Syksyllä julkaistun kouluterveyskyselyn tulokset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta ovat karua luettavaa. Kokemukset kiusaamisesta, seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta ovat muihin nuoriin verrattuna huomattavasti yleisempiä.
Kouluterveyskyselyyn vastasi kaikkiaan yli 19 000 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa nuorta. Erityisen korkeita luvut olivat näihin vähemmistöihin kuuluvilla yläkouluikäisillä, joiden syrjintäkokemuksia on tarkasteltu tänä vuonna ensimmäistä kertaa.
Esimerkiksi sukupuolivähemmistöön kuuluvista yläkouluikäisistä 23 prosenttia koki koulukiusaamista vähintään kerran viikossa, kun vastaava osuus muilla saman ikäisillä oli kuusi prosenttia.
Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista 40 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää, kun kaikista muista vastaajista vastaavaa oli kokenut keskimäärin joka viides.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan tulokset kertovat yhteiskunnan epäonnistumisesta.
– Meillä on ollut paljon erilaisia hankkeita, joilla on pyritty vähentämään kiusaamista ja lisäämään suvaitsevaisuutta vähemmistöjä kohtaan, mutta silti luvut ovat näin heikot. Se kertoo siitä, että on tavalla tai toisella epäonnistuttu paitsi kiusaamisen ehkäisyssä, myös ihmisten asenteiden muokkaamisessa.
Nuoret eivät välttämättä ole turvassa kotonaan
Sen lisäksi, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat muita enemmän kiusaamista koulussa, he kokevat sitä enemmän myös kotona. Yli 40 prosenttia heistä oli kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa tai muiden huoltapitävien aikuisten taholta.
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvista yläkoululaisista henkistä väkivaltaa kertoi kokeneensa peräti 46 prosenttia ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista 45 prosenttia, kun muista samanikäisistä näin kertoi kokeneensa 28 prosenttia.
Fyysistä väkivaltaa kotona kertoi kokeneensa joka neljäs seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkouluikäinen, kun samanikäisistä vastaavaa oli kokenut noin joka kymmenes.
Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista fyysistä väkivaltaa kotona oli kokenut keskimäärin 15 prosenttia. Muilla samanikäisillä luku oli 7 prosenttia.
Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo on luvuista todella huolissaan.
– Luvut kertovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erityisestä haavoittuvuudesta. He eivät välttämättä ole turvassa kotona. Nuoret voivat jäädä aika lailla yksin ja olla haavoittuvampia muulle väkivallalle ja syrjinnälle, jos ei kotona ole tukea saatavilla.
Vähemmistöön kuuluminen ei välttämättä ole ainoa syy väkivallan kohteeksi joutumiselle, mutta jos näin on, se on Pekkarisen mukaan erityisen huolestuttavaa.
– Jos vanhemmat ovat osa kiusaamisprosessia, meillä on erittäin vakava asenneongelma perheissä ja tarvitaan todella napakkaa asennekasvatusta myös vanhemmille, Pekkarinen sanoo.
Asennekasvatusta pienestä pitäen
Setan Tarjamon mukaan erityisen tärkeää olisi varmistaa, että kaikissa paikoissa, joissa tehdään töitä lasten ja nuorten parissa, olisi osaamista sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ja perheiden moninaisuudesta.
Tässä on Tarjamon mukaan suuria puutteita tällä hetkellä.
– Hyvin harvoissa ammattilaisten koulutuksissa on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokoulutusta, joka kattaisi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden. Se tarkoittaa sitä, että meillä on kasvatus-, opetus- ja nuorisosektorilla henkilöstöä, jolla ei ole minkäänlaisia työkaluja edistää yhdenvertaisuutta ja kohdata sateenkaarinuoria. Vaikka olisi halu ja motivaatio, siihen tarvitaan myös tietoa.
Ongelma on myös se, että nuorten oma kokemus itsestään helposti kyseenalaistetaan eikä heitä välttämättä osata kohdata asiallisesti.
– Sen lisäksi, että he saattavat kohdata väkivaltaa jossain muodossa kotona, he saattavat kohdata sitä vielä muiltakin tahoilta. Jos kouluissa ei ole osaamista kohdata näitä nuoria tai sellaista ilmapiiriä, jossa uskalletaan hakea apua, silloin he helposti putoavat tuen ja turvaverkkojen piiristä, Tarjamo sanoo.
"Asennekasvatuksen ja kiusaamisen ehkäisyn pitäisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa."
Elina Pekkarinen
Pekkarisen mukaan olisi hyvä lisätä ihmisten tietoisuutta vähemmistöihin kuuluvien tilanteesta, sillä tieto yleensä vähentää syrjintää ja lisää toleranssia erilaisuutta kohtaan. Pekkarisen mielestä on aivan liian myöhäistä aloittaa ihmisoikeuksien opettaminen vasta yläkoulussa.
– Asennekasvatuksen ja kiusaamisen ehkäisyn pitäisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Myös vanhempia pitäisi ohjata siihen, että he osaavat kasvattaa lapsensa sellaisiksi, jotka eivät kiusaa toisia, jotka osaavat ottaa vastaan erilaisia ihmisiä ja ymmärtävät ihmisarvon ja ihmisoikeuksien merkityksen.
Perheet, niin lapset ja nuoret kuin vanhemmatkin, tarvitsisivat tiedon lisäksi enemmän tukea, Pekkarinen sanoo.
– Itsemurha-alttius näiden lasten ja nuorten keskuudessa on suurempaa. Ihmisen yksi suurimpia perustarpeita on olla hyväksytty siinä yhteisössä, jossa hän elää. Jos ihmiseltä riistetään se tarve ja oikeus, sillä voi olla tosi dramaattisia vaikutuksia.
Keskustelu aiheesta on suljettu, koska keskustelu ei pysynyt kaikilta osin asiallisena.
Lisää aiheesta:
Kouluterveyskysely: tyttöjen seksuaalinen häirintä somessa on selvästi lisääntynyt