Vapaaehtoisella pelastustoiminnalla on olennaisen tärkeä merkitys kansalaisten turvallisuudelle erityisesti haja-asutusalueilla. Pelastustoiminta nojaa vahvasti toimivaan vapaapalokuntaverkostoon, mutta vapaaehtoisten löytäminen on viime vuosina ollut yhä vaikeampaa.
Kuka pelastaa, kun ei enää ole pelastajaa, kysyvät VPK-aktiivit.
Sodankyläläisen Vilho Varosen kädenpuristus on jämäkkä. Vapaaehtoistyö vapaapalokunnan nuoriso-osastossa alkoi 13-vuotiaana, eli Varonen on ehtinyt toimia vapaapalokunnassa jo 51 vuotta.
Auttamisen halu kumpusi henkilökohtaisesta kokemuksesta, kun ikävä tapaus järkytti nuorta sodankyläläistä poikaa.
– Naapurissa paloi talo ja siinä meni parhaita kavereita matkassa. Siitä se kaikki lähti. Halusin auttaa muita, jos sattuu vastaavia tilanteita, Vilho Varonen muistelee vakavana.
Vapaaehtoiset ovat pelastustoiminnan perustaa
Vapaaehtoisten hupeneminen tiedostetaan myös valtakunnan tasolla, ongelma näkyy eri puolilla Suomea. Suurissa keskuksissa on ammattipalokuntia, mutta sielläkin vapaaehtoisten osuus on merkittävä.
Ohjaus- ja kehittämisjohtaja Taito Vainio sisäministeriön pelastusosastolta pitää tilannetta tällä hetkellä kohtuullisena.
– Kyllä siitä aiheutuu ongelmia. Kuinka harvaan asutuille seuduille kyetään jatkossa rekrytoimaan? Koko Suomen pelastustoiminta oikeastaan perustuu siihen, että meillä on päätoimisten lisäksi kattava sopimuspalokuntaverkosto, Vainio korostaa.
VPK:t ovat Suomessa sopimuspalokuntia, jotka sopivat yhteistyöstä pelastuslaitoksen ja kunnan kanssa. Kunnat puolestaan huolehtivat alueensa pelastustoimen rahoituksesta.
Apu kelpaa, mutta tulijoita on vähän
Hälytysluvut ovat olleet koko Suomessa nousussa. Viime vuonna ne nousivat edellisvuodesta lähes 10 prosenttia.
Lapin Pelastuslaitoksen johdossa tilanteesta ollaan huolissaan, sillä pinta-alaltaan suuressa maakunnassa vapaaehtoisten määrät alkavat olla kriittisellä rajalla. Lisää ihmisiä halutaan mukaan, sanoo pelastusjohtaja Martti Soudunsaari.
– Ilman vapaaehtoisia emme tulisi toimeen, noin 60 prosenttia vuosittaisista kiireellisistä tehtävistä tapahtuu maakunnissa, harvaan asutuilla alueilla ja näistä tehtävistä huolehtivat vapaaehtoisista koostuvat sopimuspalokunnat.
Lapissa ongelmia vapaaehtoisten rekrytoinneissa on ollut muun muassa Savukoskella, Pelkosenniemellä ja Posiolla.
Vilho Varosta huolettaa nykytilanne, sillä nuoria, hyväkuntoisia miehiä ja naisia ei tahdo saada mukaan tärkeään vapaaehtoistyöhön. Sodankylässä toimintaan on tullut mukaan kaksi nuoriso-osaston kautta, mutta siitäkin on vierähtänyt jo aikaa.
Kokeneen vapaapalokuntalaisen mielestä tilanne on nyt hankala ja tulevaisuudessa ei näy valoa senkään enempää.
– Tämä on loppumaisillaan juuri sen vuoksi, että vaatimukset ovat kovat ja ihmiset eivät enää ole sitoutuneet näihin pelastustehtäviin. Apua otetaan mielellään vastaan, mutta tulijoita on erittäin vähän, se on kyllä erittäin huolestuttavaa.
Tuttu osoite riipaisee pelastaajaakin
Pelastustyöntekijät saavat hälytyksen puhelimiinsa, jonka jälkeen kukin ilmoittaa, pääseekö mukaan. Sodankylässä menee hälytyksestä noin 10 minuuttia, kun yksikkö on jo matkalla kohteeseen, usein aikaa menee reilusti vähemmän.
Pelastajaa riipaisee varsinkin silloin, kun näyttöön ilmaantuu osoite, jonka tuntee.
– Muutama vuosi sitten paloi naapurissa isäntä ja emäntä, jotka olin tuntenut pienestä asti. Ne ovat vaikeita asioita oman elämän kannalta. Sitä toivoo, että kävisi hyvin ja jos ei käy, niin sitten sammutustyön jälkeen tulee vaikeat hetket, miettii yksikön johtaja Vilho Varonen.
Pitkälle uralle on mahtunut monenlaisia tapauksia, useat ovat jääneet mieleen, vaikka asioita on käyty läpi kriisiryhmän kanssa.
– Siinä on sekä hyvää ja huonoa. Yöunet meinasivat mennä, kun tuossa Kitisessä hukkui lapsi. Olin viikon siinä ammattisukeltajan narumiehenä.
Kuntotesteissä ei saa iän varjolla helpotusta
Pelastustyöhön osallistuvilta, vapaaehtoisilta ja vakinaisilta vaaditaan rautaista kuntoa. 64-vuotias Vilho Varonen on tehnyt muutama viikko sitten kuntotestin, joka vaaditaan kaikilta pelastustehtäviin osallistuvilta henkilöiltä. Korkea ikä ei anna helpotusta, kaikkien täytyy läpäistä samat testit.
– Harrastan liikuntaa viisi kertaa viikossa, jotta pysyn hyvässä kunnossa. Siihen kuuluu muun muassa hiihtoa ja punttisalia.
Kun tehtävä iskee Sodankylän toiminta-alueella, Varonen on yksikön johtaja, mutta tilanteen mukaan hän luovuttaa tehtävän nuoremmalle, jos mahdollista.
VPK:n päällikkö Jussi Pääkkölä hoitaa siviilityössään ambulanssikuljettajan ja ensihoitajan tehtäviä Rovaniemen alueella. Päällikön tehtävät ovat pääasiassa hallinnollisia, mutta kun hän on kotipaikkakunnallaan Sodankylässä, niin hän on samalla hälytysvuorossa.
Mahdollisuus auttaa ja jopa pelastaa ihmishenkiä motivoi.
– Tulin vapaaehtoistyöhön, kun kaverit aikoinaan pyysivät. Siitä löytyi myös nykyinen siviiliammatti ensihoitajan tehtävässä, kertoo Jussi Pääkkölä.
Nuorempi sammutusmies Maija Kaarninen johtaa nuoriso-osastoa, jossa Vilho Varonenkin puoli vuosisataa sitten aloitti.
– Meitä on täällä sammutusosastossa kolme naista ja minä vedän sitten myös nuoriso-osastoa, jossa on 10 jäsentä, toteaa Maija Kaarninen, joka on siviilityössään Kevitsan kaivoksen turvallisuusasiantuntija.
Mikä saa – tai mikä saisi – sinut mukaan vapaaehtoistyöhön? Keskustele aiheesta klo 22 asti.
Lue myös: