TOPIT
Washington Capitals
Pidän Washingtonia NHL:n parhaana joukkueena juuri nyt. Vahva kulttuuri yhdistettynä laadukkaaseen ja syvään pelaajamateriaaliin on myrkyllinen yhdistelmä, vaikka Caps ei ole vielä iskenyt edes parasta pöytään. Silti se voitti syyskaudella enemmän otteluita kuin mikään toinen joukkue NHL:ssä.
Toiseksi eniten tehtyjä maaleja, kymmenen parhaan joukossa päästetyissä maaleissa. Ylivoimapeli kympin kärjessä, alivoimapeli toiseksi parasta ja niin edelleen. Capitalsilta löytyy jouluna jo kuusi kymmenen maalin pelaaja, eikä Aleksander Ovetshkinin johdolla tähtipelaajat ole John Carlsonia lukuun ottamatta edes olleet erityisen kovassa lyönnissä.
Washingtonilla on jouluna peräti viisi pelaaja, jotka ovat vähintään 55 pisteen vauhdissa.
Washington on edelleen joukkue, joka pystyy satuttamaan vastustajaa monin eri tavoin. Toisaalta se on nopea ja suoraviivainen, toisaalta siltä löytyy paljon pelaajia, jotka pystyvät kamppailemaan menestyksekkäästi laitojen lähellä ja kulmissa. Washington on myös erittäin kurinalainen joukkue, mikä kantaa materiaaliltaan laadukasta joukkuetta runkosarjassa hyvin.
Suurin suosikki voittamaan NHL:n runkosarjan.
New York Islanders
Washingtonin jälkeen NHL:n toiseksi paras joukkue toistaiseksi. Aloitti kauden upeasti ja iski marraskuulla pystyyn käsittämättömän seitsemäntoista ottelun pisteputken. Kaunistahan Islesin peli ei ole, mutta sillä ei viime kädessä ole merkitystä. Päävalmentaja Barry Trotz on saanut materiaaliltaan keskinkertaisen joukkueen ymmärtämään oman rajallisuutensa juuri oikealla tavalla.
Islanders ei yritäkään pelata hienoa jääkiekkoa, vaan kaikki tekeminen lähtee liikkeelle oman maalin varjelusta. Oranssipaidat ovat päästäneet tämän ja viime kauden aikana 2,40 maalia omiin ottelua kohden – lukema on koko NHL:n paras. Tämän kauden osalta Islandersin lukema (2,56) riittää sijalle neljä.
New York Islanders on äärimmäisen sitoutunut ja sitkeä joukkue, joka ei luovuta koskaan. Tästä on tullut Trotzin aikana joukkueelle vahva tavaramerkki. Esimerkiksi tällä kaudella joukkueen voittoprosentti (27,3) niistä otteluista, joissa se on ollut tappiolla kahden erän jälkeen, on NHL:n seitsemänneksi paras.
Islanders on joukkue isolla j:llä. Jos maalivahteja (Thomas Greiss, Semjon Varlamov) ei oteta lukuun, yksilöitä nostetaan tästä joukkueesta parrasvaloihin harvoin. Toki Mathew Barzal on huippuyksilö, mutta tässä joukkueessa pelaajat eivät jahtaa omia pisteitään joukkuepelin kustannuksella.
Itse asiassa yksikään Isles-pelaaja ei yllä pisteen ottelukeskiarvoon. Tylsää, mutta rakentunut sellaisten arvojen pohjalle, jotka saattavat kantaa keväälläkin.
St. Louis Blues
NHL:n kovaa kärkeä edelleen. Raapinut kasaan yli 70 prosenttia tarjolla olleista pisteistä, vaikka joukkue joutuu pelaamaan ilman ykköstähteään Vladimir Tarasenkoa. Mutta tätä on St. Louis Blues: todella kovan kulttuurin seura, missä kaikkea tekemistä lähestytään työnteon ja nimenomaan kollektiivin näkökulmasta.
Niin klisee kuin se onkin, Blues on joukkue todellakin isolla j:llä.
St. Louisin pelissä on kaikki osa-alueet kunnossa. Tiivis viisikko, erinomaiset yksilöt ja paljon taitoa, nöyryys ja kokemus tehdä oikeita valintoja, erinomainen erikoistilannepaketti, aloittaminen vahvaa ja niin edelleen. Keskusta, laidat, pakit ja maalivahdit, kaikilla sektoreilla operoidaan huipputasolla.
Ja vaikka Bluesin pelitapa on raskas, ja vaikka se pelasi pitkälle kesään, toistaiseksi ilmoilla ei ole ollut pienimpiäkään merkkejä väsymyksestä. Ennemminkin tästä joukkueesta huokuu sen jonkin löytäminen mestaruuden myötä. Nälkää näyttää edelleen riittävän ja se on erinomainen merkki.
Eikä ”Chief”-Berube penkin takana siimaa löysäilyyn antaisikaan. Armottoman kova kone kevääseen.
FLOPIT
Detroit Red Wings
Ei sen ihan näin pitänyt mennä, vaikka ei joukkuetta kohtaan mitään odotuksia ollutkaan. Yhdeksän voittoa 38 ottelusta jouluun tultaessa, on täysi fiasko. Vähiten tehtyjä maaleja, eniten päästettyjä, surkein alivoimapeli ja sitä rataa. Toiminta on velttoa kaikilla sektoreilla ja tulos sen mukainen.
Avainpelaajien tekemistä tai tilastorivejä selaillessa ei voi kuin pyöritellä silmiään.
Turhautuneen oloinen Dylan Larkin on tehnyt 38 otteluun tehot 8+14. Paljon paremmin ei ole mennyt Andreas Athanasioulla, jolla on 34 ottelusta tilillään viisi maalia ja tehotilastossa rapsakka -36. Detroitilla on joitakin lupaavia nuoria riveissään, ja St. Louisista hankittu Robby Fabbri on onnistunut loistavasti, mutta jokin tässä paketissa mättää ja pahasti.
Homma ei tunnu olevan päävalmentaja Jeff Blashillin näpeissä.
New Jersey Devils
Farssi. NHL-syksyn kovin farssi. Kovin odotuksin kauteen lähtenyt Devils ei ole saanut koneitaan käyntiin missään vaiheessa, ja joulutauolla homma onkin sitten ohi. On joukkueelle melkoinen painajainen lähteä kevätkauteen ilman minkäänlaisia panoksia. Ja ei, Devils ei ole seuraava St. Louis.
Devilsin pelaamisessa ei ole ollut menneenä syksynä päätä eikä häntää. Viisikot ovat levällään, etäisyydet isoja, puolustaminen lepsua eikä hyökkäyspäässä ole ollut terävyyttä. Kaiken kruunuksi ykköspelaaja Taylor Hall kaupattiin Arizonaan samaan aikaan, kun jo Nashvillessa kaikkeen muuhun kuin jääkiekkoon keskittyneen P.K Subbanin annetaan sekoilla jäällä vailla seuraamuksia.
Subbanin hankintaa voidaan jo lähtökohtaisesti pitää GM Ray Sherolta todella erikoisena ratkaisuna. Yleisessä tiedossa kuitenkin oli, mihin suuntaan kanadalaispuolustajan ura on ollut jo pitkään menossa. Patsastelu sosiaalisessa mediassa ja televisiossa tuntuu oleva pelaamista tärkeämpää. Ei ole suuri salaisuus, että Nashvillessa Subbaniin oltiin loppuvaiheessa melko väsyneitä.
Lisäksi Shero lähti kauteen ilman maalivahtia. Cory Schneider ei ollut saanut kolmeen vuoteen kiinni rantapalloakaan ja kakkosena operoi kokematon Mackenzie Blackwood. Maalivahtitilanne on yksi suurimpia syitä siihen, miksi Devils ajautui kurimukseen, jossa se on – eikä ole mikään ihme, jos veskareiden sähellys on syönyt myös pelaajiston uskoa.
Devilsin fiasko on vähintään yhtä paljon GM Sheron kuin jäällä taapertavan joukkueen syytä.
Los Angeles Kings
Jos seurajohto on niin kujalla kuin se Los Angelesissa on, ei ole suurikaan ihme, ettei homma toimi jäälläkään. Kun puhutaan Kings-GM Rob Blakesta, puhumme ehdottomasti yhdestä NHL:n heikoimmasta toimitusjohtajasta. Blake on ollut virassaan vuosia, mutta näytöt ovat edelleen täysin nollissa.
Kings on mennyt Blaken aikakaudella ainoastaan taaksepäin.
Blake tullaan aina muistamaan Ilja Kovaltshukille tarjotusta kolmevuotisesta ja kahdeksantoista miljoonan arvoisesta sopimuksesta. Ikämiesikään ehtinyt Kovaltshuk oli NHL:ssä etenkin palkkaansa suhteutettuna aivan väärässä paikassa ja nyt Kings sitten päätti antaa pelaajalle kenkää – kuuden ja puolen miljoonan palkkakuitista se ei kuitenkaan eroon pääse ennen kesää 2021.
Kun GM vetelee shortsit ja sandaali-asenteella, ei ole suurikaan ihme, että niin tekee myös ikääntyvä pelaajisto muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kingsin ydin pitäisi hajottaa välittömästi ja alkaa rakentamaan parempaa huomista. Blake ei kuitenkaan ole tehtäviensä tasalla, joten minkäänlaista muutosta on turha odotella myöskään jään tasolla.
Liian monella Kings-pelaajalla on liian kiva elämä Kalifornian lämmössä. Syvissä vesissä mennään myös kevätkaudella.
Lue myös: