PIETARI Yleisö yltyi raikuviin aplodeihin, kun Dimitris Papaioannoun teos The Great Tamer päättyi Alexandrinskyssa, Pietarin Aleksanterin teatterin loppuunmyydyssä illassa viime viikolla.
Unenomaisista kuvista rakennettu tummanpuhuva spektaakkeli on kiertänyt maailmalla kaksi ja puoli vuotta, ja Papaioannou, 55, on vahvistanut sillä asemaansa yhtenä esittävien taiteiden kiinnostavimmista suunnannäyttäjistä.
Yksi hänen faneistaan on espanjalainen elokuvaohjaaja Pedro Almódovar. Papaioannou on myös harvoja ihmisiä koko maailmassa, joka on saanut tehdä legendaarisen Pina Bauschin (1940–2009) tanssiryhmälle uuden teoksen.
Kansainvälinen menestys on tullut myöhään, ja siinä auttoi sosiaalinen media. Papaioannou alkoi postata omista teoksistaan editoimiaan videoita someen kymmenisen vuotta sitten, ja suosio seurasi perässä.
– Ennen sitä kukaan ei tiennyt ulkomailla, kuka olin tai millaisia teoksia tein, Papaioannou sanoo.
Hän uskoo, että kansainvälisessä läpimurrossa auttoi myös Kreikan talouskriisi. Yhtäkkiä kreikkalaisista taiteilijoista tuli haluttuja ulkomaisten teatteritalojen tai taidefestivaalien silmissä.
– On seksikästä nostaa esiin kriisialueen taiteilijoita.
Toistaiseksi mittavin työ, Ateenan kesäolympialaisten avajais- ja päätösohjelma vuonna 2004, toi tunnettuutta vain kotimaassa. Papaioannou loi kreikkalaiseen mytologiaan perustuvan spektaakkelin, jossa osa esiintyjistä näytti liikkuvan kuutioiden päällä ilmassa.
Olympialaisten jälkeen hänestä tuli kuuluisa Kreikassa. Teosten lipunmyynti rikkoi ennätyksiä.
– Lippuja meni kuin Broadway-show:hun ikään, Papaioannou toteaa.
Mies riisuutuu yleisön edessä
Mustaan pukuun sonnustautunut tanssija seisoo lavan etuosassa ja katsoo hieman hämmentyneenä yleisöön.
Hän vetää jalat mustista, maahan juurtuneista kengistään ja kävelee sukkasillaan lavan reunaan. Siellä hän riisuu itsensä nopeasti alasti, ja lähtee kulkemaan lavan keskiosaan. Siinä mies asettuu makuulle, ja siitä The Great Tamer alkaa.
Yli tunnin kestävän esityksen aikana Papaioannou vie katsojat taidehistoriasta tuttujen kuvien äärelle, jotka ovat vain osa spektaakkelin lumoa. Lavastus on rakennettu levyistä, joilla on saatu aikaan kalteva näyttämö. Sen alta kaivetaan esiin ihmisiä.
Papaioannou ei kerro tarinoita, vaan rakentaa näyttämölle kuvia, kuin eläviä maalauksia.
Hän pilkkoo ja rakentaa ihmiskehoa uusiksi. Trikin hän tekee mustalla trikoolla, joka häivyttää ihmisen raajoja näyttämöllä. Materiaalina Papaioannou käyttää useimmiten alastonta miehen kehoa.
Hän kertoo palvovansa mieskauneutta.
– Siihen on yksinkertainen vastaus. Olen kreikkalainen.
Papioannou viittaa antiikin Kreikan patsaisiin, joita roomalaiset kopioivat. Ja heidän jälkeensä renessanssiajan taiteilijat.
– Käytän miehen kehoa ilmaisuni perustyökaluna. Se on myös henkilökohtainen manifestini kauneudelle.
Mudasta löytyy ruumis
Pietarilaisyleisö räjähtää nauruun, kun alastomia miesvartaloita nousee lavasteista esiin Alexandrinskyssa. Tulokulma on ronski. Ensimmäisenä esiin tulevat lihaksikkaat reidet, sitten sukuelimet.
Papaioannou on riemuissaan yleisön reaktiosta.
The Great Tamer on kielletty Pietarissa alle 18-vuotiailta, ja syy on todennäköisesti Venäjän homopropagandalaissa. Teos ei ole silti millään muotoa homoeroottinen.
Papaioannou ei ole ikärajasta moksiskaan.
– Se on järjestäjien asia. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että yleisöä varoitetaan alastomuudesta tai teokseen liittyvästä eräänlaisesta väkivallasta.
Sillä ohjaaja-koreogafi viittaa tosielämän tragediaan, joka vaikutti The Great Tamerin tekemiseen. Esityksessä on kohta, jonka voi tulkita hidastetuksi murhaksi.
Talvella 2015 Kreikassa löytyi kuollut nuori mies, ja ruumis kaivettiin esiin joenpenkasta. Myöhemmin kävi ilmi, että miestä oli kiusattu yliopistossa, mutta surma jäi mysteeriksi. Mies joko tapettiin tai hän teki itsemurhan.
Tapaus vaikutti voimakkaasti Papaioannouun.
– Jokin sisälleni varastoinut tunne alkoi purkautua, kun seurasin tätä tragediaa.
“Lavalle paluu oli melkein itsemurha”
Vasta viime vuosina maailmanmaineeseen noussut Papaoiannou tuli Kreikassa nuorena tunnetuksi kuvittajana ja sarjakuvapiirtäjänä. Hän teki myös homoeroottisia sarjakuvia, joita esiteltiin 1980-luvulla ateenalaisessa vastakulttuurijulkaisussa.
Alun perin perinteiseksi taidemaalariksi kouluttautunut Papaioannou löysi taidetanssin kuvataideopiskelijana.
Siemen nykyiseen menestykseen kylvettiin 1980-luvun puolivälissä, kun hän perusti Edafos Dance Theatre -nimisen ryhmän. Se tuli tunnetuksi fyysisen teatterin, kokeellisen tanssin ja esittävien taiteiden liittona.
Papaioannou palasi esiintyjänä pitkän tauon jälkeen lavalle vuonna 2012, kun kahden miehen show Primal Matter sai silloin Ateenassa kantaesityksensä.
Teoksessa mustaan pukuun pukeutunut Papaioannou ohjaa alastoman miehen matkaa catwalkilla yksinkertaisen, puisen lavasteen kera. Esitys on paikoin todella hauska. Papaioannousta tulee väkisin mieleen ranskalainen koomikko Jacques Tati (1907–1982), jonka elokuvia Yle Teema hiljan esitti. Papaioannou on itse asiassa suuri koomikko, joka peilaa teoksissaan elämän sirkusta.
Paluu lavalle ei sujunut vaikeuksitta. Papaioannoun merkillinen liikekieli näyttää vaivattomalta, mutta se vaatii esittäjältä todella paljon. Papaioannou oli vuonna 2012 lähes viisikymppinen.
– Se oli melkein itsemurha. Minulle on sattunut urallani useita loukkaantumisia, ja esiintyminen oli todella vaarallista alaselälle ja hartioille.
Vaikeuksista huolimatta riskinotto kannatti. Papaioannou pitää Primal Matteria parhaana teoksenaan. Eikä yksin siksi, että hän itse esiintyi siinä.
“Sinua verrataan neroon”
Saksalainen Pina Bausch on vaikuttanut voimakkaasti Papaioannoun uraan. Tanssiteatterin eurooppalaisen uudistajan ja johtotähden hän löysi 1980-luvulla.
Bauschin merkityksestä taiteilijana kertoo myös se, että Wim Wenders ohjasi hänestä dokumenttielokuvan Pina (2011) koreografin kuoleman jälkeen.
Muutama vuosi sitten Papaioannoulta tilattiin teos Bauschin Tanztheater Wuppertal -nimiselle ryhmälle. Se oli esittänyt vain Bauschin koreografioita, mutta ryhmän uusi taiteellinen johtaja halusi uudistaa ohjelmistoa, jottei ryhmästä tulisi elävää museota.
Papaioannou vertaa toimeksiantoa yhtä latautuneeksi kuin Ateenan olympialaisten avajaisten suunnittelua. Se on kooltaan suurin mahdollinen teos, jonka ohjaaja tai koreografi voi nykymaailmassa tehdä.
– Olen todella iloinen, että sanoin projektille kyllä. Ja että selvisin siitä hengissä.
Tanssikentän odotukset olivat todella korkealla, ja moni varmaan odotti, että Papaioannou epäonnistuu tehtävässä täydellisesti. Näin ei käynyt. Teos jakoi Britanniassa kriitikoiden mielipiteet Lontoon ensi-illan jälkeen, koska moni arvioi esitystä tanssiteoksena. Sitä se ei ollut. Kyse oli pikemmin elävästä taulusta.
– On iso vaara yrittää luonnostella teosta Picasson vieressä. Sinua verrataan neroon, Papaioannou toteaa.
Jotain hänen asemastaan kertoo myös se, että Papaioannoun nimi mainitaan Almodóvarin uusimmassa elokuvassa Kärsimys ja kunnia (2019).
Se on kunnianosoitus taiteilijalta taiteilijalle. Almódovar ja Papaioannou hymyilivät maireasti yhteiskuvassa, joka otettiin The Great Tamerin esityksen jälkeen Madridissa kesällä 2017.
