Viimein Einari Pesosella, 90, on koti. Pesonen pääsi muuttamaan hoivakoti Sireenipihaan Joensuun Hukanhaudalla noin kuukausi sitten. Sitä edelsi puolen vuoden aika kiertolaisena.
Pesonen jonotti ensin hoivakotijonoon ja sen jälkeen paikkaa hoivakodista. Sinä aikana häntä hoidettiin neljässä eri hoitopaikassa.
– Jokaisen paikanvaihdoksen jälkeen isä oli useamman viikon ajan hyvin levoton. Muutokset kuormittavat muistisairasta erityisen paljon, sanoo Einari Pesosen poika Antero Pesonen.
Pojalta uuden kodin löytäminen isälle on vaatinut kymmeniä puhelinsoittoja, ahkeraa viestinvaihtoa eri suuntiin ja jämäkkää vaatimista.
– En edes uskalla ajatella niitä vanhuksia, joilla ei ole omaisia pitämässä puolia, sanoo Antero Pesonen.
Kunnat eivät uskalla rakentaa
Pesosen perheen tarina on tavallinen. Monissa kunnissa jonot vanhusten palveluasumiseen ovat pitkät, ja hoitopaikkoja on yksinkertaisesti liian vähän. Yksi syy tähän on maakunta- ja sote-uudistuksen kaatuminen.
Kunnat ovat jarrutelleet jo pitkään uusien palveluasuntojen rakentamista, sillä on ollut epäselvää, mitä kiinteistöille tapahtuisi sote-uudistuksessa. Viime hallituskaudella kaatuneessa mallissa sote-alan kiinteistöt olisivat olleet maakuntien vastuulla. Kunnat eivät ole uskaltaneet rakennuttaa kalliita hoivakoteja, jotka olisivat sitten saattaneet jäädä tyhjiksi uudistuksessa.
Esimerkiksi Joensuussa olisi tarvetta sadoille uusille palveluasunnoille.
– Meillä on noin 260 asunnon vaje. Se tarkoittaa, että huonokuntoiset ikäihmiset ovat joko kotonaan, ja mikä pahinta, osa heistä on vuodeosastoilla, mikä ei ole hyvä kenellekään, sanoo Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen.
Jono on pitkä eikä sen jatkoksi pääse helposti
Tällä hetkellä Pohjois-Karjalan alueella ja Heinävedellä yli 200 ihmistä jonottaa palveluasuntoa. Se on pienessä maakunnassa paljon.
Heistä noin 60 prosenttia odottaa paikkaa terveyskeskussairaaloiden vuodeosastoilla ja 40 prosenttia kotona kotihoidon tai omaisten tuen turvin tai perhehoidossa, kertoo ikäihmisten palveluiden toimialuejohtaja Eija Rieppo Siun sotesta.
Siun sote on kuntayhtymä, joka vastaa julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista Pohjois-Karjalassa ja Heinävedellä
Jono on Riepon mukaan “huolestuttava”, mutta usein jo jonoon pääseminen on työn takana. Ennen sitä vanhus saattaa pahimmillaan joutua kierteeseen kodin, päivystyksen ja sairaalan välille.
Yle kertoi helmikuussa joensuulaisesta vanhuksesta, jota oli vuoden aikana hoitanut 35 eri lääkäriä ja yli 100 hoitajaa ennen kuin tämä pääsi edes jonottamaan paikkaa palveluasumiseen.
Kuka etsii paikan vanhukselle?
Tilanne on tuttu myös Pesosen perheelle. Kun Einari Pesosen puoliso huhtikuussa sairastui, oli heti selvää, ettei Pesonen pärjäisi kotona kotihoidon turvin.
– Isä on omilla jaloillaan kulkeva ja melko toimintakykyinen, mutta muisti on täysin nolla, Antero Pesonen kertoo.
Einari Pesonen pääsi palveluasumisjonoon vasta heinäkuun puolivälissä, kolme kuukautta puolison sairastumisen jälkeen.
– Silloin todettiin virallisesti se itsestäänselvyys, että isälle olisi vaarallista asua kotona.
Tieto paikasta Sireenipihan hoivakodissa tuli lokakuun puolivälissä, muutamaa päivää ennen kuin lakisääteinen kolmen kuukauden jonotusaika tuli täyteen. Huhtikuun ja lokakuun välillä Einari Pesonen oli hoidettavana väliaikaispaikalla toisessa hoivakodissa, geriatrisella kuntoutusosastolla sekä kahden eri terveyskeskuksen vuodeosastoilla.
– Minusta tällainen puolen vuoden odottelu paikanvaihdoksineen on epäinhimillistä, Antero Pesonen sanoo.
Hän kertoo, että huhtikuussa isää luvattiin pitää väliaikaispaikalla hoitokodissa reilu viikko. Antero Pesoselle sanottiin, että sen jälkeen hänen pitäisi itse etsiä isälle hoitopaikka yksityiseltä tai jostakin muualta.
– Silloin sanoin aika tiukkaan sävyyn, että kyllä se on teidän tehtävänne etsiä paikka, Pesonen muistelee.
Pakko rakentaa riskillä
Toimialuejohtaja Eija Rieppo Siun sotesta ei ota kantaa yksittäisen asiakkaan tapaukseen, mutta toteaa, että jonoon pääsemiseen ja prosessin venymiseen vaikuttavat monet asiat.
– Joskus omaisilla on tilanteen kiireellisyydestä erilainen näkemys kuin hoitohenkilöstöllä, Rieppo sanoo.
Hänenkään mielestä terveyskeskuksen vuodeosasto ei ole oikea paikka palveluasunnon jonottamiseen. Muita paikkoja ei kuitenkaan ole, ja hoivakodeista vapautuu tilaa yleensä vain kuoleman kautta.
Ongelma on monisyinen: kunnat ovat jarrutelleet rakentamista mahdollisen maakuntauudistuksen vuoksi. Yksityiset hoivajätit ovat perustaneet hoivakoteja ympäri maata, ja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa osassa niistä on vapaita paikkoja. Kuntayhtymällä ei ole kuitenkaan kaikissa tilanteissa varaa ostaa hoivaa tarvitsijoille, eivätkä vapaat paikat ole välttämättä siellä, missä jonottajia on eniten. Eija Riepon mukaan muutamissa yksityisissä hoivakodeissa on ollut myös hoidon laatuun ja valvontaan liittyviä ongelmia.
Siun soten ja kaupungin virkamiehet ovat yksimielisiä siitä, että julkisen puolen hoivakoteja tarvitaan lisää.
– Meidän on pakko rakentaa riskillä, kun sote-uudistus odottaa itseään kaupunginjohtaja Kari Karjalainen sanoo.
Nopeaa ratkaisua ei kuitenkaan ole luvassa: Joensuun kaupunki on tehnyt päätöksen yhden 60-paikkaisen hoivakodin rakentamisesta, mutta sekin valmistuu vasta vuonna 2021.
Rakentaisitko vieraalle talon?
Kuntaliitossa ongelma tunnistetaan. Sote-uudistuksen vuosikausia kestänyt odottelu on johtanut siihen, että monissa kunnissa hoivakotien rakentamisen lisäksi monet muutkin pitkäaikaiset investoinnit ovat jäissä. Näin on, koska omaisuuden siirtoon liittyvät asiat mahdollisessa uudistuksessa ovat epäselviä.
– Ongelman voi tiivistää yksinkertaisesti: viitsisitkö sinä rakentaa naapurillesi talon, sote-yksikön johtaja Tarja Myllärinen Kuntaliitosta sanoo.
Hänen mukaansa tilannetta helpottaisi, jos saataisiin varmuus siitä, miten sote-uudistus toteutetaan.
– Toimeenpano vie varmasti useampia hallituskausia, mutta perusrakenteista pitäisi saada aikaan päätös.
“Laki heittellepanosta”
Antero Pesosella on takanaan raskas puolivuotinen. Iäkkäiden vanhempien hoidon järjestäminen on vienyt aikaa ja voimia. Huhtikuussa sairastunut äiti kuoli elokuun puolivälissä.
Kummankin vanhempansa kohdalla Pesonen on ollut yllättynyt siitä, kuinka tiukka ja aktiivinen omaisen on oltava, jotta asiat järjestyvät.
Einari Pesosen tie kotoa hoivakotiin oli pitkä mutta tyypillinen. Lakipykälien mukaan se on mennyt oikein.
Enemmän huolissaan Antero Pesonen on niistä vanhuksista, jotka joutuvat asumaan kotona, vaikka eivät enää siellä pärjää.
– Minusta vanhuspalvelulaki on laki vanhusten heitteillepanosta, Pesonen sanoo.
Koska hoidettavia on paljon ja tulevaisuudessa vielä enemmän, entistä huonokuntoisemmat vanhukset pyritään hoitamaan kotiin. Moni tutkija on kritisoinut suuntausta.
Esimerkiksi Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhä totesi viime talvena Ylen haastattelussa, että moni iäkäs kituu kotinsa vankina.
– Vanhusten tilannetta ei voida korjata kotihoidon konstein. Tällä hetkellä yhteiskunta ei halua tunnistaa sitä hetkeä, jolloin ei enää pärjätä kotona, Marja Jylhä sanoi.
Millaisia kokemuksia sinulla tai omaisellasi on palveluasumiseen pääsystä? Osallistu keskusteluun klo 19:ään asti.
Lue myös: