Todennäköisesti hyvin harva Liechtensteinin pelaaja oli aiemmin kokenut samanlaista myrskyä kuin perjantaina – todennäköisesti myöskään harva suomalainen.
Huuhkajien EM-karsintaurakka jatkui ja huipentui Helsingissä odotettuun otteluun, jossa voitto tarkoittaisi paikan varmistumista ensi kesän lopputurnaukseen. Vierasjoukkuetta lukuun ottamatta kaikki luultavasti myös saivat, mitä halusivat.
Hiljaiset merkit harvinaislaatuisesta päivästä näkyivät Helsingin kaduilla jo aamusta. Pimeän laskeuduttua desibelitkin nousivat ja tuhansien suomalaiskannattajien näyttävä marssi soihtuineen sekä raketteineen muistutti historiallisesta ottelusta.
Pääkaupungin keskustan hetkeksi tukkineen marssin aikaan innokkaimmat ja kärsivällisimmät jo odottivat porttien avautumista Töölön stadionilla. Puoli tuntia ennen ottelun käynnistymistä kannattajapääty olikin tupaten täynnä ja laulu raikui. Sinivalkoisen ääniseinän edessä Liechtensteinin pelaajisto yritti lämmitellä EM-karsintaottelua varten, mutta tässä näytelmässä tarjolla oli vain sivuosia.
Liput perjantain otteluun menivät kuumille kiville viimeistään siinä kohtaa, kun marraskuinen ottelu Liechtensteinia vastaan muuttuikin suomalaisen jalkapallon todennäköiseksi huippuhetkeksi - illaksi, jona Huuhkajat varmistaisi historiansa ensimmäisen arvokisapaikan.
Kysyntä ylitti tarjonnan roimasti ja stadion loppuunmyyty 9804 katsojalla, jotka tulivat näkemään päivän, joka ei vaikuttanut koskaan koittavan. Kun hetki vihdoin koitti, tunnelma välittyi takuulla Töölön ulkopuolellekin.
Aivan stadionin vierustalla kannattajia kerääntyi kallioille, joista oli katsomo- ja kattorakenteiden välistä ainakin jonkinlainen näköyhteys nurmelle. Viereisessä Nordenskiöldinkadun jäähallissa puolestaan jääkiekon SM-liigaottelu kilpaili huomiosta, kun avauspotkun aikaan osa yleisöstä siirtyi ylempien käytävien ikkunoille tiirailemaan pallokentän suuntaan.
Eikä ihme, olihan kyse sellaisesta jalkapallo-ottelusta, jollaista Suomessa ei monesti ole koettu. Jo kymmenen minuuttia ennen ottelun alkua Suomen kannattajat paljastivat koko päätykatsomon kokoisen lakanansa. Hetkeä myöhemmin mukaan yhtyi loput stadionista; päädyssä nostettiin siniset laput, pitkillä sivuilla valkoiset.
Suomen joukkueen juostessa kentälle meteli kantautui kauas kantakaupungista.
Tunteensa varsin avoimesti näyttävästä Paulus Arajuuri välittyi illan merkitys. Puolustaja hymyili ja hytkyi jo Liechtensteinin kansallislaulun aikana. Maamme-laulun kajahtaessa rivimuodossa pysyminen vaati selvästi jo keskittymistä.
Arajuuren, kuten koko stadioninkin tunteet saivat purkautua pallon pyörähtäessä ensi kertaa. Nopeasti kävi selväksi, että tunnelma ei olisi vain kannattajakatsomon varassa. Lauluja ja huutoja nimittäin laitettiin alulle joka suunnassa, ja kovin usein ne myös saivat ympäröivän yleisön liittymään mukaan.
Yksi oli silti yli muiden. Pitkäaikainen unelma, jota Töölössä oltiin elämässä, ja mies johon upea taival on monien silmissä henkilöitynyt: "Riven johdolla me mennään kisoihin", laulettiin. "Eurooppa valtaamaan", lisättiin.
Päävalmentaja Markku Kanervan alaisuudessa tapahtunutta vallankumousta muistettiin myös Miljoonasadetta mukaillen - "Riven" tuomasta voittamisen kulttuurista laulettiin Marraskuu-kappaleen tahtiin. Nopeasti perään rakkautta pitkäaikaista maajoukkuevalmentajaa kohtaan tunnustettiin suoremmin sävelin Pelle Miljoonan esimerkkiä seuraten.
Suureen yleisöön tarttuivat silti parhaiten yksinkertaiset klassikot. "Hakkaa päälle" kaikui useaan otteeseen lippujen heiluessa ja kansan pomppiessa. Uudelleen ja uudelleen.
Huuhkajien pelatessa johtoasemassa yksittäiset kenttätapahtumat eivät enää liiemmin hetkauttaneet, vaan tärkeintä oli päämäärä.
Siitä Suomen kannattajakatsomo muistutti jo ottelun alkaessa paljastaessaan tifonsa. Lupaus - "aika meidän tullut on" - osoittautui todeksi seuraavien kahden tunnin aikana.
Viimeistään Teemu Pukin 2–0-osuman jälkeen hiljaisia hetkiä ei enää tullut tasaisen rytmin ja alati yltyneen laulun lämmittäessä pakkasrajalle kylmentynyttä iltaa. Kolmannen maalin jälkeen epäilyksiä ei ollut kellään ja jopa Kanerva pomppasi kentän puolelle tuulettamaan ennen kuin nosti katseensa fanaattisen pääkatsomon suuntaan.
Tim Sparv oli hetkeä aiemmin poistunut kentältä ensimmäisessä pelaajavaihdossa yleisön osoittaessa suosiota seisaaltaan. Muutamia hetkiä myöhemmin oli koko valkopaitaisen ryhmän vuoro, paikkansa EM-turnauksessa varmistaneena.
Lisäajalla päävalmentajallekin tuli selvästi tippa silmään nimensä kaikuessa, koko stadionin seistessä, huivien heiluessa ja istumapaikkojen vaihtuessa ihmisvyöryksi kohti kaiteita ja kentän sankareita. Sadoille, ellei tuhansille, kannattajille sekään ei riittänyt ja järjestyshenkilöstön epätoivoinen pyrkimys hillitä rynnäkköä keskelle kenttää joukkueen ympärille oli turha.
Vuosikymmenien mittaisen matkan veti yhteen ilotulitusten saattelemana Tommi Läntisen Via Dolorosa, jonka tahdissa piirtyneet vanhat arvet oli hetkeä aiemmin pyyhitty muistista.
Lue myös:
Huuhkajien valmentajamaestro soperteli onnellisena – muisti edesmennyttä Pertti Alajaa
3–0! Näin Huuhkajat namutteli EM-kisoihin!
Sinivalkoista jalkapallohistoriaa! Huuhkajat liiteli EM-kisoihin