ORDYNSKOJE Punaposkinen nainen kaataa sitruunamelissasta ja vadelmanlehdistä uutettua yrttiteetä ja kehottaa lisäämään siihen hunajaa.
Pöydälle on katettu vastaleivottua leipää ja juustoa. Hunaja on omasta mehiläistarhasta, juusto on tehty naapurin vuohenmaidosta.
– Haluamme elää mahdollisimman luonnonmukaisesti, samalla tavalla kuin esi-isämmekin, Jelena Šahrai, 48, sanoo.
Siitä kertoo myös katonrajassa kulkeva hyllyrivi, jossa säilytetään kuivattuja herneitä ja papuja omalta kasvimaalta.
Šahrai myöntää, että luonnonmukainen elämäntapa ottaa välillä koville. Hän välttää esimerkiksi lannoitteita ja kemikaaleja, mutta välillä on turvauduttava tuholaismyrkkyyn.
– Hyönteiset ovat sopeutuneet ja muuttuneet kemikaalien takia vahvemmiksi. Siksi meidänkin pitää joskus käyttää niitä, hän uskoo.
Šahrain kolmevuotias Moguta-poika tarkkailee aluksi vieraita kainostellen kodin sänkynä toimivalta vuodesohvalta. Jos Šahrai ei olisi tehnyt aikoinaan suurta elämänmuutosta, olisi arki kovin erilaista. Eikä Moguta-poikaakaan olisi.
Jelena Šahrai muutti Novosibirskin alueella sijaitsevaan Blagodatnojen ekokylään 14 vuotta sitten. Vaikka talossa on nykyisin sähköt ja jääkaappi, on elämä Ob-joen rannalla verrattain karua: vesi haetaan kaivosta ja käymälä sijaitsee pihalla.
Yhtä kaikki Šahrai sanoo elävän nyt unelmaansa.
Aikaisemmin elämä oli hyvin toisenlaista. Tavallista toimistotyötä tehnyt Šahrai asui aiemmin Venäjän Kaukoidässä Nerjungrin kivihiilikaupungissa miehensä ja kahden poikansa kanssa.
Sitten tuli ero. Elämä 17-kerroksisessa elementtitalossa vaihtui yksinkertaiseen eloon maaseudulla. Mukaan lähtivät myös Šahrain pojat.
– Muutto oli shokki lapsilleni, jotka olivat tottuneet kaupungin mukavuuksiin. Se oli vaikeaa myös aluksi minulle, Šahrai tunnustaa.
Huoli ympäristöstä on tuttua niin lännessä kuin Venäjällä.
Asiasta puhutaan kuitenkin eri tavoin. Suomessa ilmastonmuutos puhuttaa nyt paljon, mutta Venäjällä globaaleista ympäristöhuolista keskustellaan huomattavasti vähemmän.
Sen sijaan ajatus luonnonläheisestä elämästä on vahvistunut Venäjällä 2000-luvulla, tutkimuskeskus Levadan asiantuntija kertoo.
Ilmiö sai alkunsa Neuvostoliiton romahtamisesta. Kommunismista jäi jäljelle henkinen tyhjiö, jota ihmiset ryhtyivät täyttämään kristinuskolla tai vaihtoehtoisilla maailmankuvilla.
Ilmiön taustalla on maailmanlaajuinen trendi downshiftaamisesta eli elämän kohtuullistamisesta. Venäjällä luonnonmukainen elämä liitetään voimakkaasti myös henkiseen kasvuun.
– Kyse on suhteellisen uudesta mutta ei kovin voimakkaasta suuntauksesta. Jotkut ihmiset haluavat palata maalle ja elää siellä kuten esikristillisinä aikoina. Toiset taas etsivät harmoniaa vanhakantaisista kristillisistä kyläyhteisöistä, Levadan sosiokulttuurisen osaston johtaja Aleksei Levinzon sanoo.
Venäjällä toimiikin satoja erilaisia ekoyhteisöjä, jotka nojaavat toimintansa henkisiin arvoihin. Monet ammentavat oppia kristinuskoa edeltävistä kansanperinteistä, jotka perustuvat luonnon ja sen kiertokulun kunnioitukseen.
Ilmiö sai alkunsa Neuvostoliiton romahtamisesta. Kommunismista jäi jäljelle henkinen tyhjiö, jota ihmiset ryhtyivät täyttämään kristinuskolla tai vaihtoehtoisilla maailmankuvilla.
Toisaalta Suomen tapaan myös Venäjällä hellitään ajatusta kansakunnan erityisestä luontosuhteesta.
– Se on myytti, jolla venäläiset tekevät eroa kaupungistuneeseen länteen, Aleksei Levinzon huomauttaa.
Syitä luonnonmukaisen elämän etsimiseen on Venäjällä monia. Jelena Šahrailla se kiteytyy ympäristöarvoja korostavaan hengellisyyteen.
Šahrain kotikylä Blagodatnoje on rakennettu venäläiskirjailija Vladimir Megren inspiroimana.
Megre kuvaa suomeksikin käännetyssä Venäjän helisevät sembramännyt -kirjasarjassaan Siperian taigalla luonnon kanssa harmoniassa elävän Anastasian elämää. Kirjailija väittää tavanneensa yliluonnollisia kykyjä omaavan neidon purjehtiessaan kauppamatkalla Ob-joella.
Suomessa kirjasarja luokitellaan ekofantasiaksi, mutta Blagodatnojen kylässä Megren ajatukset otetaan totena.
Kirjassa onnellisen elämän lähteenä pidetään omavaraista maatilaa. Keskeistä on, että perheellä tulee olla vähintään hehtaarin kokoinen tila, joka periytyy sukupolvelta toiselle.
Venäjän ortodoksien kirkko on tuominnut liikkeen vääräoppiseksi. Toisaalta valtio näkee syrjäseutuja asuttavissa ekokyläläisissä hyötyjä.
Venäjällä Megren oppeja noudattavat ihmiset ovat ryhmittyneet liikkeeksi. Helisevät sembramännyt -liike kertoo verkkosivuillaan, että ekokyliä sijaitsee ympäri maata yli 60:llä Venäjän alueella. Yhteensä niissä asuu arviolta tuhansia ihmisiä.
Venäjän ortodoksinen kirkko on tuominnut liikkeen vääräoppiseksi. Tutkijat ovat luokitelleet Anastasia-kultiksikin kutsutun liikkeen uuspakanalliseksi ja salaopilliseksi. Toisaalta osa on nähnyt siinä myös piirteitä kristinuskosta.
Ekokyläläisten mukaan kyse on löyhästä liikkeestä, joka on saanut inspiraationsa Megren teoksista, mutta joka toimii ilman henkistä johtajaa ja valtahierarkiaa.
Blogodatnojen kylän miehet ovat pystyttäneet puisia lumiaitoja suojaamaan tietä. Aukiolta puhaltava tuuli kasaa Etelä-Siperiassa helposti useiden metrien korkuisia lumikinoksia. Täällä valmistaudutaan jo lokakuussa runsaslumiseen talveen.
Kylässä asuu nykyään yli sata perhettä, joista nelisenkymmentä ympärivuotisesti. Seudun muut asukkaat suhtautuivat kyläläisiin aluksi epäillen, Jelena Šahrai kertoo.
Paikallisviranomaiset vierailivat tiuhaan kylässä ja olivat huolissaan siellä asuvien lasten oloista. Seudulla kiersi huhuja kultiksi leimatun yhteisön oudoista tavoista.
– Puhuttiin, että me juoksemme täällä ympäriinsä ilkosillaan. Hehtaarin raivaaminen käyttökelpoiseksi maaksi on niin rankkaa, ettei meillä riitä aikaa tuollaisiin typeryyksiin. Saunasta kyllä juoksen alasti kylpemään hankeen, Šahrai sanoo.
Vuosien mittaan välit paikallishallintoon ovat lämmenneet. Nykyään kunnan virkamiehetkin ottavat osaa kyläjuhliin.
Helisevät sembramännyt -liikkeellä on ollut hankauksia paikallishallinnon kanssa myös muilla Venäjän alueilla. Kiistat ovat liittyneet usein maanomistukseen, mutta taas toisilla seuduilla ekokyläläiset on otettu vastaan paremmin.
Kirjailija Megren keksimä idea yhden hehtaarin suuruisesta sukutilasta on nähty hyvänä ideana jopa valtakunnan politiikassa. Se voisi olla mahdollinen ratkaisu maan syrjäseutujen pitämisessä elinvoimaisina.
Valtio yrittää nykyisin vuokrata syrjäisten kolkkien maita venäläisille ilmaiseksi.
Venäjän duumassa käsiteltiin 2010-luvun puolivälissä lakialoitetta, jonka mukaan ympäristöystävällisesti toimiva tila voitaisiin vapauttaa veroista. Toteutuessaan verovapaus olisi koskenut myös Megren inspiroimia ekokyliä.
Samalla suunnitteilla oli laki, jolla kansalaisille voitaisiin luovuttaa hehtaari ilmaista maata. Ehdotukset liittyivät valtion hätään pitää laaja maa asutettuna tilanteessa, jossa Venäjän väestömäärä jatkaa kutistumistaan.
Viimein kumpikin aloite hylättiin.
Nykyisin valtio yrittää vuokrata ilmaiseksi maapalstoja Venäjän Kaukoidässä, mutta syrjäseutujen tilukset eivät ole ihmisille juuri kelvanneet.
Seuraavan mullistuksen Jelena Šahrain perinteiseen elämään toi sosiaalinen media.
Hän tapasi Facebookin kaltaisessa Odnoklassniki-palvelussa etelävenäläisen miehen. Nyt tämä muhkeapartainen mies istuu perheen keittiössä.
Tarkkailtuaan ensin hiljaa tilannetta juron oloinen Juri Šahrai, 56, alkaa yllättäen kertoa, kuinka hän oli valmis jättämään kaiken rakkautensa vuoksi.
– Toverini sanoivat, että olen järjiltäni, mutta itse olin tyyni. Heitin reppuni selkään ja lähdin, hän muistelee viiden vuoden takaisia tuntojaan.
Juri Šahrai matkusti 3 000 kilometrin päähän ja jäi sillä reissulla asumaan tulevan vaimonsa luokse. Myöhemmin perheeseen syntyi Moguta-poika.
Juri Šahrai ei ole luopunut tupakoinnista, vaikka aluksi se aiheutti jupinaa muissa kyläläisissä.
Blagodatnojen ekokylässä on omat sääntönsä. Alkoholia ja tupakkaa ei hyväksytä, eikä lihaakaan syöty alun perin.
Asenteet ovat ajan myötä löystyneet.
Šahrainkin perhe syö nykyään välillä lihaa. Eikä Juri Šahrai ei ole luopunut tupakoinnista, vaikka alussa se aiheutti jupinaa muissa kyläläisissä. Haastattelun aikanakin hän pistää välillä tupakaksi.
Osa Megren ekokyläidean kannattajista on etääntynyt vieläkin kauemmas alkuperäisistä ihanteista.
Itse kirjailijan Vladimir Megren tytär Polina Megre ei asu ekoyhteisössä. Hän on sen sijaan tuotteistanut miehensä Sergein kanssa isänsä ylistämän havupuun.
Erinäisiä siperiansembrasta tehtyjä kauppatavaroita on näkyvillä muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa Kandaurovon kylässä. Tarjolla on kymmeniä eri tuotteita aina hammastahnasta purukumiin ja erilaisista voiteista käpyjen suomuilla täytettyihin tyynyihin.
Uutuutena on männyntuoksuinen hajuvesisarja. Sitä myydään Moskovassa saakka reilulla 50 eurolla.
Painotukset Vladimir Megren tuotannon tulkinnasta näyttävätkin eroavan sen mukaan, mitä kukin pitää itselleen tärkeänä. Tytär Polina Megren Instagram-tilin kuvat ulkomaanmatkoista ja juhlaillallisista ovat täysin eri maailmasta kuin arki Blagodatnojen ekokylässä.
Tuuli puhaltaa navakasti leveän Ob-joen vastarannalta, kun Jelena Šahrai kävelee poikansa kanssa kohti rantaa.
Hän sanoo, ettei oikeastaan välitä, elääkö hänen suuresti kunnioittamansa kirjailija Megre yhtä koruttomasti kuin tämä kirjoissaan opettaa. Vielä vähemmän häntä kiinnostaa tämän tyttären elämäntapa.
Šahrai itse sanoo olevansa tyytyväinen omaan valintaansa, eikä kadu muuttoaan Blagodatnojeen.
Moskovan tai Pietarin asukkaasta ei hevillä saa maaplänttiä viljelevää talonpoikaa.
Moskovan talouskorkeakoulun sosiologian laitoksen johtaja Nikita Pokrovski ei usko, että uskonnollisiin syihin pohjautuva maallemuutto tulee vahvistumaan Venäjällä.
– Se on askel taaksepäin, kaiken kehityksen vastustamista. Kyse on ymmärrettävästä ilmiöstä, mutta en näe sille tulevaisuutta, Pokrovski sanoo.
Hänen mukaansa suurkaupunkien ruuhkat, saasteet ja asumisen ahtaus kyllä ajavat ihmisiä etsimään parempaa elämää luonnon helmasta. Monille ei riitä edes vapaa-ajanvietto venäläisten perinteisesti rakastamilla datšoilla.
Hän kuitenkin huomauttaa, että kyse on yleensä korkeasti koulutetuista ihmisistä. He haluavat jatkaa ammatissaan työskentelyä etätyönä, eivätkä ole valmiita luopumaan mukavuuksista.
Moskovan tai Pietarin asukkaasta ei siis saa hevillä maaplänttiä viljelevää talonpoikaa.
Ilmasto lämpenee Venäjällä 2,5 kertaa maapallon keskiarvoa nopeammin. Venäjällä ei silti toimi omaa, maanlaajuista ympäristöliikettä.
Viime vuosina ympäristötietoisuus on kuitenkin noussut uudella tavalla julkisuuteen. Aktivistit ovat järjestäneet mielenosoituksia laittomia kaatopaikkoja vastaan vaatien kunnollista jätehuoltoa, mutta protestit ovat pysyneet paikallisina.
Asenteet ovat kuitenkin muuttumassa myös Venäjällä. Presidentti Vladimir Putin on alkanut vihdoin puhua ilmastonmuutoksen vaaroista, vaikka ei pidä ihmistä syypäänä ilmiöön.
Tuoreessa mielipidekyselyssä venäläiset nimeävät ympäristön saastumisen vakavimmaksi uhaksi ihmiskunnalle. Sitä pidetään suurempana vaarana kuin terrorismia. Kolmannes vastaajista on myös huolissaan ilmaston lämpenemisestä.
Ruotsalaista aktivistia Greta Thunbergia ei silti pidetä Venäjällä suurena ilmastosankarina, päinvastoin. Media ja poliitikot ovat tyrmänneet Thunbergin lähes yksimielisesti ja kritisoineet häntä suhteellisuudentajun puutteesta ja tekohurskaudesta.
Jelena Šahrai ei halua korottaa ääntään. Hän puhuu hiljaisen muutoksen puolesta.
Šahrai uskoo, että esimerkin näyttäminen omalle lähipiirille riittää. Jokainen lopulta tekee omat valintansa itse.
– Muutokseen ei tarvita suurta huutoa, mielenosoituksia ja vallankumousta, vaan se on aloitettava itsestään, Šahrai sanoo ja vetää keuhkonsa täyteen Siperian kirpeää ilmaa.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23.00 asti.
Lisää aiheesta:
Venäjän pohjoisessa ilmaston lämpeneminen ei pelota: "Ei meillä ole mitään ilmastonmuutosta"