Ensi viikolla ensi-iltansa saava Helene-elokuva kertoo yhden Suomen tunnetuimman taidemaalarin, Helene Schjerfbeckin (1862–1946) ja metsänhoitaja, kirjailija ja taiteilija Einar Reuterin (1881–1968) läheisestä suhteesta. Reuter asui Kajaanissa vuodesta 1931 kuolemaansa saakka.
– Reuterin housuihin hyppääminen oli hieno kokemus. Se vei minut eurooppalaisiin taidemuseoihin, suomalaiseen metsään, kylmään meriveteen ja suolampeen sekä Kajaaniin tutustumaan Reuterin sukulaisiin, näyttelijä Johannes Holopainen kertoo.
Holopaisen mukaan hän pystyi tekemään rooliaan varten paljon taustatyötä, sillä Reuterista on paljon kirjoitettua ja puhuttua tietoa. Hän luki Reuterin kirjoittamia kirjoja sekä kuuli tarinoita ja näki valokuvia Reuterin sukulaisilta. Holopainen harmittelee vain sitä, ettei miehestä ollut lainkaan videomateriaalia.
– Sen kun olisin nähnyt, miten Reuter käveli, koska minulle kerrottiin kuuluisasta korven kulkijan askeleesta. Kun hän meni metsään vanhanakin, nuoret miehet jäivät jälkeen, koska askellus oli niin reipas, Holopainen kuvailee.
Rooliin sukeltaminen vaati Holopaiselta myös tehokasta harjoittelua kuntosalilla, sillä hänen piti näyttää mahdollisimman paljon samanlaiselta kuin Reuter näytti Schjerfbeckin maalauksessa Purjehtija (1918).
– Parissa kuukaudessa piti kasvaa 10 kiloa, joten sai syödä aika paljon.
Holopaisen mukaan Einar Reuter oli yhdistelmä korven kulkijaa ja eurooppalaista kosmopoliittia. Hänella saattoi olla uusimman muodin mukaiset vaatteet Pariisista ja rusetti kaulassa, kun hän lähti ulos kävelemään kädet selän takana. Reuter etsi kauneutta luonnosta ja taiteesta, mutta myös ihmisistä.
– Toisaalta hän oli myös radikaali ajattelija, anarkisti, joka sai kutsuja presidentin linnaan, mutta ei mennyt sinne Urho Kekkosen kutsumana koskaan, koska oli eri mieltä politiikasta. Mielestäni hän ei kuulunut kirkkoon eikä uskonut jumalaan, mutta uskoi jumaluuteen.
Reuter-roolissaan Holopainen nautti etenkin siitä, että hän pystyi uppoutumaan toisen maailmaan ja löytämään siitä paljon itse. Samalla uteliaisuus taiteeseen ja varsinkin suomalaiseen taiteeseen kasvoi entisestään.
– Tämä vahvisti oman polun kulkemista. Maalaamiseen liittyy se, että ei ole virheitä. Tekee juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Se on oivallus, mistä olen kiitollinen, Holopainen kertoo.
Haluatko tietää, mitä kotiseudullasi tapahtuu? Tilaa Läheltä-niminen uutiskirjeemme sähköpostiisi (siirryt toiseen palveluun).
Onhan sinulla jo puhelimessasi Ylen Uutisvahti? Lataa se tästä!