Tämän työn osaan ja tätä rakastan. Miksi oikeastaan lähdin?
Näin ajatteli kätilö Reeta Vähämäki, 41, viime kesän alussa, kun hän palasi opintovapaalta töihin Naistenklinikan synnytyssaliin Helsingissä.
Parissa viikossa mieli muuttui. Vähämäki muisti taas, miksi oli tehnyt pesäeroa hoitoalaan jo useamman vuoden ajan ja hakeutunut opiskelemaan kotitalouden ja terveystiedon opettajaksi.
Vähämäki nautti kyllä edelleen kätilön työstä perheiden kanssa, mutta rakenteet työn ympärillä olivat hänen mielestään muuttuneet kestämättömiksi. Vähämäki on työskennellyt kätilönä 13 vuotta. Työtahti ja ilmapiiri ovat sinä aikana mullistuneet täysin.
– Työyhteisössä ei enää keskustella, kuten ennen, miten työtä voisi kehittää tai mikä olisi asiakkaille parhaaksi. Nyt yritetään vain selvitä työvuorosta, Vähämäki sanoo.
Lähtijöitä jopa kymmeniä yhdessä yksikössä
Reeta Vähämäki ei ole mietteineen yksin. Hoitoalalla kytee sairaanhoitajien kasvava tyytymättömyys. Lähtöä alalta harkitsevat erityisesti kokeneet, mutta vielä parhaassa työiässä olevat 30–50-vuotiaat sairaanhoitajat.
Yle on haastatellut tätä juttua varten kymmentä erikoissairaanhoidossa työskentelevää sairaanhoitajaa eri puolilta Suomea. Kaksi heistä esiintyy jutussa omalla nimellään.
Sairaanhoitajat kertovat, että joissakin työyksiköissä lähtijöitä tai sitä harkitsevia on jopa kymmeniä. Reeta Vähämäki laskee nopeasti kymmenkunta kollegaa, jotka ovat parin viime vuoden aikana tehneet päätöksen alalta lähtemisestä.
– Lähteminen on yksi yleisimmistä puheenaiheista työpaikalla. Ihmettelen, miksi se ei tunnu huolettavan ylempää johtoa, Vähämäki sanoo.
Hoitajien työolot puhuttaneet paljon
Sairaanhoitajien tyytymättömyys pulpahtelee silloin tällöin esiin uutisissa. Marraskuussa uutisoitiin, että Meilahden Tornisairaalassa Helsingissä jouduttiin sulkemaan leikkaussaleja, sillä hoitajien sairauslomat ovat lisääntyneet syksyn aikana. Työntekijöiden mukaan Tornisairaalassa lähtijöitä on paljon ja hoitajien uupumus yleistä. (Iltalehti)
Syyskuussa Yle uutisoi laajasti ongelmista ja hoitajien työoloista uudessa lastensairaalassa Helsingissä.
Tarkkoja tilastoja alaa jo vaihtaneiden sairaanhoitajien määrästä ei ole. Samoja tilastoja myös tulkitaan eri tavoin. (Helsingin Sanomat)
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen on puhunut “hoitoalan pyöröovista” ja viitannut THL:n selvitykseen, jonka mukaan alalta on lähtenyt jo 40 000 ihmistä. Luvussa on mukana myös muita sote-alan ammattilaisia kuin sairaanhoitajia.
Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastot taas puhuvat noin 10 000 alaa vaihtaneesta.
"Kiitos venymisestä ja sitten venytään lisää"
Sairaanhoitajien viesti kentältä on kuitenkin selvä. Ylen haastattelemien hoitajien puheissa toistuvat samat teemat. Ne voi tiivistää yhteen sanaan ja se on näköalattomuus.
Jatkuvat säästöt ja kiristyvä työtahti uuvuttavat ja luovat toivotonta ilmapiiriä. Erityisesti mainitaan huono johtaminen.
Samat asiat nousevat esiin myös useissa tutkimuksissa.
– Tutkimusten mukaan lähijohtajiin, kuten osastonhoitajiin, ollaan kohtuullisen tyytyväisiä, mutta tyytymättömyys on suurinta ylemmän tason johtoon sairaanhoitopiireissä. Sairaanhoitajat kokevat, ettei johto kuule ja arvosta työntekijöitä tai välttämättä edes ymmärrä työn sisältöä, sanoo hoitotieteen professori Katri Vehviläinen-Julkunen Itä-Suomen yliopistosta.
Samaa kertovat myös sairaanhoitajat itse. Jos ennen osastonhoitajasta saatettiin nurista kahvipöytäkeskusteluissa, nyt monet tuntevat jopa sääliä lähiesimiestä kohtaan. Osastonhoitajat ovat usein puun ja kuoren välissä sairaanhoitopiirien säästötavoitteiden toteuttajina.
Syksyllä keskustelua herätti esimerkiksi Pohjois-Karjalan sote-palveluista vastaavan Siun soten toimitusjohtajan Ilkka Pirskasen tiukkasanainen videotervehdys henkilöstölle. Siinä toimitusjohtaja penäsi tulosvastuuta lähiesimiehiltä ja kyseenalaisti, ovatko oikeat henkilöt oikeissa tehtävissä, jos parempaa tulosta ei synny.
– Hoitoalalla ja terveydenhuollossa vallitsee valtavan vahva tehokkuuspuhe ja taloudenpitoa korostava mantra, Katri Vehviläinen-Julkunen sanoo.
Sen tunnistaa myös kätilö Reeta Vähämäki.
– Ylemmän johdon viesti on usein, että “kiitos venymisestä ja sitten venytään vielä vähän lisää”. Tunnelma on, että eletään jatkuvassa poikkeustilassa.
HUS:issa lähtijöitä ollut aiempaa enemmän
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:in hoitohenkilökunnan työtyytyväisyyttä mittaavassa kyselyssä kaikkein huonoimmat tulokset liittyvät juuri johtamiseen. Vuonna 2018 vastaajista vain 45 prosenttia koki, että organisaation johto ottaa huomioon hoitajien ehdotuksia. Lukemat olivat yhtä huonot myös palautteen saantia koskevissa kysymyksissä. Samat teemat toistuvat myös HUS:in työolobarometrissa.
HUS:in henkilöstökyselyjen tulokset ovat merkittäviä, koska HUS on Suomen suurin hoitoalan työllistäjä, ja vastaajien määrä kyselyissä on suuri. HUS:issa työskentelee 12 000 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa ihmistä.
Työntekijöiden vaihtuvuus HUS:issa on kasvanut tänä vuonna, kertoo henkilöstöjohtaja Outi Sonkeri. Se on tällä hetkellä suurinta päivystyksen sekä sisätautien ja kuntoutuksen toimialoilla.
– Syyt ovat vaihtelevia. Esimerkiksi organisaatiouudistusten jälkeen lähtijöitä on enemmän. Hoitohenkilöstön luvut eivät kuitenkaan juuri poikkea muiden ammattiryhmien luvuista, Sonkeri kertoo.
Sonkerin mukaan HUS:in yläjohdossa tunnistetaan johtamisen haasteet, ja niitä on pyritty ratkomaan esimerkiksi esimieskoulutuksilla.
– Selkeä tavoitteemme on päästä kuulevampaan kulttuuriin. Kohtaaminen on yksi HUS:in uusista arvoista.
Henkilöstöjohtaja ei osaa yksiselitteisesti ottaa kantaa siihen, miksi moni HUS:in hoitaja kokee työtahdin ja ilmapiirin kiristyneen merkittävästi viime vuosina.
– Terveydenhuolto ja erikoissairaanhoito on vaativa toimiala. Ja samalla työelämän tahti ylipäätään on muuttunut kireämmäksi. Tehokkuuspuhe koskee muitakin aloja, Sonkeri huomauttaa.
Pätkätyöt ja kiista työvuoroista kypsyttivät
Huono johtaminen on yksi hoitoalan suurimmista ongelmista myös kontiolahtelaisen sairaanhoitajan Sari Äkäslompolon mielestä.
– Johtaminen on vanhanaikaista. Siitä voisi käyttää termiä neuvostoliittolainen. Henkilöstöä ei kuunnella isoissa päätöksissä, vaan ne runnotaan läpi, Sari Äkäslompolo sanoo.
Äkäslompololla on takanaan 20 vuoden työura erikoissairaanhoidossa esimerkiksi kirurgisilla- ja lastenosastoilla Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja Joensuun keskussairaalassa.
Hän pettyi työnantajaan ja pätkätöihin erityisesti Joensuussa. Kuuden vuoden sijaisuuksien jälkeen Äkäslompolo ei saanut vakituista työpaikkaa. Samaan aikaan työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa esimerkiksi omiin työvuoroihinsa heikkenivät merkittävästi.
Puolitoista vuotta sitten Äkäslompolo aloitti tradenomiopinnot. Hänen tavoitteenaan on kaupan alan työpaikka, jossa voisi hyödyntää venäjän kielen taitoa.
Uransa keskivaiheilla olevat kaikkein tyytymättömimpiä
Kaikkein kriittisimpiä hoitoalaa kohtaan ovat uransa keskivaiheilla olevat 26–45-vuotiaat sairaanhoitajat, kertoo Sairaanhoitajaliiton vuoden alussa julkaisema työolobarometri. Työolobarometri seuraa hoitajien tyytyväisyyttä kahden vuoden välein. Tuoreimmassa barometrissa mikään tutkimuksen osa-alue ei saanut tyydyttävää arvosanaa parempaa tulosta. Kaikkein eniten tyytymättömyyttä herätti palkka.
Miksi juuri parhaassa työiässä olevat hoitajat ovat kaikkein tyytymättömimpiä?
Yksiselitteistä vastausta ei ole, ja alanvaihtoon liittyy aina sekä vetäviä että työntäviä tekijöitä. Nelikymppisenä moni arvioi asemaansa työelämässä uudelleen. Eläkeikään on vielä pitkä matka, ja alanvaihto koetaan mahdolliseksi.
Kun tutkimuksissa hoitajilta on kysytty vetovoimaisen työpaikan ominaisuuksia, vastauksissa korostuvat hyvän johtamisen lisäksi mentorointi sekä mahdollisuus tehdä eettisesti korkeatasoista työtä, professori Katri Vehviläinen-Julkunen kertoo.
Eettisesti korkeatasoinen työ tarkoittaa sitä, että sairaanhoitajalla on mahdollisuus hoitaa potilaansa hyvin eikä kiire murenna liikaa hoidon laatua tai potilasturvallisuutta.
– Tämä ristiriita uuvuttaa nyt monia hoitajia, Vehviläinen-Julkunen huomauttaa.
Hiljainen tieto ei siirry
Kokeneiden sairaanhoitajien lähtöhalut ovat riski koko alalle. Työkokemuksen merkitys ammattitaidossa on suuri ja näkyy myös potilasturvallisuudessa.
– Kokenut hoitaja näkee jo nenänpäästä, miten potilas voi. Myös oman työn organisointi ja kiireen hallinta on helpompaa. Jos ajattelen itseäni aloittelevana sairaanhoitajana ja nyt, ero on suuri, Sari Äkäslompolo sanoo.
Alan luonteeseen kuuluu, että hiljainen tieto siirtyy kokeneemmilta vasta-alkajille. Kätilö Reeta Vähämäen mielestä vankka kokemus tuo hoitotyöhön lisää rauhaa. Hoitaja pystyy huomioimaan paremmin potilaan yksilölliset toiveet.
– Esimerkiksi synnytyspuolella kätilö on normaalin synnytyksen ainoa asiantuntija. Jos aloittelijalla ei ole kokeneempia kollegoja, joilta kysyä neuvoja, jää ainoaksi vaihtoehdoksi soittaa lääkärille. Riskinä on, että turhat toimenpiteet lisääntyvät, sillä lääkärin työkenttää ovat normaalista poikkeavat synnytykset, Vähämäki sanoo.
Kokeneiden hoitajien lähtö tulee myös työnantajalle kalliiksi.
– On laskettu, että yhden hoitajan palkkaaminen ja perehdytys osaajaksi maksaa 40 000–50 000 euroa. Kokeneen hoitajan hintalappu voi olla vielä suurempi, Katri Vehviläinen-Julkunen sanoo.
Summa sisältää uuden hoitajan perehdyttämisen ja muun osaamisen kasvattamisen. Esimerkiksi tehohoidossa, päivystyksessä tai leikkaussalissa perehdytysvaihe voi olla pitkä. Lisäksi summassa on mukana henkilöstön rekrytointiin liittyvät kulut, Vehviläinen-Julkunen kertoo.
Keikkatyö vahvisti päätöstä
Ylen haastattelemat sairaanhoitajat kertovat, että monessa työyhteisössä luottamus työnantajaa kohtaan on rapistunut. Hoitotyö on kuormittavaa, mutta sairaanhoitajat kokevat, etteivät työnantajan päätökset tue jaksamista.
Tyytymättömyyttä aiheuttavat esimerkiksi se, ettei omiin työvuoroihin voi vaikuttaa ja ettei osa-aikatyön tekeminen omasta toiveesta ole mahdollista monessa työpaikassa.
Reeta Vähämäki jatkaa vielä opintovapaataan, mutta päätös alalta lähtemisestä on tehty.
Sari Äkäslompolo ei enää katso taakseen. Keikkavuorot sairaalassa ovat vahvistaneet päätöstä.
– Siellä kaikki jousto haetaan työntekijöistä. Nykyisin minun ei tarvitse päivän jälkeen stressata siitä, jäikö jotain tärkeää tekemättä. On sellainen olo, että te menetitte hyvän hoitajan, mutta minä en menettänyt mitään.
Osallistu keskusteluun hoitoalan työoloista. Keskustelu suljetaan klo 18.
Lue myös: