Sähkö ja sen tuotanto ovat usein uutisissa muun muassa sähkön siirron ja tuotannon uudistumisen kautta.
Yle kävi kantaverkkoyhtiö Fingridin asiantuntijoiden kanssa läpi kuusi sähköstä ja sähköverkosta verkon keskusteluissa usein toistuvaa väitettä, jotka eivät kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa, tai niiden todenmukaisuus vaihtelee näkökulman mukaan.
Väitteisiin vastaavat Fingridiltä voimajärjestelmän käytön kehityspäällikkö Jonne Jäppinen ja sähkömarkkina-asiantuntija Heidi Uimonen.
Väite 1: Suomen pitäisi olla 100-prosenttisen omavarainen sähköntuotannossa, toisin kuin nyt ollaan.
Vastaus: Taloudellisesti tämä ei olisi järkevää.
– Halutessaan Suomi voisi kyllä olla sataprosenttisen omavarainen, mutta se tulisi valtavan kalliiksi joko sähkön kuluttajille, veronmaksajille tai molemmille, Heidi Uimonen toteaa.
Nyt sähkön kuluttajat säästävät, kun sähkö tuotetaan siellä, missä se milloinkin on edullisinta. Suomi hyötyy esimerkiksi Ruotsin edullisesta vesivoimasta.
Suomi on osa Pohjoismaiden ja Baltian muodostamaa sähköpörssialuetta. Toisaalta Ruotsissa sähkö on ollut keskimäärin halvempaa.
Jäppinen muistuttaa, että kun katsotaan Suomessa olevaa sähköntuotannon kapasiteettia, Suomi voisi olla omavarainen yhdeksän kuukautta vuodesta. Vain kolmena talvikuukautena oma tuotanto ei riitä.
– Kaikkein suurimman kulutuksen aikaan olisi hyvä, jos kotimaista sähkön tuotantoa olisi enemmän. Vaikka tuonti on toiminut hyvin, mahdolliset ongelmat yhteyksissä Ruotsiin voisivat tuottaa kovilla pakkasilla ongelmia, Jäppinen toteaa.
Suomen sähköntuotannon omavaraisuus kasvaa, kunhan Olkiluoto 3 käynnistyy. Ydinvoimalan valmistumisaikaa lykättiin joulun alla vuodelle 2021.
Omavaraisuuteen vaikuttaa sekin, että osa omasta tuotannosta on pysähdyksissä silloin, kun sähköä tulee halvemmalla naapurimaista.
Päästökiintiöt vaikuttavat siihen, mitä tuotantoa on käynnissä. Esimerkiksi Virossa sähkön tuotanto palavalla kivellä on vähentynyt kalliiden päästöoikeuksien takia ja ajanut kaivoksia ahdinkoon.
Paljon tuulivoimaa rakentanut Tanska luottaa siihen, että se saa sähköpörssistä Norjan vesivoimalla tuotettua sähköä silloin, kun ei tuule. Tuulisella säällä Norjan monet vesivoimalat taas vähentävät tuotantoaan.
Väite 2: Suomi on Venäjän sähköntuotannosta ja Venäjältä tulevasta tuontisähköstä riippuvainen.
Väärin.
Tarvittaessa Suomi pärjäisi ilman tuontia Venäjältä. Eniten sähköä tuodaan Ruotsista, johon on myös vahvimmat siirtoyhteydet.
Teknisesti katsottuna Venäjän suunnalta voisi tulla kylmänä talvipäivänä maksimissaan 10 prosenttia Suomen sähköntarpeesta, Fingridin Jäppinen kertoo.
Sähkö tuodaan kuitenkin sieltä, missä se edullisimmin tuotetaan. Tämän takia viime aikoina Venäjältä on tullut sähköä paljon vähemmän kuin teknisesti olisi mahdollista.
– Ruotsista sähköä voi tulla enemmän, ja sieltä herkästi tuleekin kun heillä on paljon edullista tuulivoimaa tai sateisina aikoina vesivoimaa, Jäppinen sanoo.
Vaikka Venäjän sähköstä ei olla riippuvaisia, kovilla pakkasilla yhteydet muihin maihin eli Ruotsiin, Viroon ja Norjaan olisivat koetuksella ilman Venäjän tuontia.
