Helsingin Rautatientori keväällä 2017. Suomeen vuonna 2015 virrannut turvapaikanhakijoiden suuri joukko on kiihdyttänyt mielenosoituksia.
Poliisi on kahden tulen välissä. Mieltä osoitetaan sekä turvapaikanhakijoiden puolesta (Oikeus elää) että heitä vastaan (Suomi ensin).
Virkavaltaa provosoidaan ylilyönteihin. Poliisin mukaan molempien puolten mielenosoittajat kuvaavat poliiseja puhelimilla. Näiden nimiä otetaan ylös virkapuvuista ja virkamerkeistä.
Poliisin mukaan Rautatientorin mielenosoitukset laukaisivat Suomessa poliisien maalittamista eli henkilöihin kohdistettuja mustamaalauksia.
– Kun arvostelu siirtyy virkatoimesta tai päätöksestä henkilöön itseensä tai hänen perheeseensä, kyse ei enää ole arvostelusta vaan maalittamisesta, Suomen poliisijärjestöjen liiton järjestöpäällikkö Mika Nygård luonnehtii joulukuussa 2019.
A-studio teki kyselyn valtion virkamiesten maalittamisesta ministeriöille ja virastoille. Kysyimme myös, mitä hallinnossa pidetään maalittamisena.
Kyselyn perusteella ainakin poliisit, syyttäjät ja tuomarit ovat alttiita maalittamiselle. Myös maahanmuuttoa ja petoeläimiä käsittelevät virkamiehet joutuvat herkästi maalitauluiksi.
“Sosiaalisessa mediassa helppo mobilisoida suuria joukkoja”
Maalituksesta on puhuttu viime vuosina paljon, kun poliittinen keskustelu on kärjistynyt sosiaalisessa mediassa.
Maalittaminen viittaa sotilaalliseen toimintaan – tehdään suunniteltu operaatio, jossa valitaan kohde ja vaikuttamiskeino.
Käsitteen sisältö ei ole arkipuheessa aina selvä. Kun jotain henkilöä aletaan arvostella sosiaalisessa mediassa, saatetaan sanoa että häntä maalitetaan.
Pelkkä epäasiallinenkaan arvostelu ei ole silti vielä varsinaista maalittamista – vaikka arvostelijoiden määrä kasvaisi suureksikin.
Maalittamisella pyritään tarkoituksellisesti mustamaalaamaan tietty henkilö ja vaikuttamaan hänen toimintaansa. Ihmisiä usutetaan kohteen kimppuun eri tavoin, yleensä internetissä ja sosiaalisessa mediassa.
Kattavaa tietoa virkamiesten maalittamisen yleisyydestä ja kasvusta ei ole.
– Asiasta puhutaan nykyisin paljon, mutta meillä ei ole tutkittua tietoa, onko ilmiö yleistynyt, sisäministeriön viestintäjohtaja Eriikka Koistinen sanoo.
– Käsitykseni mukaan niin virkamiesten kuten muidenkin tahojen maalittaminen on voimakkaassa kasvussa oleva ilmiö, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe arvioi.
Sosiaalinen media on tehnyt maalittamisesta ainakin helpompaa.
– Viranomaiset ovat aina saaneet toiminnastaan palautetta, mutta nykyään on helpompaa mobilisoida suurempia joukkoja. Sillä tavalla maalittaminen on kyllä lisääntynyt, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston viestintäpäällikkö Maria Swanljung sanoo.
Miten yleistä virkamiesten maalittaminen sitten on?
Maalittaminen voi uuvuttaa virkamiehen ja uhata oikeusvaltiota
A-studion kyselyn mukaan maalittaminen ei ole levinnyt koko virkamieskuntaan, mutta se kuormittaa erityisesti tiettyjä virkamiehiä. Näitä ovat muun muassa poliisit, syyttäjät ja tuomarit.
Maalittamista herättävät erityisesti maahanmuutto, rikosasiat ja petoeläimet. Maalittamisella arvioidaan olevan usein poliittisia tarkoitusperiä.
Hiukan yllättäen esimerkiksi ilmastonmuutosta käsitteleviä virkamiehiä kohtaan ei kyselyssä mainittu maalituksia.
Maalittaminen voi vaikuttaa raskaastikin virkamieheen. Hän voi alkaa välttää julkista keskustelua tai jopa vaihtaa töitä.
– Poliiseja hakeutuu muihin työtehtäviin. Moni poliisi kokee, että on äärimmäisen raskasta olla jatkuvasti maalittamisen uhrina ja että myös perheisiin ja läheisiin kohdistuu maalittamista, Poliisijärjestöjen liiton järjestöpäällikkö Mika Nygård kertoo.
Maalittamisen kohteeksi joutuneet virkamiehet eivät halua puhua asiasta omalla nimellään julkisuudessa, koska he pelkäävät maalituksen jatkumista.
– Ei haluta enempää kuraa niskaan, A-studion haastattelupyyntöön vastattiin.
Äärimmillään maalittaminen voi olla uhka koko oikeusvaltiolle, erityisesti kun rikoksia tutkivia poliiseja sekä syyttäjiä, tuomareita ja lautamiehiä vastaan hyökätään.
– Maalittaminen on vaarallista. Jos aletaan kavahtaa tiettyjen tuomioiden antamista, silloin mennään jo hyvin syvälle suomalaisen yhteiskunnan ytimeen ja oikeusvaltioperustaan, valtioneuvoston viestintäjohtajana vuosina 2014–2017 toiminut Markku Mantila sanoo.
A-studion kyselyn mukaan valtionhallinnossa on melko yhteneväinen käsitys, mitä maalittaminen on ja miten se eroaa virkamiehen hyväksyttävästä arvostelusta. Raja ei ole silti aina selvä.
Virkamiehen arvostelu ei ole vielä maalittamista
Hyväksyttävästä arvostelusta siirrytään selvästi maalittamiseen, kun ihmisiä usutetaan mustamaalaamaan tiettyä virkamiestä ja pyritään näin vaikuttamaan hänen toimintaansa.
Usein maalituksen kohteen työstä ja yksityiselämästä kaivetaan ja julkaistaan tietoja, joilla henkilön maine pyritään lokaamaan ja jopa uhkailemaan häntä.
– Virkamiehestä tai hänen läheisistään kaivetaan eri lähteistä tietoja. Niitä eri tavoin hyödyntämällä pyritään epäasiallisesti vaikuttamaan viranomaisen toimintaan siten, että usutetaan muita henkilöitä virkamiehen tai tämän läheisten kimppuun, yksikönpäällikkö Ville Cantell ulkoministeriöstä määrittelee.
Maalituksen rajoilla voidaan liikkua esimerkiksi silloin, kun tunnettu poliitikko arvostelee voimakkaasti virkamiestä. Se voi yllyttää hänen kannattajiaan hyökkäämään samaan kohteeseen.
– Kun asiat henkilöidään esimerkiksi valmistelevaan virkamieheen, aletaan olla harmaalla alueella, maa- ja metsätalousministeriön viestintäjohtaja Janne Impiö arvioi.
– Tietenkin vallassa olevan henkilön täytyy miettiä tarkkaan, missä kohtaa hän sivaltaa, koska pienikin isku on kuin löisi nuijalla päähän, valtioneuvoston entinen viestintäjohtaja Markku Mantila sanoo.
Poliisihallituksen mukaan hyväksyttävän arvostelun ja maalittamisen välille voi vetää rajaa erityisesti toiminnan tarkoituksen ja laajuuden perusteella.
– Maalittamista puolustetaan usein sananvapaudella ja perusoikeuksilla. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sen varjolla voitaisiin tehdä rikoksia tai loukata virkamiehille kuuluvia perus- ja ihmisoikeuksia, poliisihallituksen poliisiylitarkastaja Mikko Eränen toteaa.
Mutta keitä virkamiehiä erityisesti maalitetaan ja miksi?
Sudet kiihdyttävät maalittamaan
A-studio selvitti virkamiesten maalittamisia lähettämällä kyselyn 26:een valtion virastoon tai ministeriöön. Tuomarien kokemuksia kysyttiin Tuomariliitosta.
Kyselyyn vastasi 23 organisaatiota. Niistä vajaa puolet, 11 organisaatiota, kertoi virkamiestensä maalittamistapauksista viimeisen kolmen vuoden ajalta.
Ministeriöistä sosiaali- ja terveys-, ulko-, valtiovarain-, opetus- ja kulttuuri- sekä maa- ja metsätalousministeriössä oli tunnistettu virkamiesten maalittamisia. Tapauksia oli yleensä muutamia.
Suurempi ongelma maalittaminen näyttää olevan oikeusviranomaisille ja kiisteltyjä eläimiä käsitteleville virkamiehille.
Luonnonvarakeskus arvioi, että sen työntekijöiden maalituksia on ollut jopa kymmeniä viimeisen kolmen vuoden aikana. Ne liittyvät erityisesti susiin mutta myös kala- ja hyljeasioihin.
– Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana tuli perättömiä ilmiantoja susien pannoituksiin liittyen, Luonnonvarakeskuksen (Luke) viestintäjohtaja Kirsi Arvelo kertoo.
Luken työntekijät ovat saaneet esimerkiksi uhkauksia puheluilla ja sähköpostiviesteillä. Heille on aiheutettu jopa vaaratilanteita liikenteessä.
Riistakeskus ei halunnut kertoa tarkemmin virkamiestensä maalituksista, koska aiheesta puhuminen voi yllyttää maalittajia.
– Pidämme matalaa profiilia. Meillä maalittaminen liittyy lähes poikkeuksetta suurpetoihin ja erityisesti suteen, Riistakeskuksen viestintäpäällikko Klaus Ekman kertoo.
Kiista turvapaikanhakijoista teki poliiseista maalitauluja
Myös poliisit, syyttäjät ja tuomarit ovat alttiita maalittamiselle. Nämä ammattikunnat haluavatkin, että maalittaminen kriminalisoidaan.
– Maalittaminen on ilmiönä lisääntynyt ja tullut näkyvämmäksi vuodesta 2017. Osasyynä voidaan pitää sosiaalisen median käytön kasvua, poliisiylitarkastaja Mikko Eränen arvioi.
Poliisihallitus teki lokakuussa 2019 oman kyselynsä poliisin henkilöstölle. Siihen vastasi 834 henkilöä.
Heistä lähes joka kolmas, noin 260 työntekijää, oli joutunut oman kokemuksensa mukaan maalituksen kohteeksi kolmen viime vuoden aikana.
Myös Tuomariliitto teki vuonna 2019 kyselyn epäasiallisesta vaikuttamisesta tuomioistuimiin. Siihen vastasi 541 henkilöä, noin kolmannes kyselyn kohderyhmästä.
Vajaat 20 prosenttia vastanneista kertoi joutuneensa yksittäisen henkilön tai ryhmän systemaattisen tietojen keräämiseen ja levittämisen kohteeksi, minkä tarkoituksena on ollut vaikuttaa virkamiehen toimintaan tai päätöksentekoon.
Poliisijärjestön mukaan erityisesti kärjistynyt keskustelu turvapaikanhakijoista teki poliiseista maalitauluja.
Rautatientorin mielenosoitukset laukaisivat poliisien maalittamista
Poliisijärjestön mukaan turvapaikanhakijoita koskeneet mielenosoitukset kiihdyttivät poliisien maalittamista. Mielenosoituksia oli keväällä ja kesällä 2017 Helsingin Rautatientorilla.
– Toki yksittäisiä tapauksia on ollut aiemminkin, mutta tässä ehkä alkoi laajamittainen maalittaminen, järjestöpäällikkö Mika Nygård Suomen poliisijärjestöjen liitosta kertoo.
Poliisin mukaan sekä turvapaikanhakijoita tukeneet että heitä arvostelleet mielenosoittajat kuvasivat poliiseja puhelimilla.
– Osa ehkä provosoi partiota, yritettiin saada poliisi sanomaan tai tekemään jotain, minkä saisi videopätkää sopivasti leikkaamalla näyttämään epäasialliselta toiminnalta. Ja niitä laitettiin sitten nettiin, Youtubeen ja muihin kanaviin, Mika Nygård kertoo.
Mielenosoittajat selvittivät myös poliisien nimiä. Poliisien kuvia jaettiin netissä ja pyydettiin ihmisiä tunnistamaan heitä.
– Sitten alettiin etsiä, löytyykö sosiaalisesta mediasta jotain tietoa heistä, tietääkö joku missä tämä konstaapeli asuu, missä lapset käyvät koulua. Heihin kohdistettiin sitten maalittamista eli esimerkiksi poliisien ja heidän läheistensä Facebook-profiilien täyttämistä asiattomilla teksteillä, Nygård kertoo.
Miksi sitten perinteisesti suurta luottamusta nauttineiden poliisien maalitus on lisääntynyt?
Poliisin sietoraja ylittynyt
Suhtautuminen poliisiin on Poliisijärjestöjen liiton mukaan muuttunut viime vuosina. Väkivalta poliiseja vastaan on lisääntynyt. Poliisin auktoriteettia kyseenalaistetaan entistä useammin.
Erityisesti maahanmuuton parissa työskentelevät poliisit joutuvat herkästi maalittamisen kohteiksi.
– Poliisi pyritään näkemään toimijana, joka on puolueellinen ja joka ei noudata lakeja, järjestöpäällikkö Mika Nygård arvioi.
Osaltaan poliisin maalittamisen yleistyminen johtuu Nygårdin mukaan siitä, että poliisilla on ollut korkea kynnys tehdä rikosilmoituksia esimerkiksi kunnianloukkauksesta tai vainoamisesta.
– Maalittamisen sietäminen on ehkä antanut sellaisen mielikuvan ihmisille, että se on myös oikeutettua, Mika Nygård arvioi.
Nyt poliisin sietoraja on kuitenkin tullut vastaan.
Poliisi haluaisi nimilaput pois virkapuvusta. Se vaikeuttaisi poliisin henkilöllisyyden selvittämistä.
Järeämpiäkin keinoja ajetaan. Poliisit, syyttäjät ja tuomarit haluavat maalittamisen rikoslakiin.
“Maalittamisen kriminalisointi voi rajoittaa sananvapautta”
Poliisijärjestön mukaan maalittamiseen on jo puututtu nykyisellä lainsäädännöllä. On tutkittu kunnianloukkauksia, vainoamista ja perättömän tiedon levittämistä.
– Mutta nykyiset keinot eivät riitä ilmiön kitkemiseen, järjestöpäällikkö Mika Nygård sanoo.
Poliisijärjestön mukaan kriminalisointi tarvitaan, koska maalittamisella pyritään vaikuttamaan yksittäisen virkamiehen kautta koko organisaatioon ja oikeusjärjestelmään.
– Olisi äärimmäisen tärkeää, että maalittaminen saataisiin rikoslakiin, jotta laillinen yhteiskuntajärjestys ei rapautuisi. Virkamiehillä tulee olla riittävä suoja, että he pystyvät käyttämään lakia oikeusjärjestelmän mukaisesti, Nygård sanoo.
Valtioneuvoston viestintäjohtajana toiminut Markku Mantila ei kannata maalittamisen kriminalisointia. Hänen mukaansa nykyiset rikoslain pykälät riittävät.
Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksessa Latviassa työskentelevä Mantila on juuri valittu yhdistyneen maakuntalehden Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajaksi.
Mantilan mukaan maalittamisen kriminalisointi voisi kaventaa sananvapautta. Maalittamisrikoksen määrittely olisi vaikeaa.
– Kun myös asiaton arvostelu mahtuu sananvapauteen, missä kulkee sen ja maalittamisen välinen raja? Siinä tulee äkkiä tilanne, jossa kavennetaan sananvapautta. Pitää olla hyvin varovainen, kun kosketaan sananvapauteen, Markku Mantila sanoo.
Mantilan mukaan maalittaminen on ennen muuta sosiaalisen median huonoa keskustelukulttuuria. Siihen voidaan hänen mielestään vaikuttaa parhaiten valistamalla, etikettiä opettamalla.
– Kun sanomalehdistö syntyi sata vuotta sitten, niin sielläkin käytettiin aluksi kovaa kieltä, kunnes pikkuhiljaa opittiin käyttäytymään paremmin.
Lue myös: