– Yhdessä vaiheessa yritin ostaa vähän terveellisempää ruokaa kuten tummaa makaronia ja naudan jauhelihaa. Hyvin äkkiä tajusin, ettei rahat riitä semmoiseen. Pitää saada lapset ruokittua jollain.
Mari Laasio muistelee neljän vuoden takaista niukkuutta yksinhuoltajana, kun nuorempi poika asui vielä kotona.
– Kun on teini-ikäinen kasvava hirviösyöjä siinä, niin kulutus on aikamoista.
Laasio työskentelee Alepassa myyjänä. Osa-aikatyötä on 30 tuntia viikossa. Käytännössä tuntimäärät vaihtelevat ja samalla nettokuukausipalkka heiluu 1500 ja 2100 euron välillä. Viikonloppuillat ovat tuottoisimpia tunteja.
Jos palkka jäi 1500 euroon, Laasio maksoi 800 euron vuokran ja jonkin pienen laskun. Muut laskut piti siirtää myöhemmäksi. Jokin yllättävä meno kaatoi talouden kumoon.
– Yllätys, yllätys pojalta hajoaa kengät ja on pakko ostaa uudet.
Teinille oli hankittava merkkikengät, koska kaveriporukan kanssa pitää olla samalla viivalla. Omista menoista voi tinkiä.
– Harrastuksista ei ollut puhettakaan. Rahattomuuden takia on myös niin lopussa, ettei jaksa lähteä katsomaan mitään ilmaisia juttuja.
Tuttavien lainat ja pakastimet apuna
Laasio kertoo, ettei olisi pärjännyt ilman äitinsä ja ystävien apua.
– Tässä mennään niin äärirajoilla. Tuttavien luona käytiin koluamassa pakastin, että saisiko jostain tehtyä ruokaa.
Laasio lainasi rahaa ystäviltä ja maksoi takaisin seuraavassa kuussa. Siitä syntyi kierre.
Sosiaaliturvan hakeminen ei houkutellut, sillä Laasio ei pitänyt itseään niin köyhänä.
– Minulla on vahva mielipide, että palkalla pitää tulla toimeen. Sitten tuli kuitenkin monena kuukautena huono palkka ja oli pakko hakea apua.
Sosiaalitoimi ei myöntänyt toimeentulotukea eikä Kela asumistukea, koska tuloja oli useampaa kuukautta katsottuna liikaa.
Lopulta laskuja meni ulosottoon. Siinä vaiheessa Laasio sai harkinnanvaraista toimeentulotukea. Ulosoton seurauksena tuli kuitenkin luottohäiriömerkintä.
Nyt tilanne on helpottunut, sillä Laasio asuu avopuolison kanssa, joten kuluja on jakamassa kaksi.
Osa-aikatyö tuo palkkaköyhyyttä
Suomeen on hiipimässä matalapalkkatyö, jossa työntekijä ei tule palkallaan toimeen vaan tarvitsee lisäksi sosiaaliturvaa.
Käytäntö muistuttaa etäisesti niin sanottua Saksan mallia, jota on haikailtu Suomeenkin. Saksassa otettiin 2000-luvun alussa työmarkkinauudistusten osana käyttöön matalapalkkatyöt minijobit, joista palkkaa maksettiin korkeintaan 450 euroa kuukaudessa. Lisäksi saattoi tehdä toista työtä tai anoa sosiaaliturvaa. Samalla työttömyysturvaa leikattiin rajusti.
Suomen työmarkkinoille Saksan malli tulee takaovesta ilman virallisia päätöksiä.
Yleisimmin palkkatyököyhyys koskettaa naisenemmistöisillä palvelualoilla työskenteleviä osa-aikatyöntekijöitä. Köyhyyteen ajavat myös nollatuntisopimukset ja vuokratyö.
Niukan toimeentulon kanssa kamppailevat monet myyjät, ravintolatyöntekijät, siivoojat ja hoitoalan työntekijät. Köyhyyttä lisää varsinkin se, ettei tarjolla ole kokoaikaista työtä.
Työssäkäyvien köyhyyttä tutkinut Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Mikko Jakonen sanoo, että Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan 60000 palkansaajaa ja yrittäjää, jotka eivät tule palkallaan toimeen.
Jakosen mukaan todellinen luku on suurempi. Tilastokeskuksen mukaan pienituloiseksi lasketaan henkilö, jonka nettotulot ovat noin 1200 euroa kuukaudessa. Jos palkan päälle on maksettu sosiaaliturvaa, se yleensä nostaa ihmisen köyhyysrajan yläpuolelle eikä tätä näy Tilastokeskuksen köyhyystilastossa.
Jakonen arvioi, että Suomessa on 200 000-400 000 ihmistä, jotka eivät ainakaan ajoittain tule palkallaan toimeen.
Köyhäksi lasketaan Euroopassa ihminen, jolla on käytettävissään alle 60 prosenttia väestön mediaanituloista. Suomessa yhden hengen kotitaloudessa mediaanitulo on noin 2050 euroa kuukaudessa.
Matalapalkkatyö vai työttömyys?
Saksassa minijobit olivat maahanmuuttajien, kotiäitien ja pitkäaikaistyöttömien väylä työmarkkinoille ja Saksan työllisyys parani. Varjopuolena on syntynyt työtä tekevä köyhälistö.
Saksassa on vain noin kolmen prosentin työttömyysaste, mutta samalla kun työttömyys on pudonnut reippaasti, työssäkäyvien köyhien osuus on kasvanut yhdeksään prosenttiin työvoimasta. Työssäkäyviä köyhiä on Saksassa noin neljä miljoonaa.
Minijobien lisäksi muitakin epätyypillisiä työsuhteita on paljon. Kaksi vuotta sitten Saksassa otettiin käyttöön noin 1500 euron minimipalkka.
Saksaan nähden palkkatyököyhiä on Suomessa vielä vähän, 3,1 prosenttia työvoimasta.
Työtätekevien köyhien määrä todennäköisesti kasvaa Suomessakin. Työpaikkoja syntyy lähinnä palvelusektorille, jossa osa- ja määräaikaiset työt ja muut silpputyöt ovat arkipäivää. Teollisuustyöpaikkoja ei tule lisää.
– Palvelutaloudessa on aina hirveästi sesonkityötä, Mikko Jakonen sanoo.
Hänen mukaansa tilastoissa näkyy pieni, muutaman prosenttiyksikön lisäys viimeisten 10 vuoden aikana.
Suomessa kehitystä on jarruttanut korkea työttömyys, jonka takia työpaikkoja ei ole tarjolla. Potentiaalisia palkkatyököyhiä on siis työttöminä.
Matalapalkkatyön lisääminen nostaisi työllisyysastetta, minkä takia sillä on paljon kannattajia.
Ajatuksena on ollut mahdollisuus maksaa työehtosopimuksia alempaa palkkaa, jonka päälle maksetaan tukea. Esimerkiksi maahanmuuttajat, joilta puuttuu koulutusta ja osaamista, pääsisivät paremmin työnsyrjään kiinni.
Ruotsissa on tulollaan palkkamalli, jossa noin 800 euron kuukausipalkan päälle maksetaan valtion tukea. Yhdessä nämä vastaisivat alinta palkkaa verojen jälkeen. Tarkoitus on työllistää varsinkin maahanmuuttajia.
Työnantajat arvostavat osa-aikaisten ja pätkätöiden tuomaa joustoa.
Työntekijäliitoissa sen sijaan ollaan sitä mieltä, että palkalla pitää elää. Ongelmana ovat varsinkin pääkaupunkiseudun kovat asumis- ja elinkustannukset.
Jakosen mukaan koko eurooppalainen työmarkkinakenttä on menossa samaan suuntaan, etunenässä Saksa, Ranska ja Britannia.
– Joidenkin EU:n ennusteiden mukaan 2030-luvulla Euroopan työmarkkinoilla on enemmän epätyypillisiä työsuhteita kuin vakinaisia.
Muuallakin on syntynyt erilaisia osa-aika- ja silpputyötä tekevä ryhmä, joka saa sosiaaliturvaetuuksia.
– En näe, että kehitys menisi meillä toisin.
Ruotsi on osa-aikatöissä Suomea edellä. Osa-aikatöitä tekee varsinkin moni lapsen vanhempi omasta halustaan.
Palkkatulojen päälle 500 miljoonaa tukia
Palvelualojen ammattiliiton PAMin keväällä julkaiseman Töissä mutta köyhä -tutkimuksen mukaan Suomessa maksettiin vuonna 2017 noin 500 miljoonan euron edestä sellaisia tukia, jotka voidaan tulkita pienten palkkatulojen kompensaatioksi.
Eniten maksettiin soviteltua työttömyyspäivärahaa ja asumistukea, jonkin verran myös toimeentulotukea. Soviteltua päivärahaa voi saada osa-aikatyötä tekevä.
PAMin tutkimuksen mukaan sovitellun päivärahan saajien osuus kaikista työttömyysturvan saajista on kasvanut tuntuvasti kahdeksan vuoden aikana palvelualojen työttömyyskassassa.
Tasapainottelu työn ja työttömyyden välillä on PAMin tutkimuksen mukaan räjähdysmäisessä kasvussa palvelualoilla. Vuonna 2011 palvelualojen työttömyyskassan etuuksien saajista noin 20 prosenttia sai päivärahan soviteltuna, kun vuonna 2018 vastaava osuus oli noin 38 prosenttia.
Moni myös jumiutuu pienipalkkaisiin osa-aikatöihin. PAMin tutkimuksen mukaan majoitus- ja ravitsemisalalla työskentelevät osa-aikaiset olivat työskennelleet 63 prosenttia työurastaan osa-aikaisina.
"Tulee kummallisia järjestelyjä, jotka eivät kestä päivänvaloa"
Vihreiden pitkäaikainen kansanedustaja Osmo Soininvaara teki kokoomuksen kansanedustajan Juhana Vartiaisen kanssa vuonna 2013 raportin, jossa peräänkuulutettiin matalapalkkatyötä, koska valtaosa työttömistä on vähän koulutettuja. Heitä varten tarvitaan työpaikkoja, jotka ovat pienipalkkaisia, koska ne eivät vaadi erityisosaamista.
Soininvaaran mukaan matalapalkkamalleja tulee hiipien, kun kukaan ei uskalla nostaa asiaa pöydälle. Soininvaara kannattaa perustuloa tai työnantajalle maksettavaa palkkatukea.
– Tulee kummallisia järjestelyjä, jotka eivät kestä päivänvaloa.
Soininvaara arvioi, että esimerkiksi kaupan alan kassat saavat sovitellun päivärahan ansiosta samat tulot kuin kokoaikatyöstä.
– Näin ollen he eivät välttämättä haluakaan kokoaikaista työtä. Työnantaja taas on tyytyväinen, kun yhteiskunta maksaa osan palkasta.
Palvelualojen ammattiliiton tutkimuspäällikkö Antti Veirto korostaa, että soviteltua päivärahaa saadakseen pitää ilmoittautua työnhakijaksi. Silloin henkilön pitää ottaa kokopäiväinen tehtävä vastaan, jos sellaista tarjotaan. Etuutta ei myöskään saa, jos osa-aikaista työtä tekee omasta aloitteestaan.
Veirto sanoo, että heidän tutkimuksensa mukaan selvä enemmistö palvelualojen osa-aikaisista haluaisi kokopäivätöitä.
Moni ei hakisi tukia vaikka saisi
Mari Laasio kuuluu Palvelualojen ammattiliiton Helsingin kauppatyöntekijöiden johtokuntaan. Hän on myös Vuosaaren sosiaalidemokraattien puheenjohtaja. Hän tuntee kaupan alalta monia, jotka nostavat tukea palkan lisäksi.
Laasion mukaan osa-aikatyö on tullut alalle jäädäkseen. Hänen työpaikallaan jokseenkin puolet työskentelee osa-aikaisesti.
– Kokoaikaiset ovat tulleet taloon 20-30 vuotta sitten. Tänä päivänä suositaan osa-aikaisuutta.
Laasio kehuu työpaikkansa hyvää henkeä. Hän haluaisi kuitenkin Alepasta kokoaikaisen työn. Silloin ei tarvitsisi haalia viikonlopputöitä vaan voisi viettää enemmän aikaa miehen ja tämän tyttären kanssa.
– Kyllä palkalla pitää tulla toimeen, olit sitten kaupassa, hoitoalalla tai palomiehenä. Ei töissä käyvän ihmisen kuulu hakea mitään tukia elääkseen.
Mikko Jakosen mukaan hänen tutkimuksensa haastatteluaineistosta tulee hyvin esiin sosiaaliturvalla elämiseen liittyvä stigma. Merkittävä osa sanoo, ettei ottaisi sosiaaliturvaa vaikka saisi.
Juttua korjattu 20.1.2020 klo 8.32; Mari Laasio kuuluu Palvelualojen ammattiliiton Helsingin piirin johtokuntaan eikä palvelualan työnantajien Helsingin piirin johtokuntaan kuten jutussa ensin virheellisesti sanottiin.
Korjattu 21.1.2020 muotoon sosiaalitoimi ei myöntänyt toimeentulotukea eikä Kela asumistukea. Aiemmin jutussa luki, ettei sosiaalitoimi myöntänyt kumpaakaan. Asumistuet myönsi kuitenkin Kela. Tuolloin, ennen vuotta 2017, sosiaalitoimi myönsi vielä toimeentulotuet. Nykyään ne myöntää Kela.