Pirunpesän matkailukohde Etelä-Pohjanmaalla Jalasjärven Isovuoren laella nukkuu talviunta. Se on auki vain kesäisin. Syksyn jäljiltä maahan on unohtunut suuri taulu, joka varoittaa asiattomia alueella liikkumisesta.
Tunkeutuja saa taulussa kuumat terveiset: ”Joka täällä vahinkoa tekee tai varastaa, sitä piru palavasti rakastaa, tulituohuksin takaa ajaen ahdistaa ja yötä päivää tulikuumalla hiilihangolla hiostaa!”
Turistit janoavat pirutarinoita, mutta niitä ei Ylivallin kylässä enää paljon kerrota. Sen sijaan Pirunpesän syntytarinaa on arvailtu ja tutkittu sitäkin enemmän. Miten kallion laella voi olla 14 metriä leveä ja 23 metriä syvä onkalo?
Paikka saa vieraiden mielikuvituksen laukkaamaan.
– Villeimmästä päästä veikkauksia on varmasti, että tämä on jonkinlainen ufojen laskeutumisalusta, Pirunpesän esimies Keijo Haanpää virnistää.
Pirunpesän mysteeri ei hellitä
Pirunpesän syntyteoriasta jaksetaan edelleen vääntää kättä ja paikka koetaan salaperäiseksi. Geologian tutkimuskeskus on määritellyt Pirunpesän Suomen ainoaksi rapautumisonkaloksi.
Geologi Satu Hietala testaa onkalon lumoavaa kaikua ja astelee tottuneesti raput alas maan uumeniin. Hietala on kotoisin Kurikasta. Jo siksi Pirunpesä on hänelle tuttu paikka. Tieteentekijänkin mieli on vallaton.
– Aina sitä miettii, mitä muuta tämä voisi olla! Tiedehän elää, jos saadaan uusia tutkimustuloksia. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin hyvät perustiedot siitä, miten tämä kuoppa on syntynyt, Satu Hietala kertoo.
Hietala valmistelee parhaillaan väitöstutkimustaan Tarton yliopistossa Virossa. Työpaikka on Suomessa Geologian tutkimuskeskuksessa.
Siihen aikaan, kun dinosaurukset kuolivat
Ymmärtääkseen Pirunpesän syntyhistoriaa on tarkasteltava kymmenien miljoonien vuosien takaisia olosuhteita.
Pirunpesän kivilajien mineraaleista on löydetty muutoksia, jotka ovat syntyneet hyvin lämpimissä ja trooppisissa oloissa. Tällainen vaihe on ollut 66 miljoonaa vuotta sitten, kun liitukausi päättyi ja kenotsooinen maailmankausi alkoi.
Satu Hietala konkretisoi kaukaisuudessa olevaa aikaa.
– Tuolloin dinosaurukset hävisivät maapallolta.
Onkalon rapautuminen on lähtenyt liikkeelle sekä pysty- että vaakasuunnassa. Kalliossa on ollut heikko kohta, josta rapautuminen on saanut alkunsa.
– Vaakasuuntaiset raot näkyvät edelleen hyvin selvästi ja vesi liikkuu siellä koko ajan. Veden jäätyminen ja ilmaston viileneminen aikojen saatossa ovat aiheuttaneet sen, että kivi on päässyt voimakkaasti rapautumaan.
Pirunpesän onkalo ei ole vielä valmis. Kallioperä rapautuu edelleen kaiken aikaa.
– Geologiassa prosessit ovat jatkuvasti käynnissä, vaikka me ei niitä nähdä.
Hiidenkirnuteoriakin yhä pinnalla
Pirunpesää epäiltiin ennen tutkimuksia hiidenkirnuksi. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkausien aikana. Ne ovat sileäreunaisia onkaloita, joita voimakkaiden vesivirtojen kuljettamat kivet ja lohkareet ovat sorvanneet kallioon.
Jalasjärven Pirunpesääkin on markkinoitu hiidenkirnuna näihin päiviin saakka. Hiidenkirnu on sanana istunut kansan suuhun paremmin kuin rapautumisonkalo.
– Suomessa on useita hiidenkirnuja. Pirunpesän kaltaista rapautumisonkaloa ei ole missään, vaikka rapakallioalueita monin paikoin esiintyykin. Pirunpesä on paljon mielenkiintoisempi ja eksoottisempi onkalo kuin hiidenkirnu, Satu Hietala vertaa.
Geologin silmään pistää Pirunpesässä toki myös hiidenkirnunkin piirteitä.
– On ollut myös monta eri jääkautta, jotka ovat lopullisesti muokanneet tätä geologista muodostelmaa. Mannerjäätikkö on silottanut reunoja.
Pirunpoikasia kivillä hyppimässä
Seinäjokelainen Martti Koivusaari, 82, on kuullut aikoinaan kotikylässään tarinoita siitä, miten pirunpoikaset hyppivät Pirunpesän kivillä. Martin lapsuudessa onkalo erottautui maastosta vasta parin metrin syvänteenä, joka oli täynnä irtolohkareita.
Kylän poikia tosin kiinnosti Pirunpesää enemmän syvänteen viereen, pieneen notkelmaan muodostunut uimapaikka. Kun vesi kertyi sileän kallion päälle, uimavesi oli aurinkoisina päivinä lähes trooppisen lämmintä.
Luontainen uteliaisuus Pirunpesää kohtaan kuitenkin heräsi.
– Kaikki halusivat tietää, mitä siellä oli syvemmällä eli kivenlohkareiden alla.
Pirunpesän lähitienoolla asunut Martti Koivusaari sai odottaa onkalon paljastumista 1980-luvun alkuvuosiin, ennen kuin kunta ja silloinen Geologian tutkimuslaitos kiinnostuivat alueesta. Paikalliset virkamiehet olivat vinkanneet geologeille erikoislaatuisesta, suurten lohkareiden täyttämästä, pyöreähköstä kalliosyvennyksestä.
Syvännettä tyhjättiin kivilohkareista tuolloin viiden metrin syvyyteen saakka.
– Sitten loppui työkoneiden ulottuvuus. Lähiseudulla ei ollut koneita, joilla työtä olisi voinut jatkaa.
Speden rahoilla Pirunpesä kaivettiin auki
Aikaa kului, mutta Pirunpesän mysteeri piti kansaa otteessaan. Lopulta Ylivalliin eksyi viihdetaiteilija ja keksijä Pertti "Spede" Pasanen. Itseoppinut tutkija Keijo Parkkunen sai ystävänsä Speden vakuuttumaan siitä, että Pirunpesän mysteeri kannattaa kaivaa esiin. Pasanen teki Pirunpesän alueesta 30 vuoden vuokrasopimuksen maanomistajan kanssa.
Pasasen ja Jalasjärven kunnan rahoilla onkalo tyhjättiin rapautuneesta kallioaineksesta 23 metrin syvyyteen saakka. Onkaloon laskettiin hydraulikaivuri ja maa-aines hinattiin pintaan vaijerikoneella. Ylivallilainen pitäjänneuvos Mauno Välimäki organisoi kaivuutyön ja toimi merkittävänä linkkinä kunnan ja Pasasen välillä.
Isovuoren laelle rakennettiin myös reilun kilometrin pituinen tie höttöisen nevan läpi. Matkailukohde – keskelle ei mitään – alkoi muodostua.
Martti Koivusaarikin on ollut Pasasen palkkalistoilla. Kun onkalo saatiin tyhjennettyä, se täyttyi muutamien kuukausien aikana puolilleen vedestä. Koivusaaren tehtävänä oli hankkia pumppu ja tyhjentää onkalo. Se kesti viikkoja.
Koivusaari sai Spede Pasasen vieraakseen myös silloin, kun allekirjoitettiin tiepapereita. Pirunpesäntie rakennettiin Koivusaaren ja hänen naapurinsa maille.
Arvokasta mineraalia
Edelleen Martti Koivusaarta kiehtoo, mitä Pirunpesän nykyisen pohjan alapuolisissa kerroksissa piilee. Rapautunutta kalliota kun ei saatu Pasasenkaan aikana kaivettua tyystin pois.
Onkalosta nostettua murskaa käytettiin Pirunpesälle johtavan tien rakentamisessa ja pieni penkka jätettiin muistoksi onkalon viereen.
– Mursketta tutkittiin ja sieltä löytyi 34 mineraalia. Mukana oli pieniä määriä arvokasta ainetta, muun muassa raudan valmistuksessa käytettävää mineraalia.
Outokumpu teki myöhemmin Pirunpesän pohjassa porauksia vielä lähes kymmenen metrin syvyyteen.
– Porauskohdista nousi esiin vain punagraniittia, Martti Koivusaari harmittelee. Hän jaksaa uskoa, että kallioperä kätkee sisäänsä rikkauksia.
Koivusaari ei usko geologien teoriaan, jonka mukaan Pirunpesä on rapautumisonkalo.
– Eivät siihen usko kaikki geologitkaan.
Koivusaaren mukaan Spede Pasasen mielessä vilisi paljon ajatuksia Pirunpesän kehittämisestä – Keijo Parkkunen häntä niihin innosti. Pasanen ei kuitenkaan ehtinyt niitä paljastaa eikä laittaa toteen. Hän kuoli yllättäen pari vuotta sen jälkeen, kun matkailukohde saatiin auki yleisölle.
Spede Pasasen muistopatsas on pystytetty Pirunpesän alueelle. Se kantaa nimeä Speden kirnu.
Kylä tunnetuksi – taakka jo ylläpitäjälle
Pirunpesän matkailukohdetta pitää yllä Ylivallin nuorisoseura. Suomalaisten lisäksi paikka kiehtoo ulkomaalaisia. Pirua moikkaamassa tai onkalon geologiaa ihmettelemässä käy joka kesä ihmisiä noin 30 maasta.
Maan uumeniin kapuamisen jälkeen ulkomaalaiset kiipeävät yleensä mielellään Pirunpesän viereen rakennettuun näkötorniin. Vieraat ihmettelevät yhtä paljon silmänkantamattomiin ylettyvää metsänäköalaa kuin kallioperään syntynyttä onkaloa.
Parissakymmenessä vuodessa kävijämäärät ovat pudonneet. Parhaimpina kesinä Pirunpesään on laskeutunut noin 4 700 pääsylipun ostanutta kävijää. Viime vuosina on päästy noin 3 000 kävijään. Huonoimpana vuotena kävijämäärä jäi jo alle 2500:n.
Pirunpesän esimies Keijo Haanpää myöntää, että matkailukohteen ylläpito käy jo taakaksi pienelle nuorisoseuralle.
– Tämä on tehnyt Ylivallin kylän hyvin tunnetuksi, mutta rahallisesti Pirunpesä ei ole mikään kultakaivos. Kävijämäärien pitäisi kasvaa huomattavasti, että tämä olisi kannattavaa.
Vuokrasopimuksen jatko epäselvä
Nuorisoseura saa matkailukohteen pyörittämiseen tukea Kurikan kaupungilta ja hankkii itse lisärahoitusta monin eri keinoin. Alueen kehittämistä hankaloittaa epätietoisuus vuokrasopimuksen jatkosta.
Spede Pasasen allekirjoittamaa sopimusta on jäljellä enää seitsemän vuotta. Pirunpesän alueen aikanaan Spede Pasaselle vuokrannut, lapseton Hulda Ahomäki on kuollut ja Keijo Haanpään mukaan tässä vaiheessa ei kunnolla tiedetä, kuka tai ketkä alueen omistavat muutamien vuosien kuluttua. Nuorisoseura on jo aikaisemmin yrittänyt jatkaa vuokrasopimusta, mutta se ei onnistunut.
Voiko käydä niin, että ainutlaatuinen matkailukohde joudutaan sulkemaan yleisöltä?
– Sekin vaihtoehto voi olla mahdollinen, jos kävijämäärät entisestään tippuvat, avustukset pienenevät eikä keksitä uutta tulonlähdettä. Nuorisoseura ei voi ryhtyä ylläpitämään tätä velkarahalla, Keijo Haanpää suree.
Geologiaa enemmän matkailukäyttöön
Myös Geologian tutkimuskeskukselle Pirunpesän sulkeminen olisi iso takaisku. Keskus on jo vuosia tehnyt töitä geologian hyödyntämiseksi matkailussa. Satu Hietalan mukaan Pirunpesä on tässä mielessä mitä parhain esimerkki.
– Viemme mielellämme geologista ilosanomaa ihmisten keskuuteen ja kerromme, miten alueella oleva kallioperä ja erilaiset, geologiset muodostelmat ovat syntyneet. Me voimme auttaa tuottamalla tutkittua tietoa.
Hietala arvioi, että ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia geologiasta. Se näkyy siinä, että kunnat, yhteisöt ja järjestöt pyytävät yhä enemmän geologeilta apua.
– Ihmiset ovat yleensäkin kiinnostuneita luonnosta.
Pirunpesän sammakot punertavat
Talvinen Pirunpesä jää uinumaan kohti ensi kesää, kohti uutta matkailukautta. Maan uumenissa ei näy mitään elämää. Vain jääpuikot kasvavat onkalon seinämillä vaarallisen suuriksi.
Geologi Satu Hietala nousee Pirunpesästä takaisin maan kamaralle.
– Joka kerta kun siellä käy, se on yhtä hieno, hämmästyttävä ja mielenkiintoinen.
Hietalan mukaan Pirunpesän pohjalla ja reunamilla on elämää. Kesäisin vastaan on vilissyt muutama hiiri ja hän on kuullut myös sammakoista.
– Pirunpesä tarjoaa myös biologisen näkökulman: siellä elää varmaan oma mikrolajistonsa ja saattaa sieltä löytyä harvinaisia kasvejakin. Sammakot ovat kuulemma alkaneet muistuttaa väritykseltään punertavaa kallioperää.