Puolitoista vuotta. Lähes 18 kuukautta.
Yli 500 päivää on pitkä aika kelle tahansa odottaa, mutta erityisen pitkältä se tuntuu hyökkäävästä keskikenttäpelaajasta ilman osumia.
Joulukuun puolivälissä se kuitenkin syntyi, Fredrik Jensenin ensimmäinen osuma Bundesliigassa.
– Se oli pitkä aika, mutta en miettinyt sitä niin paljoa. Tiesin, että kun tulee enemmän peliaikaa, maali tulee sieltä jossain vaiheessa, Jensen nauraa.
Ensimmäistä Bundesliigamaalia joululomasta Porvoossa kotimaisemista nauttivan Jensenin kelpaakin muistella, sillä sen hän pääsi nikkaamaan maalivahti Oliver Baumannin jalkojen välistä Augsburgin hakiessa makean 4–2-vierasvoiton Hoffenheimista.
– Olimme aikamoisessa pyörityksessä, pallonhallinta oli aika selvästi heillä. Toisella puoliajalla tuli hyvä riisto meiltä ja keskellä oli tilaa, niin lähdin juoksemaan pystyyn. Pallo tuli täydellisesti siihen juoksuun ja pääsin tuikkaamaan pallon sisään, Jensen kertaa.
Ottelun jälkeen puhelin täyttyi onnitteluista.
– Ei sitä heti pelin aikana tajunnut, mutta pelin jälkeen sitten kun sai viestejä ja pääsi rauhoittumaan. Tämä oli unelmani, pelata isoissa sarjoissa ja tehdä maaleja siellä. Nyt se unelma täyttyi.
On ollut hetkiä, jolloin olen pohtinut, miksi teen tätä. Viime kaudella, kun olin loukkaantunut, joukkueella meni huonosti, kaikki olivat vihaisia, fanit olivat vihaisia, oli kriisipalaveria kriisipalaverin perään.
Fredrik Jensen
Joulukuun alussa Jensen pääsi ensimmäistä kertaa kaudella Augsburgin avaukseen, eikä Bundesliigan avausosuma jäänyt kauas Mainzia vastaan. Suomalainen sai aloittaa myös Hoffenheimia ja Düsseldorfia vastaan.
– Olen tehnyt kovaa duunia koko syksyn. Halusin uskoa, että se palkitaan. Nyt se sitten palkittiin ja pääsin pelaamaan vähän enemmän.
Vaikeat ajat
Toisinaan Jensenin usko oli kuitenkin koetuksella. Ensimmäinen Bundesliigakausi oli loukkaantumisten siivittämä ja suomalainen sai istua paljon penkillä. Lopulta peliaikaa heltisi vain kuudessa kohtaamisessa, yhteensä hieman yli 200 minuuttia. Se oli raskasta myös henkisesti.
– On ollut hetkiä, jolloin olen pohtinut, miksi teen tätä. Viime kaudella, kun olin loukkaantunut, joukkueella meni huonosti, kaikki olivat vihaisia, fanit olivat vihaisia, oli kriisipalaveria kriisipalaverin perään. Silloin tilanteessa ei näkynyt paljoa valoa.
Viime kautta Jensen kuvaakin uransa haastavammaksi. Kaikista vaikeinta suomalaiselle oli aika voitokkaan Armenia-pelin jälkeen, kun Jensen kärsi jälleen nilkkavammasta.
– Jos istun penkillä terveenä mietin, että pitää tehdä vain treeneissä paremmin, että tulee enemmän minuutteja. Mutta loukkaantuneena ei ole oikein mitään, mitä näyttää. Sitä vain kuntopyöräilee ja käy punttisalilla. Varmasti viime kaudella koin urani vaikeimpia hetkiä.
Ennen pitkää hyvät puolet voittavat kuitenkin huonot – ainakin, mitä tulee jalkapalloammattilaisen arkeen.
– Hyvät treenit, hyvä peli tai joku hauska asia pukukopissa. Silloin kaikki huonot asiat unohtuvat.
Vaikka Jensen kuvaa maalintekoa "maailman parhaaksi tunteeksi" ei se kuitenkaan ole ammatissa parasta. Parasta ovat kannattajat.
– Jos teen työni hyvin, voin tehdä koko kaupungin iloiseksi. Voin tehdä heidän viikonloppunsa. Me joukkueena voimme. Monelle seura on kuin toinen perhe, se on heille kaikki kaikessa.
Tämä on ainoa asia, mitä haluan tehdä.
Fredrik Jensen
Jensen paljastaa myös toisinaan pohtineensa, millaista olisi tehdä tavallista yhdeksästä viiteen -työtä, mutta toistaiseksi jalkapallon korvaajaa ei ole löytynyt.
– Tämä on ainoa asia, mitä haluan tehdä. Tämä on yhä maailman paras työ ja ainoa asia, jolle aidosti palan. Ei minulla koskaan ole ollut mitään varasuunnitelmaa. Juuri nyt vain jalkapallolla on väliä.
Haluaa antaa kasvattajaseuralleen takaisin
Jalkapallouransa alkutahdit Jensen sai kotikaupungissaan Porvoossa, missä hän liittyi veljensä Richardin mukana vuotta vanhempien joukkueeseen. Toisaalta tie olisi todennäköisesti vienyt jalkapallon pariin ilman isoveljeäkin.
– Kiinnostus oli siellä aina olemassa. Äitikin sanoi aina, että missä minä, siellä pallo. Oli tietysti hauskempaa, kun me molemmat, minä sekä veli, olimme kiinnostuneita.
Jalkapallon lisäksi Jensen pelasi käsipalloa ja salibandya, mikä toi monipuolisen harjoittelun lisäksi ainakin kuljetusongelmia.
– Joskus pienempänä minulla oli kaikki kolmet harjoitukset samana päivänä. Siellä äiti ja isä ajoivat ympäri Porvoota eri hallien välillä.
Muutaman vuoden päästä Jensenin oli kuitenkin päätettävä, mihin hän haluaa todella panostaa. Loppupeleissä päätös ei ollut vaikea: yksi laji oli vienyt tulevan jalkapalloilijan sydämen.
Samoihin aikoihin Jensen jätti Futuran ja siirtyi espoolaiseen Honkaan. Siellä porvoolaisnuori sai ensimmäisen kerran kokea, millainen taso on muualla maailmassa. Kunnianhimoiset valmentajat veivät joukkuetta turnauksiin ympäri Eurooppaa.
– Siellä näki, kuinka jalkapallo on Euroopassa edellä ja kuinka paljon nopeampia pelaajat olivat. Suomessa olimme voittaneet kaiken, pelit päättyivät 6–0. Siellä sai taistella joka pallosta ja pelit päättyivät 0–1 tai 1–1, Jensen muistelee.
Jensen kiitteleekin vuolaasti aikojaan espoolaisseurassa ja ennen kaikkea valmennuskaksikko Kalle Lehtistä ja Juha Moilasta.
– Heidän ansiostaan Twente näki minut ja veljeni. Jos en olisi pelannut Hongassa, en koskaan olisi saanut siirtoa Twenteen.
Hollantilaisseuraan Jensen siirtyi kuitenkin HJK:sta vuonna 2013. Isoveli Richard pelasi Twentessä jo aiemmin. Twentessä Jensen tajusi myös ensimmäistä kertaa, että jalkapallosta voisi tehdä ammatin.
– Kun alkoi elää sen rytmin mukana, että herää aamulla ja menee treeneihin ja sitten päivä onkin tavallaan ohi. Silloin ymmärtää, että kyseessä on nyt työ eikä pelkkä harrastus.
Nyt, 22-vuotiaana jalkapalloammattilaisena, Jensen haluaa antaa kasvattajaseuralleen takaisin.
– Olen pohtinut, miten voisin auttaa heitä, jotka ovat auttaneet minua ja mahdollistaneet tämän kaiken. Olen keskustellut Futuran kanssa siitä, miten voisin auttaa heitä ja seuran nuoria poikia ja tyttöjä. Käymme pian yksityiskohtia läpi.
Huuhkajien kanssa kohti EM-kisoja
Bundesliigassa osuminen oli yksi Jensenin unelmista. Sitä odotellessa hän toteutti kuitenkin toista unelmaansa lennellessään Huuhkajien kanssa historiallisiin ensimmäisiin EM-kisoihin.
Jensen osui ensimmäistä Augsburg-maalia odotellessa myös maajoukkuepaidassa kahdesti. Molemmat niistä syntyivät Armeniaa vastaan, ensimmäinen maaliskuussa ja toinen lokakuussa, minkä ansiosta Jensenille tarjottiin lempinimiksi niin "Armenian alistajaa" kuin "Kaukasuksen kauhuakin".
– Totta kai odotan EM-kisoja paljon. Pitää kuitenkin olla terveenä ja toivoa, että Rive valitsee minut jengiin.
Jensen uskoo, että hyvällä pelillä Suomella on jopa mahdollisuudet edetä jatkopeleihin historiansa ensimmäisissä EM-kisoissa, vaikka samassa lohkossa pelaavat Tanska, Venäjä ja maailmanlistan ykköspaikkaa pitelevä Belgia.
– Nyt on uusi tilanne meille näyttää maailmalle, mihin pystymme. Voimme voittaa ihan kenet tahansa, kunhan pelaamme omaa peliä. Lähdemme nauttimaan siitä kokemuksesta, mutta tavoitteena on mennä lohkosta eteenpäin.
Jensenin loppuvuosi sujui nousujohteisesti, mutta kuinka suomalainen onnistui tempussaan? Edellisen loukkaantumisen jälkeen Jensen pohti, että jotain täytyy muuttua.
Ja kuntoutuessa olikin aika pohtia asioita. Jensen kertookin käyneensä seuran lääkärin ja fysioterapeutin kanssa pitkiä keskusteluita, miten välttää loukkaantumisia jatkossa. Samalla myös ruokavalio joutui syyniin.
– Olemme seuranneet, miten kroppa reagoi erilaisiin ruokiin. Enemmän vitamiineja ja vähemmän punaista lihaa sekä enemmän vihanneksia, Jensen avaa.
Hiilihydraattien tarkkailu sai etsimään myös uusia vaihtoehtoja paitsi lihalle myös bravuuri pestopastalle.
– On pestopasta yhä mukana, mutta ei yhtä usein. Äidille voi aina soittaa, niin saa aina hyviä ideoita. Netistä voi lisäksi katsoa, mutta joskus reseptit ovat liian vaikeita ja sitten pitää tehdä vain makaroonilaatikkoa. Sillä pärjää aina, Jensen heittää.
Loistokkaan loppuvuoden jälkeen Jensen toivoo tehokasta tammikuuta. Sarjassa kymmenentenä majaileva Augsburg pääseekin heti joulutauon jälkeen mittaamaan tasonsa, kun se vastaansa saksalaisjätti Dortmundin, joka on sarjassa neljäntenä, seitsemän pisteen päässä kärkijoukkue Leipzigista.
– Totta kai pelistä tulee vaikea, kun vastassa on yksi maailman huippujengeistä. Viime vuonnakin voitimme 2–1 kotona, joten miksipä se ei tapahtuisi uudestaan?
Jalkapallon Bundesliiga jatkuu joulutauon jälkeen perjantaina 17.1.2020. Augsburg kohtaa Dortmundin lauantaina 18.1.
Fredrik Jenseniä jututti YLE Sportenin Anki Karhu.
Lue myös:
Huuhkajien Fredrik Jensen iski ensimmäisen maalinsa Bundesliigassa