uskoisin näin, että muut vähän laskivat pelaajabudjetteja, niin se ei ollut meille ongelma. Tulijoita oli todella paljon.
– Kyllä meillä on selkeä tavoite kehittää tätä touhua vuoteen 2027 asti ja pyrimme pitämään talouden tasapainossa. Tässä nykyisessä taloustilanteessa mekin joudumme pitämään uusia palavereja seuraavia kausia ajatellen. Tämän kauden rahat on laskettu tarkasti, seuran puheenjohtaja Torsti Mahlanen sanoo kotikenttänä toimivan monitoimihallin katsomossa.
Kolmen suuren kellistys
Lentopallon mestaruusliigassa on kolme suurta joukkuetta. Vammalan Lentopallo on voittanut kolme edellistä mestaruutta ja on pelannut tällä kaudella eurokentillä. Savo Volley on nimenä tuoreempi tulokas liigakentillä, mutta kokoonpano on rautainen. Loimaan Hurrikaani puolestaan on ollut mitaleilla kahdeksan vuotta putkeen ja tähyää jälleen kohti ensimmäistä mestaruutta.
Tähän joukkoon Akaa tähyää ja joku on kaadettava, mikäli se haluaa keväällä mitalin. Runkosarjassa se on voittanut kertaalleen Savon. Pelin sisällä nousukas on pystynyt uhkaamaan suurempiaan, mutta taso ailahtelee pelien aikana.
– Ei ole vielä pelin sisällä pystytty pitämään huipputasoa tarpeeksi pitkään. Jos pystytään pysymään ylärajoilla, niin on hyvä sauma haastaa näitä kovia, Lankinen analysoi.
– On turhaa vaatimattomuutta puhua, että pudotuspelipaikka riittäisi tavoitteeksi. Tämmöisellä kokoonpanolla tavoite pitää olla mitalipeleissä, Mikkonen naulaa joukkueen tavoitteet kaudelle.
Paluu alkutilanteeseen. Passarina pelaavalla Lankisella riittää siis hyökkäysvaihtoehtoja. Hänellä ja valmennuksella onkin tehtävänä löytää toimiva yhdistelmä, jolla tulee pisteitä ja vastuunnälkäiset pelaajat pysyvät tyytyväisenä. Jos Lankinen tämän ratkaisee, on kovaäänisellä kotiyleisöllä paljon aihetta riemuun talven ja kevään aikana, jopa mitalijuhliin saakka.
Lue lisää: