Ajamme hiekkatietä Venäjän rajan lähellä Lappeenrannan maaseudulla Nuijamaalla. Risteyksen jälkeen tie vaihtuu vieläkin kapeammaksi ja käännymme suoraan kohti rajaa.
Ennen sotia tästä tiestä piti tulla uusi Viipuriin johtava tie. Nyt se on vain kärrypolku, joka loppuu Venäjän rajaan.
Tien päässä on pieni harmaa rakennus, jonka vieressä rajavartiolaitoksen kyltit varoittavat rajavyöhykkeestä.
Harmaa vaja on nykyään kuljetusyrittäjä Jukka Talonpojan omistuksessa. Aikanaan se oli osa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välistä suoraa viestiyhteyttä.
Kuumaksi linjaksi nimetyn viestiyhteyden tehtävänä oli muun muassa estää ydinsodan syttyminen vahingossa.
– Tämä on kuuman linjan vahvistinasema, Jukka Talonpoika kertoo rakennuksen käyttötarkoituksesta.
Bunkkeri maan alla
Harmaan pikkurakennuksen sisällä lattiassa on järeä teräsluukku. Sen alta paljastuu puoli metriä teräsbetonia ja sisäänkäynti alakerran bunkkeriin.
Alakerrassa näyttää, kuin kuuma linja olisi vieläkin toiminnassa. Seinästä törröttävät paksut kaapelit ja ruotsalaisen teleyhtiö Ericssonin laitteistot näyttävät vieläkin valmiilta välittämään Kremlin ja Valkoisen talon välisiä viestejä.
Laitteistokaaviot sekä ohje- ja huoltokirjat ovat yhä hyllyssä.
– Olen pyrkinyt pitämään kaiken alkuperäisessä kunnossa. Mielestäni tämä on mielenkiintoinen osa historiaa, joka on hyvä säilyttää. Jukka Talonpoika kertoo.
Osa historiaa
Jukka Talonpoika hankki rakennuksen Posti- ja telelaitoksen perilliseltä Soneralta 2000-luvun alussa pääasiassa rakennuksen sähköliitymän vuoksi. Silloin rakennus oli jo ollut jo pitkään poissa käytöstä.
– Meillä on kalliolouhimo tuossa vieressä ja käytämme vahvistinaseman yläkerran koppia työmaa- ja varastokoppina, Talonpoika sanoo.
Ympäröivä vajaan 50 hehtaarin tila on ollut Jukka Talonpojan perheen hallussa jo vuodesta 1963. Vuosien varrella hän oli seurannut mielenkiinnolla salaperäistä toimintaa vahvistinasemalla.
– Tämä vaikutti aika salaiselta toiminnalta. Siihen aikaan koppia ympäröi tiheä piikkilanka-aita, eikä tänne ollut mitään asiaa.
Ensimmäinen laskeutuminen alakerran bunkkeriin olikin vaikuttava kokemus.
– Kyllähän se hämmästytti, kun nosti raskaan teräsluukun ja laskeutui alakertaan, joka oli täynnä kaikenlaisia laitteistoja. Täällä oli kaikki alkuperäisessä kunnossa, Jukka Talonpoika kuvaillee tunnetta.
Linja kulki Suomen kautta kahta reittiä
USAn ja Venäjän välinen kuuma linja perustettiin vuonna 1963 Kuuban kriisin jälkeen.
Suurvallat olivat tuolloin ydinsodan partaalla, kun Neuvostoliitto oli yllättäen siirtänyt ydinohjuksia liittolaismaahansa Kuubaan vain lyhyen iskuetäisyyden päähän Yhdysvalloista. Yhdysvallat aloitti vastatoimena Kuuban merisaarron.
Neuvostoliitto ja Yhdysvallat pelasivat vaarallista peliä, jossa jokainen vastapuolen siirto olisi voinut johtaa tilanteen kärjistymiseen ja ydinsotaan.
Suoraa yhteyttä supervaltojen välillä ei ollut, joten väärinkäsitysten selvittämiseen reaaliajassa ei ollut mahdollisuutta.
Kaukokirjoitinyhteys
Kuuban kriisin jälkeen USA ja Neuvostoliitto päättivät korjata tilanteen ja luoda välilleen suoran yhteyden. Pääosin kaapelilinjana kulkenut yhteys kulki Yhdysvalloista Atlantin pohjaa pitkin Skotlantiin ja sieltä Skandinavian ja Suomen kautta Neuvostoliittoon. Suomessa reittejä oli kaksi, joista toinen kulki Turusta Helsingin kautta Tallinnaan Neuvostoliittoon ja toinen Turusta Lappeenrantaan ja sieltä Neuvostoliiton puolelle Viipuriin.
Toisin kuin usein luullaan, yhteys ei ollut puhelinyhteys, vaan kaukokirjoitin eli telex-yhteys. Valkoisessa talossa ei siis ollut punaista puhelinta, jolla olisi saanut suoran puhelinyhteyden Neuvostoliiton johtoon, vaikka Hollywood-elokuvissa toisinaan niin asia kuvataan.
Ensimmäistä kertaa kuumaa linjaa käytettiin vuonna 1967 suurvaltojen välisessä yhteydenpidossa, joka koski Israelin ja arabimaiden välistä kuuden päivän sotaa.
Kuuman linjan pääasiallinen toiminta kaapeliyhteytenä lopetettiin jo 1970-luvun lopussa, jolloin yhteys muuttui satelliittiyhteydeksi. Suomen kautta kulkenut kaapeli jäi varayhteydeksi vielä vuoteen 1988.
Osa Suomen ulkomaankaapelia
Sonera päätti myydä kuuman linjan vahvistinasemat vuosituhannen vaihteessa. Tuolloin ne olivat olleet jo noin 10 vuotta ilman käyttöä, koska Suomen ja Venäjän välinen yhteysliikenne oli siirtynyt valokaapeliin.
Soneran entisen aluejohtajan Tuomo Puhakaisen mukaan kuuma linja kulki Suomen kautta tavallista ulkomaan yhteyskaapelia pitkin. Kysymys ei siis ollut erillisestä linjasta, vaan saman kaapelin kautta välitettiin myös muuta yhteysliikennettä. Kuumalle linjalle oli kuitenkin varattu erityisasema kaapelissa.
– Sieltä oli nähtävästi varattu tietty kaista juuri tälle yhteydelle, jonka piti olla koko ajan käytettävissä, Tuomo Puhakainen kertoo.
Linja oli tiedossa
Yhteyden kulku Suomen kautta oli aikoinaan yleisessä tiedossa.
– Kyllä paikkakuntalaiset tästä tiesivät, koska näitä koppeja oli maastossa useita. Linja oli myös merkitty maastoon erityisillä punaisilla merkeillä, Jukka Talonpoika kertoo.
Merkkejä on maastossa vieläkin.
Linjasta myös uutisoitiin tiedotusvälineissä varsinkin silloin, kun se katkesi esimerkiksi kaivuutöiden tai salamaniskun seurauksena.
– Meilläkin oli silloin peltoja. Piti olla erityisen varovainen, ettei kaiva kuumaa linjaa poikki, Talonpoika kertoo.
Linjan piti olla aina kunnossa
Suomen viranomaiset pyrkivät pitämään mahdollisimman hyvää huolta linjasta, jonka toiminnasta saattoi riippua maailmanrauha.
– Tätä rakennusta ympäröivä tontti oli erittäin hyvin aidattu tiheällä piikkilangalla ja portti oli lukossa. Tänne ei ollut kenelläkään mitään asiaa, Jukka Talonpoika kertoo.
Myös linjarikot pyrittiin korjaamaan mahdollisimman nopeasti. Lappeenrantalainen puhelinmestari Kauko Taipale kertoo, että kerran salama oli katkaissut linjan keskellä metsää.
– Jouduimme olemaan koko yön metsässä sitä korjaamassa. Kun tulin aamulla kotiin, vaimo ihmetteli, kun Helsingistä oli soitettu niin monta kertaa ja kysytty korjauksen edistymisestä, Taipale kertoo.
Erityistä huomiota kuuman linjan turvallisuuteen kiinnitettiin neuvostojohdon valtiovierailun yhteydessä.
– Telelaitoksen henkilökuntaa komennettiin maastoon tietyin välimatkoin vartioimaan kuumaa linjaa, Taipale kertoo.