Hyppää sisältöön

Historiallinen hetki lähenee – kenraali Timo Kivinen: "Ehkä 10 vuoden kuluttua näemme ensimmäiset naiskenraalit"

Puolustusvoimain komentaja sanoo, että elämme maailmassa, jossa sodan ja rauhan välissä ei ole selvää rajaa ja jossa kukaan ei pärjää yksin.

Kenraali Timo Kivinen johtaa Suomen puolustusvoimia.
Timo Kivinen vieraili Maasotakoululla Lappeenrannassa talvisodan muistotilaisuudessa. Kuva: Mikko Savolainen / Yle
Silva Nieminen

Marraskuun viimeinen päivä valkenee Lappeenrannassa pikkupakkasessa. Yöllä satanut lumi on peittänyt alleen mustat kadut.

Tasan 80 vuotta sitten sää oli toinen, leudompi. Myös kaikki muu oli toisin. Talvisota oli alkanut.

Tänään Lappeenrannassa, valtakunnallisessa talvisodan syttymisen muistotilaisuudessa on puhuttu sodasta ja kunnioittu sen sankareita.

Mukana tilaisuudessa oli puhumassa myös Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen.

– Aion puhua yleensä talvisodan merkityksestä Suomelle. Tilaisuutta pidän kunnianosoituksena veteraaneille ja koko sodan aikaisille sukupolville, jotka yksituumaisesti maata ja sen itsenäisyyttä puolustivat, kenraali Kivinen sanoo.

Vaikka sotaan ei olisi suoraa kosketusta, on talvisodan henki suomalaisille tuttu. Sillä tarkoitetaan yhteishenkeä, jonka avulla pieni ja vähälukuinen Suomen kansa piti puolensa suurvaltaa vastaan.

– Kansakunta, joka vain pari vuosikymmentä aiemmin vuoden 1918 tapahtumissa oli revitty kahtia, yksissä tuumin määrätietoisesti puolusti tätä maata. Talvisota yhdisti kansaa tavalla, joka myöhemminkin on vaikuttanut identiteettiimme, Kivinen sanoo.

Yleinen asevelvollisuus säilyy

Puolustusvoimain komentaja uskoo, että yleisellä asevelvollisuudella on suuri merkitys maanpuolustustahtoon. Eurooppalaisessa vertailussa Suomessa maanpuolustustahto on kenraali Timo Kivisen mukaan toiseksi korkein Turkin jälkeen.

– Puolustusvoimien vastuulla on se, että hoidamme oman osuutemme mahdollisimman hyvin. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei ole missään nimessä rikki, mutta me haluamme ennakoivasti viedä sitä ensi vuosikymmenelle siten, että järjestelmä toimii.

Toimiva järjestelmä taas syntyy koulutuksen jaksottamisella, varusmiesten arjen sujuvoittamisella, digitaalisuutta ja simulaattoreita hyödyntämällä. Yhtenä osana asevelvollisuuden kehittämiseen kuuluu myös selvitys siitä, onko naisten osallistuminen asepalvelukseen tulevaisuudessakin vapaaehtoispohjalla. Selvityksen laatii laajapohjainen parlamentaarinen komitea.

Varusmiehiä Kaakko 19 -sotaharjoituksessa.
Yleinen asevelvollisuus on suuressa roolissa myös maanpuolustustahdon ylläpitämisessä. Kuva: Silva Nieminen / Yle

Tämän vuoden loppuun mennessä vapaaehtoisten naisten määrä on ennätyksellisen korkea, yli 700 henkilöä.

– Hallitusohjelmassa lukee myös, että asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Se on Puolustusvoimien näkökulma tähän. Jos nykymallia lähdetään muuttamaan, niin sen mahdollisen toisenkin mallin pitää taata nämä sotilaalliset maanpuolustuksen tarpeet. Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että naisten määrä Puolustusvoimissa lisääntyy, sanoo kenraali Timo Kivinen.

Nainen kenraaliksi

Noin kymmenen seuraavaa vuotta kutsuntaikäisten nuorten miesten määrä kasvaa. Sen jälkeen kasvu pysähtyy ja kääntyy laskuun.

– Tämä ei ole Puolustusvoimien näkökulmasta vielä akuutti asia. Johtaako tämä jollain aikavälillä siihen, että kutsunnat laajenee, aika sen sitten näyttää, sanoo kenraali Timo Kivinen sanoo.

Suomen historian korkea-arvoisin naisupseeri on toistaiseksi everstiluutnantti. Karjalan lennoston hävittäjälentolaivueen komentajana toimiva Inka Niskanen ylennettiin everstiluutnantiksi kesäkuussa 2018.

Puolustusvoimien ylimmässä johdossa naisia ei siis vielä toistaiseksi ole.

– Kaikessa puolustusvoimien toiminnassa lähdetään tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Naisille varusmiespalvelus avattiin 90-luvun puolivälissä. Ehkä noin 10 vuoden päästä näemme ensimmäiset naiskenraalit. Aika sen näyttää. Mutta kenraaliylennyksiä en päätä minä tai kukaan sotilasjohdossa, vaan valtiojohto, sanoo Kivinen.

Puolustusvoimien helikopteri.
Kutsuntaikäluokissa nuorten miesten määrä jatkaa kasvua vielä kymmenisen vuotta. Sen jälkeen määrä alkaa laskea. Kuva: Silva Nieminen / Yle

Työn ja elämän yhteensovittaminen

Lappeenrannasta kotoisin oleva Kivinen vierailee Etelä-Karjalassa aina, kun aika antaa periksi. Lappeenrannan historiaan oleellisesti kuuluvat rakuunat tekivät Timo Kiviseen vaikutuksen jo pienenä poikana.

– Kotitalomme oli Lappeenrannan lentokentän pohjoispuolella. Sotilaat kulkivat alueen ohi laukkaradalle harjoituksiin, ja me pikkupojat seurasimme sitä. Se on voinut hyvinkin vaikuttaa uravalintaan. Äitini on kertonut, että jo nuorena poikana olen sanonut, että minusta tulee sotilas. Ja näin siinä sitten kävi.

Kivisen pitkään uraan on kuulunut useita pestejä pääkaupunkiseudulla ja Kaakkois-Suomessa. Sen lisäksi hän on ollut erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä, muun muassa sotilasasiamiehenä Unkarissa.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivisellä on neljä aikuista lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Vaimonsa Maaritin kanssa Kivinen on ollut yhdessä 30 vuotta.

Kenraali Timo Kivisen kunniamerkit.
Puolustusvoimien komentaja tekee tiivistä yhteistyötä Ruotsin puolustusvoimien komentajan kanssa. Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Kun Suomen sisällä on tullut muuttoja, Kivisen perhe on pysynyt aloillaan pääkaupunkiseudulla.

– Kun palvelin puolustusasiamiehenä Unkarissa, perhe oli mukana. Muuten olen ollut niin sanottu reppuri. Aina kun on ollut mahdollista, olen ollut kotona. Mutta muuten viikot ovat menneet palvelustehtävissä palveluspaikalla, Kivinen kertoo.

Kivinen tietää, että perheen ja upseerin uran yhteensovittaminen ei ole aina mutkatonta. Sotilas on siirtovelvollinen, mutta Kivisen mukaan Puolustusvoimissa pyritään siihen, että se sopii myös yksilön muuhun elämään.

– On siinä ollut omat haasteensa ja tiettyjä vaiheita, jolloin molempien vanhempien on pitänyt olla kotona, esimerkiksi silloin kun lapset olivat murrosiässä. Kerran olen sanonut esimiehelle, kun olin siirtymässä seuraavaan tehtävään, että nyt pitäisi olla kotona. Ja esimies ymmärsi sen, Kivinen kertoo.

