Musiikkia käytetään Alzheimerin taudin hoidon tukena. Se toimii vielä taudin myöhäisessäkin vaiheessa, koska ihmisen lempimusiikkiin on säilöttynä koko eletty elämä kaikkine käännekohtineen ja ihmissuhteineen. Musiikki herättää niihin liittyvät tunteet ja muistot. Musiikki ei paranna Alzheimerin tautia, mutta kuntoutuksellinen hyöty syntyy siitä, että musiikki herättää siihen liittyvät elämänkerralliset muistot.
Aivotutkimukset ovat osoittaneet, että musiikin herättämät tunteet ja muistot ovat ikään kuin saareke, joka on säilössä niillä etuotsalohkon sisäpinnan alueilla, missä Alzheimerin tautiin liittyvä kudostuho tapahtuu viimeisenä.
– Se mahdollistaa sen, että erilaisia musiikkiaktiiviteetteja, kuten kuuntelua ja laulamista voidaan käyttää muistisairaiden kuntoutuksessa ja hoitamisessa läpi koko sairauden spektrin, sanoo apulaisprofessori Teppo Särkämö Helsingin yliopistosta.
Tuttujen kappaleiden kuuntelu ja niistä keskustelu omaisen kanssa tai yhdessä laulaminen voivat ylläpitää muistisairaan emotionaalista ja kognitiivista toimintakykyä. Laulaminen tukee myös muistisairaan työmuistin toimintaa.
Tätäkin laajempi merkitys musiikilla voi olla masentuneisuuden vähenemisessä ja elämänlaadun kohoamisessa. Hyötyä voi syntyä, kun musiikin kuuntelu tai vaikkapa laulaminen on säännöllistä. Kaikkea ei vielä tiedetä – näitä kysymyksiä tutkitaan Särkämön meneillään olevassa tutkimusprojektissa.
Sukupolvien välinen kuilu taittuu musiikkitestamentilla
Vain meille tärkeä musiikki herättää tunteita. Väärä musiikki on joko hissimusiikkia, johon suhtautuu välinpitämättömästi, vaikka se olisi tuttuakin – tai sitten vääränlainen musiikki ärsyttää niin paljon, että se saa meidät voimaan niin huonosti, että hiljaisuuskin olisi parempi.
Särkämön mukaan yksi käytännön ongelma muistisairaiden hoidossa on ikäpolvikuilu hoitohenkilökunnan ja potilaiden välillä. Nuorilla hoitajilla ei ole välttämättä mitään käsitystä vuosikymmenten takaisesta musiikista edes sen vertaa, että tiedettäisiin eri vuosikymmenten suosituimmat artistit.
Radiokanavien soittolistat ja striimauspalveluiden suositukset perustuvat keskiarvoihin. Olemme yksilöitä, mutta riittävän suurta massaa tarkasteltaessa alkaa löytyä yhteisiä mieltymyksiä myös musiikissa. Hoitotilanteissa on kuitenkin kyse yksilöistä, eikä siinä kohdin kukaan halua olla keskiarvoihminen.
Musiikkitestamentin voi kirjoittaa esimerkiksi hoitotahtoon. Se saattaa olla varmempi tallennuspaikka kuin verrattain tuoreiden musiikin striimauspalveluiden soittolistat. Maailma muuttuu, emmekä tiedä miten ja mistä kuuntelemme musiikkia 30-50 vuoden kuluttua.
Hoitotahdon voi liittää Omakantaan. Muistiliiton sivuilla on valmis lomake, jossa varsinaiseen hoitoon liittyvien asioiden lisäksi vapaita kenttiä, mihin voi kirjoittaa toiveitaan vaikkapa musiikin ja kulttuurin suhteen.
Musiikista ja laulamisesta apua myös afasiapotilaille
Teppo Särkämön tutkimusryhmällä on meneillään musiikkipitoinen tutkimusprojekti myös afasiapotiladen kanssa. Afasia on seurausta vasemman aivopuoliskon verenkiertohäiriöstä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että afasiapotilaalta ovat kadonneet sanat ja puhekyky, ainakin osittain.
Vaikka afasiapotilaan puhekyky on heikentynyt, sanat muistuvat mieleen ja tulevat ulos, kun hän rupeaa laulamaan tuttua laulua. Miksi näin on? Se on vielä mysteeri.
– Neurologian historiassa tiedetään jo parin sadan vuoden takaa tapauksia, joissa vasemman aivopuoliskon vaurion saaneet pystyivät hyräilemään tuttuja musiikkikappaleita ja löytämään sanat niihin, sanoo Teppo Särkämö.
Tutkimusta varten seurataan kuoroja, jotka on koottu afasiapotilaista ja heidän omaisistaan. Kukin kuoro harjoittelee noin neljän kuukauden ajan kerran viikossa. Laulettavat laulut ovat osin tuttuja, osin kokonaan uusia. Laulamisella ikään kuin pedataan keinoja puheelle, kuvailee musiikkiterapeutti Sari Laitinen.
– Mokia saa tehdä, eikä tarvitse laulaa mitenkään hienosti. Ja puheessakin saa tehdä virheitä. Kuoron afasiapotilaille on aika mukava kokemus, kun 20 erilaista ihmistä alkaa yhtäkkiä ymmärtää toisiaan. Myös omaisille kuoro tuo hyvän kokemusta, kun he huomaavat, että porukka pärjää keskenään, kertoo Sari Laitinen.
Afasiakuorolainen Jorma Kiljunen on harrastanut kuorolaulua vuosia. Laulaminen sujuu hienosti, mutta puhuminen on astetta vaikeampaa.
– Ei ole vaikeaa opetella laulun sanoja. Paljon vaikeampaa on tällaiset jutustelutilanteet, kun pitäis keksiä, mitä sanoo ja sanat ovat unohtuneet.
Kuoron afasiapotilaat käyvät neuropsykologisissa tutkimuksissa ennen ja jälkeen kuorojakson. Sen lisäksi heidän mielialaansa ja sosiaalisia suhteitaan kartoitetaan kaikkiaan vuoden ajan. Osa ryhmästä käy myös aivokuvauksissa. Aineiston keruu on vielä kesken, joten varsinaisia tuloksia saadaan odotella reilun vuoden päähän.
Katso Yle Areenasta Puoli seitsemän -ohjelman juttu musiikin käytöstä afasian hoidossa: