Terveisiä saunasta! Tämä oli aikoinaan isäni vakitoivotus mökkisaunan löylyjen jälkeen. Oikeasti huudahduksella oli tarkoitus ilmoittaa, että sauna on vapaa seuraaville löylyttelijöille, mutta samalla hän tuli kunnioittaneeksi saunatonttua.
Tietokirjailija Heikki Saure kertoo kirjassaan Tonttu - Tarua & totta, että suomalaisen kansanperinteen saunatontut ovat hahmoja, joiden kanssa ei kannattanut leikkiä. Saunatontulle on erityisen tärkeää hyvä ja kunnioittava käytös.
Saunatontuilla on paljon sääntöjä. Saunassa ei saa pelata korttia, nukkua, elämöidä, virtsata tai pieraista.
– Saunatonttu on parhaimmillaan hyväntahtoinen huolehtija. Pahimmillaan se onhengenvaarallinen, Heikki Saure kertoo.
Tontuille oli tyypillistä antaa merkkejä. Jos joku vaikkapa mölysi saunassa, tonttu alkoi kolisuttaa ovea tai tehdä muuta kiinnittääkseen käytökseen huomiota. Jos tämä ei tepsinyt, saunatonttu raivostui.
Perinnetiedon mukaan joskus kävi niinkin, että saunojaa ei alkanut kuulua. Kun häntä lähdettiin katsomaan, lauteilta löytyi eloton, nyljetty ruumis. Verinen nahka oli nostettu orsille roikkumaan.
Kirkko julisti tontut pannaan
Isäni tuskin oli tonttu-uskovainen, eivätkä varmaan hänen vanhempansakaan. Luultavasti jossain sukupuun haarasta löytyy kuitenkin henkilö, joka oli oppinut kunnioittamaan saunatonttua. Siten tapa kertoa terveisiä löylystä periytyi jälkipolville.
Heikki Saure kertoo, että tarinat tontuista olivat varsin eläväisiä vielä 1900-luvun alkupuolella. Silloin tonttujen toilailuista saattoi jopa lukea sanomalehdistä. Osa tontuista oli jopa paikallisia julkkiksia. Heidän tappeluistaan kerrottiin jääneen pysyvät jäljet maastoon.
Vilkkaimmin tontut touhusivat ennen kristinuskon tuloa Suomeen. Kirkko suhtautui kielteisesti vieraisiin jumalolentoihin, haltioihin, maahisiin ja tonttuihin. Ne olivat kaikki paholaisen ilmentymiä. Kun noitavainot olivat kiivaimmillaan 1600-luvulla, myös tontuista alettiin puhua kuiskaillen.
- Kun puhdasoppinen luterilaisuus tuli Suomeen, kirkko katsoi, että mikä tahansa muu kuin luterilaisuus oli paholaisen juonia. Silloin hyvääkään tarkoittavia loitsuja ei saanut sanoa. Niistä saattoi saada jopa kuolemantuomion, Saure sanoo.
Saunatontun lepytykset jäivät vähemmälle. Jumalanpalveluksiin tottumatonta kansaa valistettiin aluksi, että kirkossa täytyy olla kuin saunassa, istua hiljaa ja kunnioittaen. Myöhemmin sanonta kääntyi toisin päin ja saunojia neuvottiin istumaan lauteilla kuin kirkossa, hiljaa ja kunnioittaen.
Tontut olivat huonoa materiaalia kansalliseepokseen
Heikki Sauren mukaan tontut ja haltijat saattavat olla muinaissuomalaisten ensimmäisiä jumalolentoja, jos sellainen ilmaus sallitaan. Tontut tulivat läheisiksi luotetuiksi, sillä ne olivat läsnä jokapäiväisessä elämässä, asuintalossa, saunassa, riihessä, myllyssä ja navetassa.
Kun kansallisuusaatteen innostamat kansanperinteen kerääjät 1800-luvun lopulla lähtivät samoamaan syrjäisiä seutuja ja etsimään tarinoita, he kuulivat ja merkitsivät muistiin kertomuksia tontuista. Ne eivät kuitenkaan olleet kerääjien pääasiallisin kiinnostuksen kohde.
– Kansanperinteet kerääjät ja tutkijat halusivat löytää sellaista materiaalia, jotka toivat mieleen Antiikin eepokset, jotta he voisivat osoittaa, että me suomalaiset kuulumme suurten sivistyskansojen joukkoon, Saure kertoo.
Osittain tästä syystä tunnemme Väinämöisen ja Pohjan Akan, mutta tontut ja haltijat ovat jääneet varjoon.
Tontut suojelivat luontoa ja eläimiä
Vaikka jutut keskenään taistelevista ja väkivalloin talon väkeä kouluttavista tontuista ovatkin kiehtovia, pääosa tonttutarinoista on täynnä lempeää huolenpitoa ja luonnon kunnioitusta.
Metsätontut ja muut metsän haltijat ovat olleet luontoa ja eläimiä kunnioittavia olentoja. Samoin navettaa suojelevat tontut ovat olleet eläinten puolella. Heikki Saure näkeekin, että ihmisen suhde luontoon muuttui, kun hän lakkasi uskomasta sitä suojeleviin henkiolentoihin. Luontosuhde muuttui yksipuoliseksi hyötysuhteeksi.
– Tontut ja haltijat opettivat ihmiset ymmärtämään, että kaikesta täytyy pitää huolta. Niin ympäristöstä, rakennuksista, eläimistä kuin esineistäkin.
– Kun usko tonttuihin hiipui, ylimielinen ihminen alkoi turmella ympäristöään. Ja tässä tilanteessa me nyt sitten olemme, ilmastonmuutoksen kourissa, Saure huokaa.
Joulutontonttu on yhdistelmä erilaisia tonttuperinteitä
Joulutontut ovat tonttuperinteen nuorimpia edustajia. Ruotsalainen kirjailija Viktor Rydberg kirjoitti runon tontusta 1881 ja se julkaistiin Ny Illustrerad Tidning -lehden kannessa. Kannen kuva oli kuvittaja Jenny Nyströmin käsialaa. Siinä tontut esitettiin pitkäpartaisina, piippalakkisina ukkoina. Samoihin aikoihin myös Tanskassa yhdistettiin tonttukuvastoa joulunviettoon. Joulutonttu oli syntynyt.
Rydbergin Tonttu-runoon tarttui kaksi suomentajaa. Lyyli Wartiovaara-Kallioniemi sävelsi runon Valter Juvan suomennoksesta. Laulu painettiin nuoteiksi vuonna 1945, mutta arvellaan, että sitä oli esitetty jo aiemmin. Unetonna valvovasta Tontusta tuli yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista joululauluista Suomessa.
– Se on erikoinen joululaulu. Siinä ei mainita lainkaan joulua, ei joulupukkia, joululahjoja, joulukuusta eikä jeesuslasta, mutta niin vain se sujahti mukaan jouluperinteeseen, Saure naurahtaa.
Tarinoita tontuista joulupukin apulaisina on kerrottu eri puolilla Euroopaa. Joulupukki ja tontut -kuvasto on kehittynyt pikkuhiljaa sekoituksena eri kertomuksista, kuvista ja varta vasten keksityistä tarinoista.
Joulutontut saivat muun muassa kauppiaat innostumaan. Sauren kirjassa on kirjakaupan mainos vuodelta 1907. Siinä tontut ajavat reellä, joka on lastattu täyteen paketteja.
Tontuista löytyy käyttämätöntä potentiaalia
Heikki Saure sanoo, että tontut ovat olleet muinaissuomalaisten lisättyä todellisuutta. Voi tuntua oudolta, että niihin on uskottu. Toisaalta kuvitellut olennot ovat läsnä myös nykypäivän ihmisten elämässä.
- Kyllähän me seuraamme televisiosta keksittyjen ihmisten tarinoita ja seuraamme henkeämme pidätellen, miten heidän käy.
Monille tv-sarjojen hahmoista tulee läheisiä ja heitä kaivataan takaisin, kun sarja loppuu.
Kirjailijat, elokuvien ja pelien tekijät ovat ammentaneet suomalaisesta mytologiasta. Muun muassa Taru Sormusten Herrasta -kirjailija, J.R.R. Tolkien, tunnetaan Kalevala-entusiastina.
Heikki Sauren mielestä tonttujakin voisi hyödyntää vaikkapa fantasiapeleissä ja elokuvissa. Jos lempeä kotitonttu ei innosta, tonttumytologiasta löytyy myös vaikkapa pelottava yksisilmäinen tonttu.
Saure näkisi mielellään tarinoita pelejä ja elokuvia ekotontuista, jotka palaavat piiloistaan maan päälle palauttamaan ihmisten kunnioituksen luontoon ja ympäristöön.