Postin poikkeustilanteiden johtaja Jarmo Ainasoja, 44, on tullut tutuksi suurelle yleisölle työtaistelun ja muiden Postin ongelmien aikana. Ainasoja on mihin vuorokaudenaikaan vain selittänyt, milloin posti kulkee ja milloin taas ei.
Postin sisällä hän on vuosia sammuttanut tulipaloja. Jos sähkökatko, vesivahinko, it-viat tai palohälytykset ovat estäneet postin kulkua, on soitettu hätäpuhelu Ainasojalle.
Hänellä kuvataan olevan lehmän hermot. Tämän syksyn työtaistelu oli kuitenkin rankin tilanne uralla, Ainasoja myöntää. Univelka on kova.
– Olen tehnyt elo-syyskuun ulosmarssista alkaen käytännössä yhtä työpäivää. Minulla ei ole ollut vapaapäiviä.
Siviilissä Jarmo Ainasoja on akaalainen perheenisä. Vaimo ja kolme teini-ikäistä lasta ovat tottuneet Postin poikkeustilanteisiin.
– Kotona olen silloin miedosti ilmaistuna poissaoleva.
Tulipalojen sammuttamista
Stressaavin hetki poikkeusjohtajalle oli, kun neuvottelut eivät tuoneet sopua ja lakko alkoi.
2,5 viikon lakon aikana Ainasoja nukkui muutaman tunnin yöunia. Yhtenä yönä hän sai nukuttua ruhtinaalliset kuusi tuntia. Muut ajat piti järjestää kuljetuksia ja työvoimaa niin, että mahdollisimman suuri osa lähetyksistä kulki edes jotenkin.
– Katsoimme kriittisimmät toiminnot, että postiverkko pysyy pystyssä. Jos henkilöstö ei ole paikalla, aika vähän on tehtävissä muuta kuin odottaa.
Paketit kulkivat lakon aikana Ainasojan mukaan yllättävän hyvin, mutta kirjeitä jäi runsaasti jakamatta.
"Keskityn vain olennaisiin"
Lakon aikana Ainasoja keskittyi vain yhteen asiaan kerrallaan.
– Olen täysin tehtäväorientoitunut ja putkinäköinen. Menen päämäärää kohti. Keskityn vain olennaisiin asioihin ja suljen muut asiat ulkopuolelle.
Postin ympärillä on käynyt kohu koko syksyn. Milloin työntekijät ovat syyttäneet työnantajaa työehtoshoppailusta, milloin liitot kiistelleet keskenään. Perjantaina omistajaohjauksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero (sd.) erosi ja oppositio on vaatinut myös pääministerin eroa.
Ainasoja ei lakon aikana seurannut poliittisia uutisia tai tes-vääntöä kovinkaan tarkasti. Hän palasi uutisten ääreen katsomaan lähinnä, menevätkö sovintoehdotukset läpi.
Muuten hän ei pohtinut julkista keskustelua tai poliittista riitaa, koska se olisi vain vienyt ajatuksia pois kriisin ratkaisuista.
– Tunnistan asiat, joihin en voi vaikuttaa. En käytä niihin asioihin aikaa.
Keskittyminen säästää Ainasojaan mukaan liialta stressiltä, mutta on vaatinut sisäistä jumppaa.
– Olen puhelias ja haluaisin sanoa mielipiteeni monesta asiasta. Mutta jos se mitä sanoisin, ei johda päämäärääni, en käytä siihen aikaa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri on ollut ennen Postia työntekijäliitto Akavassa töissä ja opiskelijapolitiikassa mukana. Sen jälkeen hän ei ole ollut poliittisesti aktiivinen. Ainasojan mielestä jokainen voi toimia oikeuksiensa puolesta, jos laki sen mahdollistaa.
Hän pitäytyi lakon aikana tiukasti omassa ruudussa. Työntekijäpuolelta ei tullut Ainasojan mukaan lakon aikana huonoa palautetta ja välit olivat asialliset.
Ainasojan mukaan lakko oli niin rankka kaikille osapuolille, että toipumiseen menee hetki aikaa.
Kotona kuittaillaan unohduksista
Keskittyminen ja stressi näkyivät Ainasojan mukaan muistissa, mistä kotona tulee kuittailua.
– Tänä aamuna etsittiin lompakkoa, eilen autonavaimia. Minulla niitä unohduksia tulee pykälää enemmän kuin muilla.
Ainasoja vertaa tilannetta lapsuuden Commodore-tietokoneen ilmoitukseen, että ämpärissä on liikaa tavaraa ja sitä loiskuu vähän yli.
Ainasoja nauttii ongelmien ratkaisuista, ja toinen osa työstä keskittyy tulevaisuuteen. Ainasojan tehtävä on viedä eteenpäin projekteja, joilla Posti varautuu murrokseen, jossa kirjeet vähenevät ja paketit lisääntyvät.
Ei sekään ihan helppo tehtävä.
Postin "päätonttu"
Kun sopu syntyi, Ainasoja oli Tampereen postikeskuksessa. Hetki painui mieleen.
– Seisoin omassa työhuoneessa pöytäni ääressä ja katsoin Ylen lähetystä. Kun sopu syntyi, olo tuntui kovin kevyeltä.
Hetken helpotuksen jälkeen alkoi taas kova työ. Ainasoja vastaa kolmatta vuotta peräkkäin Postin joulusta. Hän kuvaa itseään päätontuksi. Päätonttu pääsee lomalle vasta, kun viimeinenkin paketti tai kirje on jaettu.
Tänä vuonna Ainasoja toivoo, että viimeiset kuittaukset tulisivat hänelle jo aatonaattona.
– Se on se hetki, kun lyödään haarukka joulukinkkuun. Olen lähipiirissä tunnettu siitä, että joka jouluaatto voivottelen vatsaani, kun tulee ylensyötyä.
Kahdeksan pallogrilliä
Ainasojalla on kaksi keinoa säädellä stressiä: käydä salilla ja grillata. Nyt hän ei ehtinyt juuri salille, mutta grilli kävi välillä kuumana Akaassa.
– Minulla on kahdeksan pallogrilliä, Ainasoja naurahtaa.
Kahdeksan?
– Jokaisella grillillä on sielunsa ja kaikkia voi käyttää eri tavalla. Pitäähän sitä leluja olla, Ainasoja sanoo.
Grillatessa hän kuuntelee Rammsteinin ja Sonata Arctican kaltaista raskasta musiikkia. Kun hiilet ovat kuumana, ruoka alkaa tuoksua ja kuulokkeista kuuluu heviä, poikkeusjohtaja alkaa rentoutua.
Perjantaina illansuussa Jarmo Ainasoja on menossa jonottamaan pojalleen uutta prosessoria alennusmyynnistä. Poika maksaa itse ostoksen, mutta isä on luvannut hoitaa jonottamisen.
– Täytyy maksaa perheelle vähän takaisin.