Kaakko 19 -sotaharjoitus.
Yhteistyö on tärkeää, sillä yksin ei kukaan pärjää turvallisuusuhkien edessä. Kuva: Silva Nieminen / Yle

"Yksikään ei pysty haasteisiin vastaamaan yksin"

Puolustusvoimat on viiden viime vuoden aikana keskittynyt valmiuden kehittämiseen. Maailmanpoliittinen tilanne ja kriisien luonne ovat muuttuneet, minkä vuoksi tuleva on vaikeammin ennakoitavaa.

– Tekemisen pitää olla normaalioloissa sellaisia, että jos joudutaan siirtymään kriisivaiheeseen, niin ei tarvitse tehdä muutoksia toimintatavoissa, Kivinen sanoo.

Komentaja painottaa myös kokonaisturvallisuuden mallia, joka hänen mukaansa on Suomessa hyvällä tolalla.

– Me elämme maailmassa, jossa uhat ovat moniulotteisia ja selvää sodan ja rauhan rajaa on välillä vaikea tunnistaa. Yksikään toimija tai viranomainen ei yksin pysty niihin turvallisuushaasteisiin vastaamaan, mitä maailmassa on. Meillä on hyvä lähtökohta kokonaisturvallisuuskonseptin kautta vastata niihin haasteisiin, mitä maailmassa koemme, Kivinen sanoo.

Suomi jakaa rajaa Venäjän kanssa 1 340 kilometriä. Kivinen muistuttaa, että kysymykset rajaturvallisuudesta kuuluvat ensisijaisesti Rajavartiolaitokselle.

– Kun katsoo historiaa taaksepäin, niin meillä on toiminut rajavartiointi hyvin ja lähtökohta on, että näin on jatkossakin, Kivinen toteaa.

Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydénin kanssa Kivinen on yhteyksissä lähes viikoittain ja puolustusyhteistyö on tiivistä nyt ja myös tulevaisuudessa.

Venäjälle yhteyttä hoitaa komentajan sijaan puolustusministeriö.

– Kun turvallisuustilanne muuttui Ukrainan kriisin jälkeen, niin EU-tasolla päätettiin, että suorat sotilaskontaktit on jäädytetty.

Kenraali Timo Kivinen johtaa Suomen puolustusvoimia.
Kivinen nauraa, kun häneltä kysyy miten hän kuvailisi itseään: "Olen jäävi arvioimaan". Kuva: Mikko Savolainen / Yle

Sivusta seuraaja?

Kun Timo Kivinen nimitettiin Puolustusvoimien komentajaksi 1. elokuuta 2019, hänestä kirjoitettiin paljon eri medioissa. Jutuissa myös kuvailtiin Kivistä ja kysyttiin luonnehdintoja tutuilta.

Jutuissa häntä kutsuttiin sivusta seuraajaksi, jolla ei ole tarvetta tuoda omaa mielipidettä esille ja jolla ei ole vahvoja mielipiteitä.

Pitävätkö luonnehdinnat paikkansa?

Kivinen purskahtaa nauruun.

– No joku on voinut nähdä asiat noinkin. Olen jäävi arvioimaan itseäni. Varmaan niissä asioissa, joissa on keskustelun varaa, niin annan tilaa. Mutta jos on asioita, joissa keskustelun varaa ei ole, niin silloin kyllä alaiseni ja muut tietävät, mikä on linja.

Entäpä kotioloissa?

– Siihen taas vaimoni olisi paras arvioimaan sitä. Kotiympäristö on tietysti erilainen kuin työympäristö. Mutta näissä tehtävissä ollaan 24 tuntia palveluksessa, seitsemänä päivänä viikossa. Palvelusasiat ovat aina mukana, oli sitten palveluspaikalla joukko-osastoissa tai kotona, Kivinen sanoo.

Suosittelemme sinulle