Kolme työntekijää eteläsuomalaisesta päiväkodista lähetti toimitukseen tuoreita kuvia väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen aiheuttamista kolhuista. Lapsi on lyönyt esineellä tahallaan päähän. Lapsi on purrut. Lapsi on raapinut. Työntekijät ovat neuvottomia, uupuneita.
Lastenhoitajien mukaan tämä lapsi on käytökseltään rajuin, mutta päiväkodin jokaisessa ryhmässä on vähintään yksi niin pahoin oireileva lapsi, että aikuisen pitäisi olla hänen vierellään kaiken aikaa.
Myös kielenkäyttö on sellaista, mitä ei alle kouluikäiseltä odottaisi kuulevansa.
Ääritapauksessa 4-vuotias on huutanut ruokapöydässä: “Mä haluaisin ostaa sellaisen puukon, millä mä saisin teidät kaikki hakattua kuoliaaksi. Teistä jäis vaan verisiä klimppejä".
Työntekijät ovat tehneet esimiehelle useita ilmoituksia tämän lapsen aiheuttamista väkivaltatilanteista, mutta ne eivät tunnu johtavan mihinkään.
Yli 400 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa kertoo samasta ilmiöstä tuoreessa kyselyssä. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL kysyi joulukuussa 2019 jäseniltään kokemuksia väkivaltatilanteista työpaikalla.
Väkivaltakyselyyn vastanneista joka neljäs ilmoitti, että lasten fyysistä väkivaltaa oli päivittäin tai viikoittain. He kokivat, että lasten väkivaltaisuus ja uhmakas käytös on selvästi lisääntynyt viime vuosina.
Vastaajien mukaan isoissa ryhmissä on mukana hyvin haastavia lapsia, jotka purkavat pahaa oloaan työntekijöihin sekä muihin lapsiin:
“Pienistä suutahduksista lapset lyö, potkii ja haukkuu. Vaikeita, moniongelmaisia lapsia on yhä enemmän.”
“Tuntuu hullulta, että 10-vuotisen työuran jälkeen 3-5-vuotiaat lapset pelottavat käytöksensä takia."
Usein väkivaltatilanteet kasaantuvat johonkin päiväkotiin ja ryhmään, jossa työntekijät vähitellen uupuvat.
Päiväkodeissa lasten aiheuttamat mustelmat ja hampaanjäljet aiheuttavat työntekijöissä ensin hämmennystä - voiko näin tapahtua ja miksi?
"Ei kestetä tylsyyttä ja pettymyksiä"
Hämeenlinnassa työskentelevä työsuojeluvaltuutettu Mari Parikka-Nihti näkee, että lasten väkivaltaisten purkausten taustalla on muun muassa digitalisaation aiheuttama muutos lasten arjessa.
– Yhä pienemmille lapsille on helpompi antaa multimedialaite tuottamaan valmiin stimulaation hyvään oloon. Lapsen ei tarvitse ehkä käsitellä tylsyyttä, jolloin tietty sinnikkyys ja pettymyksen sieto puuttuvat.
Rajua käytöstä selittää hänen mukaansa usein se, ettei pienillä lapsilla välttämättä ole kykyä ilmaista puheella pahaa oloaan. On myös vaikeuksia tunteiden hallinnassa ja vuorovaikutuksessa.
– Meillä on ehkä vähän heikonlaisesti osaamista siihen, miksi lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, varsinkin kun kyse on alle kouluikäisestä.
Parikka-Nihti saa tietää tapauksista, kun varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät niistä työturvallisuusilmoituksia.
JHL:n kyselyssä monet lastenhoitajat olivat huolissaan siitä, että osa vanhemmista ei nykyään aseta lapsilleen riittäviä rajoja:
“Enemmän ja enemmän saa kuulla lapsen kertomana, ettei hän tee kotona muuta kuin pelaa ja että hän saa tehdä mitä haluaa.”
Kaikenlaiset lapset isoissa ryhmissä
Myös olosuhteet päiväkodeissa ovat muuttuneet, mikä monien työntekijöiden mukaan pahentaa tilannetta. Ryhmäkoot ovat kasvaneet ja säästöjä hakevat kunnat tarjoavat lapsille erityistä tukea hyvin vaihtelevasti.
Moni lastenhoitaja arvostelee kyselyssä myös niin sanottua inkluusiota, joka on aiemmin herättänyt ristiriitaisia tunteita koulumaailmassa.
Inkluusiolla tarkoitetaan kasvatuksessa sitä, että lapsia ei varhain erotella niin, että hitaammin kehittyneet ja aggressiivisesti käyttäytyvät laitettaisiin yhteen paikkaan ja tyypillisesti kehittyneet toiseen.
Sen sijaan lapsen tarvitsema tuki tuodaan tavalliseen ryhmään, jossa toimii kokoaikainen erityisopettaja.
Usein inkluusio ymmärretään kuitenkin väärin, sanoo erityispedagogiikan yliopistotutkija, dosentti Päivi Pihlaja puhelimessa.
– Se ei ole lapsen näkökulmasta inkluusiota, jos lapsi tarvitsisi erityistä tukea, eikä sitä saa. Inkluusio pitää sisällään pienempiä ryhmiä ja erityisiä palveluja lapselle sinne, missä lapsi on.
Inkluusio on toteutunut niin sanotuissa integroiduissa erityisryhmissä, joita monet kunnat ovat viime aikoina lakkauttaneet. Niiden pito on kallista, eikä erityisopettajiakaan tällä hetkellä riitä joka kuntaan.
– Kun erityisryhmiä ei enää ole, kaikki tuen tarvitsijat ovat isoissa ryhmissä. Haasteet tulevat siitä, saadaanko ryhmään riittävä tietotaito, sanoo JHL:n pääluottamusmiehenä Kirkkonummella toimiva Katja Juuti.
Työsuojeluvaltuutettu Mari Parikka-Nihti kaipaa varhaiskasvatuksen tuesta selkeää lainsäädäntöä. Siinä määriteltäisiin lapsen oikeus saada oikea-aikaista tukea, erityisopetusta ja psykologipalveluja.
– Niin kauan kuin meillä ei ole varsinaista lainsäädäntöä, tämä on vähän tuuliajolla olemista. Kunnat tekevät jokainen omia ratkaisujaan, Parikka-Nihti sanoo.
"Työhön kuuluu saada pientä potkua"
Lasten aiheuttama väkivalta on työpaikoilla hankala ja vaiettu asia. Useat JHL:n kyselyyn vastanneet lastenhoitajat kertoivat uupumuksesta ja sairauslomista, kun työnantaja heidän mukaansa vain vähättelee koettua väkivaltaa.
Työnantajalla on työturvallisuuslain mukaan velvollisuus puuttua asiaan, joka uhkaa vaarantaa työntekijän terveyden tai turvallisuuden.
– Pidetään itsestäänselvänä, että työhön kuuluu saada pientä potkua. Se, että tekijä on lapsi, ei tee siitä vähemmän vakavaa, eikä anna työnantajalle oikeutta olla puuttumatta, toteaa JHL:n sopimustoimitsija Minna Pirttijärvi.
Hänen mukaansa naisvaltaisilla aloilla ajatellaan yhä, että työssä vain kuuluu sietää ja jaksaa.
Kunta-alalla väkivaltaa koetaan eniten hoiva-ammateissa. Mutta uusimmassa Kunta10-tutkimuksessa myös varhaiskasvatuksen lastenhoitajista peräti 61 prosenttia ja lastentarhanopettajista 67 prosenttia oli kohdannut väkivaltaa tai sen uhkaa viimeisen 12 kuukauden aikana. Kokemukset olivat lisääntyneet selvästi vuosina 2016 ja 2018 tehtyjen tutkimusten välillä.
Kertooko se siitä, että myös erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä on huomattavasti kasvanut?
"Lapset ovat peilejä sille, miten aikuiset toimivat"
Lastenhoitajien kokemusten perusteella näyttäisi, että yhä useampi lapsi olisi erityisen tuen tarpeessa. Turun yliopiston tutkijan Päivi Pihlajan mukaan näin ei kuitenkaan välttämättä ole.
Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on Pihlajan mukaan aina ollut lapsia, joilla on ongelmia käyttäytymisessä, sosiaalisissa taidoissa tai tunne-elämässä. Nyt käytös näyttäytyy ehkä aiempaa rajumpana, koska elämme väkivallan ja yliseksuaalisuuden kyllästämää aikaa, Pihlaja pohtii.
– Lapsethan ovat peilejä sille, miten aikuiset toimivat. Väkivaltapuhe ja uhkailu ovat lisääntyneet valtavasti ja muuttuneet jollain tapaa sallituiksi. Ja kaikki tämä, väkivaltainen ympäristö ja pelit, häiritsevät lapsen kehitystä.
Vanhemmat tarvitsisivat Pihlajan mielestä lisää tietoa siitä, mitä esimerkiksi vahvojen väkivaltapelien pelaaminen tekee lapsen psyykelle. On perusteet sille, miksi kuusivuotiaan ei tulisi pelata K12-pelejä.
Pihlaja kiinnittäisi huomiota myös siihen, millä tavoin lapselle asetetaan rajoja kotona ja päiväkodissa. Olisi arvioitava myös aikuisen toimintaa, ei pelkästään lasta.
– Oppiiko lapsi sen, että on hankala tapaus vai sen, että hänessä on ollut tänään jotain hyvää? Kyse ei ole pelkästään siitä, että joku lapsi on haasteellinen, vaan lapsi on aina osa ympäristöä. Sillä on vaikutusta, mihin suuntaan lasta joka päivä ohjataan.
Nurmijärvi kokeili säästöjen sijaan lisäpanostusta
Nurmijärven varhaiskasvatuksessa katse käännettiin pari vuotta sitten juuri aikuisten toimintaan. Miten aikuisten osaamista vahvistettaisiin lapsiryhmissä, joissa oli esiintynyt väkivaltaista käytöstä? Yhä useampi lapsi tarvitsi aikuista vierelleen päiväkodin arjessa kaiken aikaa.
Yhteen esiopetusryhmään palkattiin kokeiluna tueksi psykiatrinen sairaanhoitaja ja pienennettiin ryhmää. Toimivaksi ryhmäkooksi osoittautui neljä kasvattajaa ja 16–17 lasta. Näin hyvästä tilanteesta useimmissa kunnissa voi vain unelmoida.
Työntekijät oppivat tukemaan lapsia sosiaalisten ja tunnetaitojen kehittämisessä, kertoo Nurmijärven varhaiskasvatuksen palvelupäällikkö Marita Käyhkö. Hänen mukaansa kokeilu oli onnistunut, ja hyviä oppeja on voitu jakaa myös muihin lapsiryhmiin.
- Jos lapsi saa onnistunutta arkea, pääsee leikkeihin, saa kokemuksen, että pärjään täällä, tietää saavansa aikuiselta tukea, saa kavereita eikä jää yksin - siihen tässä ryhmässä on ollut mahdollisuus panostaa.
Kunnalle lapsiryhmän pienentäminen 21 lapsesta 16:een maksoi vuodessa 140 000 euroa enemmän. Nurmijärvellä ajatuksena kuitenkin oli, että lasten ongelmien hoitoon kannattaa satsata mahdollisimman varhain, sillä kustannukset saattavat myöhemmin kasvaa moninkertaisiksi.
Lisää aiheesta 22.1. A-studiossa TV 1 klo 21.05. Voit katsoa jutun aiheesta tästä Yle Areenasta.
Lue myös: