TRINEC. Pirskahtelevaa iloa, pidättelemätöntä riemua! Sitä Nuorten Leijonien joukkue on huokunut joulukuun 19. päivästä lähtien. Valmistavan leirin alusta alkaen näki, että tämä ryhmä on lähtenyt nauttimaan Tshekin-matkasta täysillä.
Alkusarjassa ei pelillisiä riemunhetkiä liikaa riittänyt, mutta silti joukkueen olemuksesta näki koko ajan, mistä tässä koko touhussa heille on kyse: yhteisestä leikistä.
Ennen puolivälieräotteluakin tunnelma oli vapautunut, vaikka kritiikki joukkueen pelaamista kohtaan koveni Sveitsille kärsityn tappion jälkeen. Haastatteluihin käveli yhä rennonletkeitä nuoria miehiä, joita ei mikään näyttänyt hetkauttavan. Ei tässä mitään, lähdetään taas pitämään hauskaa jäälle, kuului pelaajien viesti kuin yhdestä suusta.
Porukan hulivilipoika, puolustaja Anttoni Honka uskalsi sanoa sen ensimmäisenä ääneen. Honka lausui Yle Urheilun haastattelussa jo keskiviikkona silmääkään räpäyttämättä, että "me voitetaan USA!"
Hongan sanoihin uskoi joukkueen pukukopin ulkopuolella ani harva. Rehellisyyden nimissä on todettava, että alkusarjan perusteella oikeastaan mikään ei viitannut siihen, että Nuoret Leijonat voisi kukistaa USA:n. Vain maalivahti Justus Annunen kesti nähdyn perusteella vertailun vastustajaan.
Mutta niin siinä vain kävi. Joukkueen kovimpana humoristina tunnettu Honka piti kovan lupauksensa.
"Raipe” näpäytti kriitikoitaan
Yhdelle miehelle Suomen voitto oli takuuvarmasti valtaisi helpotus. Päävalmentaja Raimo Helmisen kykyjä on epäilty ennen turnausta ja sen aikana, mutta nyt ”Raipe” näytti kriitikoilleen, että hänen johdollaan joukkue voi menestyä.
Suomen asenne ja työmoraali olivat ihailtavalla tasolla koko pelin ajan. Kirjoitin eilisessä kommentissani, että nöyryys, kärsivällisyys ja uhrautuminen ovat ne tekijät, joilla Suomi voi USA:n kaataa. Ja sieltä ne Helmisen johdolla putkahtivat tyylikkäällä tavalla esiin. Hatunnoston arvoinen suoritus myös valmennukselta.
Kun katseli Nuorten Leijonien puolivälieräottelua Trinecin komeassa areenassa, mieleen hiipivät vastustamattomasti vuoden takaiset tapahtumat. Silloinen päävalmentaja Jussi Ahokas oli jo saamassa rekka-autolastillisen kuraa niskaansa. Ahokas oli joukkueineen pitkälti samassa tilanteessa kuin Helminen nyt.
Alkusarja sujui pelillisesti todella epävarmasti. Suomi näytti kaiken lisäksi taipuvan puolivälierässä Kanadalle, mutta Eeli Tolvasen epätoivoinen yritys nollakulmasta viimeisellä peliminuutilla pomppi monen mutkan kautta maaliin. Suomi tuli tasoihin ja voitti Kanadan jatkoajalla. Ahokas luotsasi lopulta Nuoret Leijonat maailmanmestariksi.
Niin. Miettikääpä hetki, mitä ajattelisitte Helmisestä nyt, jos Suomi olisi hävinnyt tämän pelin. Miettikääpä samalla, tekeekö yksi voitto tai tappio sittenkään valmentajasta parempaa tai huonompaa.
Helminen sai joka tapauksessa nyt pitkän sulan hattuunsa. Hän osasi valmistaa joukkueen oikein juuri siihen tärkeimpään peliin. Ja yksi asia pysyy edelleen muuttumattomana: tämän joukkueen yhteinen hauskanpito ei pääty tähän.
Lue myös: