Ruotsin poliisilla on suuria vaikeuksia selvittää paljon kansainvälistäkin huomiota herättäneitä ammuskeluja.
Poliisin tilastojen mukaan Malmön rikollisjengien ammuskeluissa tapettiin vuosina 2011–2018 yhteensä 38 ihmistä. Näistä henkirikoksista poliisi on kuitenkin onnistunut Aftonbladetin mukaan selvittämään vain kuusi, eli 16 prosenttia.
Samaan aikaan Tukholmassa rikollisjengien väkivalta johti 61 murhaan ja Göteborgissa 29 murhaan. Tukholmassa näistä on onnistuttu tähän mennessä selvittämään 20 prosenttia ja Göteborgissa 24 prosenttia.
– Tämä on paheksuttavaa. Meidän on onnistuttava paremmin rikosten selvittämisessä, jotta ihmiset voivat kokea meidän onnistuvan ja välittävän, kommentoi selvitysprosenttia jengirikollisuuteen erikoistunut poliisikomisario Gunnar Appelgren Aftonbladetille.
Ruotsin rikollisjengien tekemisten selvittämistä vaikeuttaa se, että usein niin uhrit kuin todistajatkin vaikenevat. Syynä tähän voi olla niin rikollisten pelko kuin poliisia kohtaan tunnettu epäluottamuskin.
Pohjoismaisessa vertailussa Ruotsi erottuu selvästi
Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin Krimon tekemän pohjoismaisen vertailun perusteella Ruotsissa pystyttiin vuosina 2007–2016 ratkaisemaan kaikista henkirikoksista 83 prosenttia.
Tanskassa ja Norjassa vastaava luku oli 97, Suomessa 99 ja Islannissa peräti 100 prosenttia.
European Journal of Criminologyssa julkaistu henkirikosten ratkaisemista vertaillut selvitys osoittaa, että Hollannissa selvitysprosentti oli vuosina 2009–2014 vielä Ruotsiakin huonompi, 77,1 prosenttia.
Sen sijaan Sveitsissä selvitysprosentti oli 95.
Ruotsissa tapetaan ampumalla naapurimaita useammin
Kun verrataan ampumalla tehtäviä tappoja ja murhia, eroaa Ruotsi selvästi pohjoismaisista naapureistaan, kertoo Krimon vertailu. Ruotsissa 26 prosenttia henkirikoksista tehtiin vuosina 2007–2016 ampumalla, ja tilanne on heikentynyt nopeasti viime vuosina.
Ampumiset keskittyvät kolmen suurimman kaupungin, Tukholman, Malmön ja Göteborgin, alueille ja liittyvät suureksi osaksi jengirikollisuuteen.
Krimon vertailu päättyy vuoteen 2016, mutta Ruotsin virallisista rikollisuustilastoista vastaavan Rikoksentorjuntaneuvoston Brån mukaan ampuma-aseella tehtyjen henkirikosten määrä jatkoi kasvuaan myös vuosina 2017 ja 2018.
Vuonna 2018 ampuma-aseita käytettiin Brån mukaan jo 43 henkirikoksessa ja ampumalla tehtiin 40 prosenttia Ruotsin henkirikoksista.
Muissa Pohjoismaissa ampumalla tehtiin vuosina 2007–2016 Krimon vertailun perusteella 8–17 prosenttia henkirikoksista.
Pohjoismaiden yleisin tappoväline edelleen teräase
Erityistä Ruotsille on myös se, että poikkeuksellisen suuri osuus julkisella paikalla, kuten kadulla tai puistossa tehtävistä henkirikoksista tehdään ampumalla. Ruotsissa tällaisista henkirikoksista peräti 46 prosenttia tehdään ampuma-aseella, kun Suomessa vastaava osuus on 20 ja Tanskassa 18 prosenttia.
Ruotsissa tapetaan ihmisiä ilman asetta – eli esimerkiksi lyömällä tai kuristamalla – selvästi harvemmin kuin naapurimaissa. Ruotsissa tällaisten henkirikosten osuus on Krimon vertailussa 16 prosenttia, kun Suomessa ja Tanskassa se on neljännes ja Norjassa ja Islannissa kolmannes.
Yleisin murhaan ja tappoon käytetty ase Pohjoismaissa on edelleen teräase. Kun mukaan lasketaan kirves, oli teräaseiden osuus tutkimusaikana 40–50 prosenttia.
Suomi Itä-Eurooppaa, muut Pohjoismaat Länsi-Eurooppaa
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tekemässä pohjoismaisessa vertailussa Suomikin erottuu monella mittarilla selvästi naapureistaan.
Suomessa tehdään henkirikoksia 30 prosenttia enemmän kuin Ruotsissa ja Tanskassa, joissa puolestaan tehdään henkirikoksia 30 prosenttia enemmän kuin Norjassa ja Islannissa. Kun määrät suhteutetaan asukaslukuun, ero on vieläkin selvempi.
Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin Henkirikoskatsaus 2018 kertoo, että henkirikollisuuden taso on Suomessa Euroopan unionin yhdeksänneksi korkein. Määrä on myös keskimääräistä korkeampi kaikkien kehittyneiden teollisuusmaiden vertailussa.
Suomi erottuu muista Pohjoismaista myös tappojen ja murhien tapahtumapaikkojen vuoksi. Kun Suomessa henkirikokset tehdään pohjoisen ja idän maaseudulla ja pikkukaupungeissa, niin muissa maissa henkirikokset keskittyvät suuriin kaupunkeihin.
Tässä suhteessa Suomen tilanne muistuttaa tutkijoiden mukaan Itä-Eurooppaa ja muiden Pohjoismaiden Länsi-Eurooppaa.
Yhteistä kaikille viidelle maalle on se, että työttömät, päihteitä väärinkäyttävät miehet ovat yliedustettuina niin tekijöiden kuin uhrienkin joukossa. Niin Suomessa, Ruotsissa kuin Islannissakin alkoholi esittää keskeistä roolia henkirikoksissa. Tanskassa alkoholilla on maltillinen ja Norjassa vähäinen rooli.
Maahanmuuttajilla yliedustus tekijöinä ja uhreina
Maahanmuuttajat korostuvat kaikkien Pohjoismaiden henkirikostilastossa kantaväestöä suuremmalla osuudella rikostentekijöinä. Tämä osuus vaihteli vuosina 2007–2016 kuitenkin suuresti eri Pohjoismaissa.
Suomessa maahanmuuttajien osuus tekijöistä oli 8,9 prosenttia. Islannissa vastaava osuus oli 13,2 ja Tanskassa 25,5.
Ruotsissa maahanmuuttajien osuus tekijöistä oli 37,7 ja Norjassa 38,5 prosenttia.
Maahanmuuttajilla on yliedustus myös henkirikosten uhrien joukossa. Kaikista tappojen ja murhien uhreista maahanmuuttajia on Norjassa 35,7, Ruotsissa 32,5 ja Tanskassa 24,8 prosenttia.
Vuosina 2007–2016 vastaava luku oli Suomessa 5,2 ja Islannissa 12,5 prosenttia.
Kun henkirikosten maahanmuuttajataustaiset uhrit suhteutetaan sataa tuhatta ihmistä kohden, on luku Norjassa peräti 2,08, Ruotsissa 1,58, Tanskassa 1,42 ja Islannissa 1,15.
Suomessa vastaava luku on 1,48. Suomea lukuun ottamatta maahanmuuttajia koskevat luvut ovat Pohjoismaissa synkemmät kuin koko kansaa koskeva suhdeluku.
Maahanmuuttajien osuus Pohjoismaiden väestöstä vaihtelee Suomen noin viidestä prosentista Ruotsin noin 15 prosenttiin.
Lue myös:
Kriminologi Ruotsin räjähdyksistä: Täysin poikkeuksellista, ei tällaista tapahdu kuin sota-alueilla