– Tuollaisessa tapauksessa jouduttaisiin miettimään toimenpiteitä, että mitä tehdään, jos siirtoyhteyksiin tulisi ongelmia. Tällaiseenkin on varauduttu ja harjoittelemme säännöllisesti tilanteita, joissa sähkö ei riitä kaikille. Tällaista ei tosin ole kymmeniin vuosiin tapahtunut, Jäppinen toteaa.
Jos sähkö ei riittäisi, sitä säännösteltäisiin kiertävillä sähkökatkoilla, jolloin sähkö olisi tunnin poikki yhden verkkoyhtiön alueelta, ja seuraavan tunnin taas toiselta ja niin edelleen.
Väite 3: Suomen sähköverkot eivät kestä, jos sähköautojen määrä kasvaisi nopeasti
Väärin.
Sähköautojen tuoma kulutuksen lisäys ei juuri hetkauttaisi sähköverkkoja, koska lisäys olisi sen verran pieni.
– Sähköautojen lataaminen ei tuo merkittävää lisäystä siihen, paljonko sähköä tarvitsee tuottaa. Varovainen arvio 250 000 sähköautosta vuonna 2030 lisäisi sähkönkulutusta Suomessa yhdellä prosentilla, Jäppinen kertoo.
Jos pohditaan teoreettisella tasolla tilannetta, jossa kaikki Suomen henkilöautot rysäyksessä vaihdettaisiin sähköautoiksi, kasvaisi sähkön kulutus 10–11 prosenttia.
– Silloin sähkön kulutus nousisi Suomessa samalle tasolle, jossa se oli ennen vuoden 2008 talouskriisiä. Energiamielessä muutos olisi siis maltillinen, Jäppinen toteaa.
Kantaverkossa sähköautot eivät aiheuttaisi sikälikään ongelmia, kun niiden lataukset tapahtuvat eri puolilla maata. Jäppinen on verrannut tätä sähkökiukaisiin, jotka nekin ovat hajautettuna eri puolille maata.
Kodin sähkösaunan lämmityskerran viemällä sähkömäärällä sähköauto kulkee 40–50 kilometriä.
Kantaverkkoa pienitehoisemman jakeluverkon puolella pitää kuitenkin ottaa huomioon, jos johonkin rakennetaan suuritehoinen sähköautojen latauskenttä.
– Tuolloin pitää varmistaa, että sähkönsyötön kapasiteetti on riittävä. Samalla tavalla toimitaan muulloinkin, kun rakennetaan jotakin paljon sähköä tarvitsevaa, Jäppinen sanoo.
Voisiko sähköautoista olla verkoilla jotakin ongelmia? Jäppinen sanoo, ettei ole verkkoja ajatellen tarkoituksenmukaisinta, jos jokainen laittaa sähköautonsa lataukseen kello 17.00 töistä tultuaan.
Myös lataajalle on edullisempaa ajoittaa latausta aamuöille, jolloin sähkön hinta on halvimmillaan.
– Älykkäiden latausratkaisujen hyödyt korostuvat, sillä niiden avulla voidaan samalla automaattisesti järjestää kuluttajalle lataus halvalla hinnalla ja estää tarpeettomat lisäinvestoinnit sähköverkkoon sekä kiinteistön omaan sähköjärjestelmään.
– Suomi on liikenteen sähköistymistä ajatellen hyvässä asemasssa, sillä sähkölämmityksen ja sähkökiukaiden takia verkkomme ovat jo ennestään vahvoja. Keski-Euroopassa tilanne on toinen, Jäppinen toteaa.
Väite 4: Sähkön alkuperää ei voi kontrolloida ostamalla esimerkiksi tuulisähköä tai ydinvoimalla tuotettua sähköä, sillä pistorasian sähkö tulee lähimmästä voimalasta.
Tavallaan totta ja tavallaan ei. Tuotannon määrää kontrolloidaan sen mukaan, millaista sähköä asiakkaat ostavat.
– Sikälihän näin on, että joka hetki kaikkien voimalaitosten sähkö sekoittuu verkossa, eikä se ole siellä korvamerkittyä, Uimonen sanoo.
Miksi sitten sähköyhtiöt voivat myydä vaikka nimenomaan tuuli- ydin- tai vesivoimalla tuotettua sähköä?
– Taustalla on alkuperätakuujärjestelmä, jota esimerkiksi meillä Fingridillä ylläpidetään. Energiavirasto tarkistaa vuosittain, että kukaan ei myy vaikkapa tuulisähköä ilman, että on todellisuudessa tuottanut sen määrän, jonka on myynyt.
Jos ajatellaan taas teoreettista tilannetta, että kaikki kuluttajat päättäisivät ostaa vaikka tuulisähköä, olisi sähkön myyjien tuotettava vuodessa tuo myytävä määrä. Asiakkaiden toivoma tuotantotapa ohjaa näin yritykset tuottamaan nimenomaan tuulisähköä.
Valtionyhtiö Motiva on koonnut listan alkuperätakuusta usein kysytyistä kysymyksistä vastauksineen.
Väite 5: Kovilla talvipakkasilla ei tuule, joten tuulivoima ei auta silloin, kun sähköä eniten tarvittaisiin.
Väite voi olla oikein tai väärin.
Sikäli väite on totta, että voi olla kova pakkanen, jolloin sähköä tarvitaan paljon, mutta ei tuule. Voi myös olla, että tuulinen sää ja sähkön kulutushuippu osuvat samaan aikaan. Näin kävi tammikuussa 2019, muistaa Fingridin Jäppinen.
Totta on, että vaihtelevatuottoinen tuulivoima aiheuttaa työtä sähköverkkoyhtiöille ja työn määrä kasvaa, kun tuulivoimaa tulee lisää.
– Kun tuotannon vaihtelut kasvavat, on monipuolinen tuotantomuotojen yhdistelmä tärkeää, Jäppinen sanoo.
Nykyiset sähkömarkkinat tasaavat tuulivoiman vaihtelun aiheuttamia ongelmia, kunhan siirtokapasiteettia vain riittää. Kun tuulivoiman sähköntuotto painuu alhaiseksi, sähkön hinta voi nousta, mikä puolestaan saattaa vähentää kulutusta.
– Sähkömarkkinat ovat todella fiksu mekanismi. Hinnan noustessa teollisuus voi ajaa laitoksiaan hiljaisemmalla teholla tai muualta voi löytyä kulutusjoustoa, jolloin sähkön tarve tilapäisesti laskee, Uimonen kertoo.
Vaihtelevan tuotannon kaveriksi sopisi tietysti sähkön varastointi, mutta varastointia ei vielä pitkällä aikavälillä ole onnistuttu juuri kehittämään taloudellisesti järkeväksi.
Tuotannon määrän vaihtelu kuitenkin tekee erilaisten kysyntäjoustojen tarjoamisesta kannattavampaa. Tällaisia uusia ratkaisuja tasoittamaan kulutusta saattaa löytyä esimerkiksi teollisuudesta ja sähköautoista.
Väite 6: Sähkön kantaverkkoja pitäisi Suomessa kaapeloida (laittaa johdot maan alle) toimintavarmuuden parantamiseksi.
Väärin.
Kantaverkkoyhtiössä törmätään toisinaan tähän väitteeseen. Muuta sähkönjakeluverkkoa on kaapeloitu viime vuosina runsaasti, mutta kantaverkkoja ei.
Jäppinen perustelee väitettä vääräksi sillä, että toimintavarmuus on kantaverkossa jo maailman huippuluokkaa.
– Kaapelointi tulisi 5–10 kertaa kalliimmaksi, eikä sille ole teknistä tarvetta. Korkeajänniteverkon kaapelointi on teknisesti hankalaa, Jäppinen toteaa.
Osa ihmisistä kannattaa kaapelointia, koska katsoo johdot maisemaa rumentaviksi. Ilmajohdot myös vaativat yli 30 metrin etäisyyden lähimpiin puihin sähköturvallisuudenkin takia.
Toisaalta juuri puiden pysyminen kaukana tekee kantaverkosta toimintavarman verrattuna jakeluverkkoon, jonka kaapelointia tehdään eri puolilla Suomea. Jakeluverkossa kaapelointi poistaa puiden kaatumisesta linjoille aiheutuvia sähkökatkoja.
Muita uutisia aiheesta
Energiateollisuus: Sähköntuotannon päästöt laskivat viime vuonna lähes neljänneksen