Mikkeliläisen Pirtin kehräämön villan vastaanotossa on säkeittäin suomalaista lampaanvillaa. Ne odottavat monivaiheista matkaansa villasta langaksi.
Myymälän puolella valmiit villalangat hohtavat sateenkaaren väreissä, mutta hyllyissä on kuitenkin tyhjiä kohtia, jotka odottavat täydennystä.
Kotimaisesta villasta tehdyn langan kysyntä on ollut niin suurta, ettei kehräämölle ole tilausten toimittamisen jälkeen jäänyt riittävästi lankaa omaan myymälään ja verkkokauppaan.
Pirtin kehräämö on suurin suomalaisen villan jatkojalostaja, ja heidän tuotantonsa on kasvanut useiden vuosien ajan. Pirtin kehräämön hallituksen puheenjohtaja Olli Nepposen mielestä suomalaisen villan kysyntää hellivät jo jonkin aikaa pinnalla olleet trendit: käsitöiden tekeminen sekä luonnon- ja lähituotteiden suosiminen.
Sadan kilometrin päässä Kouvolassa on menty langantuotannossa toiseen suuntaan. Suuri langanvalmistaja Novita lopetti muutama vuosi sitten täysin suomalaista villaa sisältäneen langan valmistuksen.
Novitan toimitusjohtaja Daniela Yrjö-Koskisen mukaan monet kuluttajat kokivat hinnan olleen liian korkea.
Sekä Olli Nepposen että Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtaja Petri Leinosen mielestä taas suomalaisesta villasta täytyy maksaa, jotta laadukkaan kotimaisen villan tuottaminen on kannattavaa.
Leinonen uskoo, että villantuotannosta saadaan kannattavaa vain jos koko ketju tuottajasta kuluttajaan saadaan kuntoon. Villaa voitaisiin tuottaa Suomessa paljon enemmän, jos lampurit saisivat siitä tarpeeksi suuren korvauksen.
Puolet suomalaisesta villasta roskiin
Viime vuosina villan kysyntä on ollut Suomessa melko heikkoa, ja siitä saatava hinta on ollut surkea. Usein hinta ei riittänyt korvamaan kerinnästä ja villan kuljetuksesta koituneita kuluja.
Huonosta hinnasta johtuen suomalaisen villan tuotanto ehti rapautua. Kun villan tuottaminen ei lyönyt leiville, tiloilla keskityttiin muihin töihin. Suurin osa lampureista kasvattaa lampaita lihan vuoksi. Jos villasta ei saa tuottoa, lampaat keritään vain, koska laki määrää ne kerittäviksi vähintään kerran vuodessa.
Yle uutisoi vuoden alussa, että puolet kotimaisesta villasta menee roskiin, vaikka samaan aikaan villaa tuodaan ulkomailta.
Jotta villasta saatavasta hinnasta jäisi jotain lampurin laariin, sen tulisi korvata keritsemisen, villan lajittelun ja kuljetuksen kustannukset.
Usein keritseminen tilataan tilan ulkopuoliselta, jolloin hinta voi olla 3–4 euroa lampaalta. Tällöin lampurin maksettavaksi lankeaa myös keritsijän matkakulut.
Villa täytyisi lajitella laadun mukaan, mikä vie aikaa. Lajittelemattomasta villasta ei makseta niin hyvin, jolloin hyvälaatuiset menevät hukkaan muun mukana.
Moni lampuri tarvitsisi koulutusta siitä, miten villa kannattaa lajitella. ProAgrian lammastuotannon eritysasiantuntija Sari Heltelä uskoo, että jos villan hinta on sopiva, lampurit ovat valmiita tekemään töitä ja opiskelemaan, jotta suomalaista villaa saadaan kuluttajille.
Pirtin kehräämölle tuodaan villoja lähes 600 kilometrin päästä Torniosta, jolloin pelkkä yksittäisen tilan villojen kuljetus voi maksaa satoja euroja.
Tällä hetkellä villasta maksetaan yleisimmin 0,50–2,5 euroa kilolta. Leinonen uskoo, että jos hinta olisi lähemmäksi viisi euroa, entistä harvempi villan tuottaja heittäisi villan roskiin.
Kotimaisen villan hintaan vaikuttavat myrskyt toisella puolella maailmaa
Novitan toimitusjohtajan Yrjö-Koskisen mukaan villasta saatava alhainen hinta on maailmanlaajuinen ongelma. Villan hinta määräytyy huutokaupoissa, joissa hinnan määrää kysyntä ja tarjonta. Novita käyttää langoissaan suurimmaksi osaksi norjalaista ja englantilaista villaa, koska ne ovat suomalaista halvempia.
Myöskään Leinosen mukaan suomalaisen villan hinta ei ole kiinni vain suomalaisten yritysten päätöksestä. Jopa toisella puolella maailmaa oleva sää voi vaikuttaa suomalaisen lampurin toimeentuloon.
Joitakin vuosia sitten Uudessa-Seelannissa huonot säät tappoivat paljon ulkona laiduntavia lampaita, jolloin maan villantuotanto väheni. Kun villaa ei tullut huutokauppaan totuttuun tapaan Uudesta-Seelannista, villan markkinahinta nousi.
Myös pienillä toimijoilla on valtaa vaikuttaa villan hintaan. Leinonen pitää suomalaista Myssyfarmia suomalaisen villan uutena veturina. Yritys valmistaa pöytyäläisten eläkeläisten käsityönä villapipoja ja huiveja, joita myydään yli kymmenessä maassa (Ilta-Sanomat).
Kun Myssyfarmi alkoi maksaa luomuvillasta tuottajille viisi euroa kilolta, esimerkiksi Leinosen tilalla muutettiin työjärjestystä, jotta he voisivat toimittaa laadukasta villaa yrityksille.
Leinosen tila Torniossa on ollut myös organisoimassa lammastilojen yhteisiä villakuljetuksia Pirtin kehräämölle. Näin ajelut Mikkeliin vievät tuotoista ohuemman siivun.
Myssyfarmin langat kehrätään Pirtin kehräämössä. Hallituksen puheenjohtajan Olli Nepposen mielestä myös he ovat avainasemassa siinä, että lampurit saavat tarpeeksi suuren korvauksen villasta. Hallituksessa on tarkoitus tarkastaa villasta maksettavia hintoja ja pohtia, kuinka paljon korvaussummaa on mahdollista nostaa.
Myös Novitalla on palannut usko suomalaiseen villalankaan. Yritykseltä on tulossa markkinoille uudestaan kokonaan suomalaisesta villasta kehrätty lanka. Yrjö-Koskinen kertoo, että he etsivät keinoja, joilla he voisivat tukea lampureita.
– Siihen on hyviä ideoita. Katsotaan, mitä me keksitään.
Viimeinen päätös on kuluttajan
Viimeisenä suomalaisen villan tuottajien ja jatkojalostajien katse kohdistuu kuluttajiin: monet haluavat suosia kotimaista villaa, mutta siitä täytyy myös maksaa.
– Kuluttajan pitää ymmärtää, että suomalaisesta villasta pitää maksaa vähän enemmän kuin australialaisesta villasta. Australiassa lampaita voi olla laumassa kymmeniätuhansia eikä lampailla ole sisätiloja, lammastuotannon eritysasiantuntija Sari Heltelä muistuttaa.
Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtaja Petri Leinonen toteaa, että hänen mielipiteensä suomalaisen villan tulevaisuudesta on hiljalleen muuttunut puolessatoista vuodessa.
– Puolitoista vuotta sitten optimismi olisi ollut aika tiukassa, mutta tällä hetkellä olen optimisti. Toiveet eivät ole vielä realisoituneet, mutta merkit ovat lupaavia.