Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Mia Mattila (47) ottaa lääkeannostelijasta kapselin. Hän avaa sen ja alkaa halkaista sisällä olevia rakeita veitsellä.
Mattila punnitsee halkaisemiaan rakeita laboratoriovaa'alla ja sulkee lääkeaineen uuteen kapseliin.
– Tällaisia kikkoja siinä on käytettävä, että pääsee näistä eroon.
Mattilan avaamassa kapselissa on masennuslääke venlafaksiinia. Hän vieroittaa siitä itseään milligramma kerrallaan.
Merkittävä osa masennuslääkkeiden käyttäjistä saa lääkkeistä apua mielenterveysongelmiinsa. Mia Mattilan kokemus on päinvastainen.
Lääkityksen alettua hän menetti toimintakykynsä, sitten työpaikkansa. Lopulta hänen perheensä hajosi.
– Olen menettänyt todella paljon tämän takia. Oikeastaan lähes kaiken.
Mattilan mukaan suurin syy romahdukseen ei ollut masennus, vaan masennuslääkkeiden sivuvaikutukset, ja käytön lopettamista seuranneet vieroitusoireet.
Mattilan kaltaisia on Suomessa todennäköisesti tuhansia. Heidän mukaansa masennuslääkkeisiin liittyy ongelmia, joiden mittaluokkaa ei vielä ymmärretä.
"Olen elämäni aikana tuntenut ahdistusta ja alakuloa – tämä ei ollut sitä"
Mattilan elämä masennuslääkkeiden kanssa alkoi kesällä 2013. Hän vietti lomapäivää Tammisaaren torilla, kun hän yhtäkkiä luuli kuolevansa.
Kyseessä oli Mattilan ensimmäinen paniikkikohtaus. Takana oli muutama myrskyinen vuosi, joiden aikana hän oli eronnut ja perustanut uusperheen.
Paniikkikohtaukset alkoivat toistua, joten Mattila pyysi ongelmaan lääkehoitoa. Lääkäri määräsi Mattilalle sertraliinia. Se on masennuslääke, jota käytetään myös ahdistuksen hoitoon.
Lääke tehosi. Paniikkikohtaukset loppuivat.
Vuoden kuluttua Mattilan elämä oli tasoittunut, ja hän päätti jättää sertraliinin. Hän toimi lääkärin ohjeiden mukaan, eli lopetti käytön parissa viikossa.
Sitten Mattila alkoi saada omituisia oireita.
– Kuin kehossa olisi ollut muurahaisia. Tuli pakkomielteitä lyödä jotain. Ja kuukauden päästä alkoi järjetön uupumus, Mattila kuvailee.
Lääkärin mukaan oireiden syy oli se, että Mattila oli masentunut. Sertraliinin käyttöä jatkettiin.
Seuraavat vuodet Mattilan tila huononi. Häntä hoidettiin terapialla, entistä suuremmilla lääkeannoksilla ja uusilla lääkkeillä, kuten venlafaksiinilla ja ketiapiinilla. Masennuslääkkeiden lisäksi Mattilalle määrättiin oksatsepaamia, joka on bentsodiaptsepiineihin kuuluva rauhoittava, sekä olantsapiinia, joka on psykoosilääke.
Lääkkeet eivät auttaneet. Aina kun Mattila yritti lopettaa niiden käytön, hän sai entistä rajumpia oireita.
Lääkärien diagnoosi pysyi kuitenkin pääosin entisellään: Mattilan huono olo johtui uupumuksen ja traumojen aiheuttamasta ahdistuksesta ja masennuksesta. Mattila uskoi, ja hänen itsetuntonsa laski.
– Aloin pitää itseäni kakkosluokan kansalaisena ja mielenterveyspotilaana. Siitäkin huolimatta, että olen itse psykiatrinen sairaanhoitaja.
Samalla Mattila ihmetteli.
– Olen elämäni aikana tuntenut ahdistusta ja alakuloa. Tämä ei ollut sitä. Sydän hakkasi, henki ei kulkenut. Halusin repiä itseni omasta kehostani irti.
Keväällä 2017 Mattila löysi Facebook-ryhmän, jossa suomalaiset jakavat kokemuksia masennuslääkkeiden vieroittautumisoireista. Suljetussa ryhmässä on satoja jäseniä.
– Vasta sitten aloin ymmärtää, mistä omissa kokemuksissa on ollut kyse.
Masennus on mysteeri, samoin masennuslääkkeet
Yle haastatteli Mattilan lisäksi kolmea vieroitusoireista kärsinyttä. He kuvailevat saamiaan oireita hyvin fyysisiksi.
"Kesällä 2015 päätin lopettaa Ketipinorin. Laskin kuukaudessa annoksen 200 milligrammasta nollaan. Oloni oli niin huono, että jouduin palaamaan lääkkeelle. Itkin ja vollotin yöt ja päivät. Pahin vaiva oli levottomat jalat, joiden kanssa meinasin tulla hulluksi. Silloin en tiennyt, että sain vierotusoireet liian nopeasta ketiapiinin lopettamisesta." (Nainen, 64 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä lähes kaksi vuotta)
"Isot lihakset nykivät, silmiä kiristelee, kädet puutuvat. Jalat ovat levottomat, kuin potkurit. Paniikkikohtauksia, joita ei aiemmin tullut. Kun oli vaikea keskustelunaihe, meinasin pyörtyä. Oireita, jotka eivät kuulu depressioon." (Mies, 43 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä vuoden)
"Tuntui, että olisin herännyt joka aamu todella pahaan krapulaan, henkiseen ja fyysiseen. Ruoka ei maistu, ei pääse ylös, lihakset on voimattomia, vaikkei ole tehnyt mitään. Henkinen puoli käy ylikierroksilla. Mistään ei saa kiinni, mihinkään ei voi keskittyä (Mies, 37 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä puoli vuotta)
Masennuslääkkeiden vieroitusoireet ovat tutkittu tosiasia. Niistä mainitaan myös lääkepakkausten tuoteselosteissa.
Joidenkin tutkimusten mukaan oireista kärsii joka viides potilaista. Toisten mukaan joka toinen.
– Eivät ne harvinaisia ole, sanoo erikoislääkäri Kari Raaska Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatriakeskuksesta.
Raaska on psykiatrian ja kliinisen farmakologian, eli lääkehoidon, erikoislääkäri. Hän on määrännyt masennuslääkkeitä sadoille, ehkä jopa tuhansille suomalaisille.
Raaskan näppituntuma on, että vieroitusoireita saa 20–30 prosenttia potilaista.
Sen sijaan vakavat vieroitusoireet, jotka käytännössä estävät lääkkeen käytön lopettamisen tavanomaisessa muutaman viikon tahdissa, ovat hänen mukaansa harvinaisia.
– Kokemukseni mukaan heidän osuutensa on ehkä prosentin luokkaa.
Prosentti on paljon. Sadat tuhannet suomalaiset kärsivät masennuksesta. Vielä suurempi määrä käyttää masennuslääkkeitä, sillä niitä käytetään masennuksen lisäksi muun muassa ahdistukseen ja uniongelmiin.
Masennuslääkkeiden yleisyyteen nähden niiden vaikutusmekanismista ymmärretään yllättävän vähän.
Nykyajan käytetyimmät masennuslääkkeet ovat niin sanottuja SSRI-lääkkeitä. Suomessa niitä on käytetty 1990-luvulta lähtien.
SSRI-lääkkeiden teho perustuu siihen, että ne nostavat serotoniinivälittäjäaineen pitoisuutta keskushermostossa. Serotoniini vaikuttaa ihmisen vireyteen ja mielialaan. Osalla masennuksesta kärsivistä potilaista lääkkeiden vaikutus on se, että heidän mielialansa nousee.
Emme kuitenkaan tiedä, miksi kaikki masentuneet eivät saa lääkkeistä apua. Tai miksi jotkut saavat lääkkeistä epämiellyttäviä sivuoireita.
Emmekä myöskään tiedä, miksi jotkut saavat lääkkeiden käytön lopettamisesta muita herkemmin ja muita voimakkaampia vierotusoireita.
– Siinä on luultavasti takana geneettisiä tekijöitä, joita emme tunne. Ehkä tulevaisuudessa vieroitusoireisiin liittyvä herkkyys voitaisiin testata jo etukäteen, Raaska pohtii.
Kiire tuottaa virhediagnooseja
"Lääkäri sanoi, että lopetusoireiden pitäisi mennä 2–4 viikossa ohi. Ja jos ei mene, se on sitten uusiutuvaa masennusta. Havahduin siihen, että apua ei tarjottu. Ei selvitetty, miten tilanteeseen on jouduttu, ja mikä olisi sopiva lääkevahvuus. Aina kun tuli uusi oire, laitettiin uusi lääke." (Mies, 37 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä puoli vuotta)
"Avunhakuprosessi on traumaattinen. Vika on sinussa, oireita ei ole olemassakaan. Tulet sen tiedon kanssa kotiin, se on rankkaa." (Mies, 43 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä lähes kaksi vuotta)
"Ani harva saa terapiaa. On kätevää, että lyödään pilleripurkki kouraan ja pistetään pihalle. Ollaan hoitavinaan ongelmia, mutta niiden juurisyyhyn ei mennä." (Nainen, 64 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä lähes kaksi vuotta)
Vieroitusoireita saaneiden tarinoissa toistuu kokemus puutteellisesta hoidosta. Masennuslääkkeet on saatu turhan helposti. Vieroitusoireista tai muista riskeistä ei ole varoitettu tarpeeksi.
Ja ennen kaikkea: vieroitusoireita vähätellään, eikä kukaan neuvo, miten niiden kanssa tulisi toimia.
– Yksi ryhmän jäsenistä sanoi osuvasti, että tämä on reissu, johon tarjotaan vain menolippuja, sanoo Mia Mattila.
Kari Raaskan mukaan suomalaiset lääkärit ovat tietoisia vieroitusoireiden olemassaolosta. On kuitenkin mahdollista, että niihin ei suhtauduta riittävän vakavasti, hän sanoo.
– Tämä johtuu ehkä siitä, että yksittäinen lääkäri kohtaa vakavia vieroitusoireita harvoin. Voi syntyä vaikutelma, että lääkkeen käyttö voidaan lopettaa nopeasti, kun se useimpien kohdalla kuitenkin onnistuu.
Toinen syy on kiire.
Raaska kuvailee masennusta monimutkaiseksi ongelmaksi, jonka tunnistaminen vaatii potilaan tilanteen perusteellista kartoittamista. Suurimman osan masennuslääkkeistä määrää kuitenkin perusterveydenhuollon puolella työskentelevä lääkäri, mahdollisesti tiukan aikataulupaineen alla.
Puutteellinen perehtyminen potilaan tilanteeseen voi johtaa siihen, että arkisia elämän suruja läpikäyviä ihmisiä diagnosoidaan masentuneiksi ja lääkitään sen mukaan. Tai siihen, ettei selkeää masennustapausta tunnisteta.
– Masennuksen hoidossa on ali- ja ylihoitoa. Kumpikaan ei ole hyvä asia.
Kiire voi johtaa myös siihen, että lääkkeen lopettamista seurannut vieroitusoire tulkitaan uusiutuneeksi masennukseksi.
– Se on ikävää, mutta tätäkin tapahtuu.
Kritiikkiä on kuultu, hoitosuositukset muuttuvat
"Vähennän sertraliinia puolentoista prosenttia kolmen viikon sykleissä. Vaa'an ja tarkan veitsikäden avulla olen päässyt 150 milligrammasta sataan. Nyt on taas jonkinlainen seksuaalinen elämä. Mutta se on tuskien tie." (Mies, 43 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä lähes kaksi vuotta)
Vieroitusoireista kärsivät kritisoivat voimakkaasti valtakunnallisia hoitosuosituksia, jotka neuvovat lopettamaan masennuslääkkeiden käytön muutamassa viikossa.
Myös osa lääketieteen ammattilaisista puhuu hitaamman vieroituksen puolesta.
Yksi puheenvuoroista julkaistiin viime keväänä Lancetissa, joka on maailman arvostetuimpia lääketieteen julkaisuja. Artikkelin mukaan vieroittaminen voi potilaasta riippuen kestää viikkojen sijaan kuukausia tai jopa vuosia. Kirjoittajat olivat brittiläisiä lääketieteen tutkijoita, jotka ovat itsekin kärsineet vieroitusoireista.
Keskustelun seurauksena lääkehoitoa ohjaavat hoitosuositukset ovat muuttumassa.
Iso-Britannian terveysviranomainen päivitti masennuksen hoitosuositustaan syksyllä. Uuden suosituksen mukaan lääkkeiden vieroitusoireet voivat vaihdella suuresti, ja oireet voivat kestää jopa kuukausia. Ennen päivitystä suositus kuvaili mahdollisia oireita lieviksi ja viikoissa ohimeneviksi.
Samantyyppinen muutos tehtiin Suomen masennuksen käypä hoito -suositukseen joulukuussa. Suositukseen lisättiin aiempaa yksityiskohtaisempi ohje vieroitusoireiden varalle. Uuden ohjeistuksen mukaan lääkkeen käytön lopetus voidaan tarvittaessa tehdä hitaasti, potilaan tilaa seuraten, ja pienten annosten kautta.
– On huomattu, että osa potilaista ei ole saanut sellaista apua kuin olisi pitänyt, ja että tarvittiin tarkempaa ohjeistusta, sanoo Raaska, joka kuuluu masennuksen käypä hoito -työryhmään.
Ovatko lääkehoidon hyödyt haittoja suuremmat?
"En ole edelleenkään katkera ketään kohtaan. Mutta jos kymmenen vuotta sitten olisin tiennyt enemmän riskeistä, en olisi ottanut lääkettä vastaan. Olen melko varma, että keskustelun avulla olisin huomannut, että on normaalia, jos ihminen voi välillä huonosti." (Mies, 37 vuotta, vieroittanut itseään masennuslääkkeistä puoli vuotta)
Ovatko masennuslääkkeiden hyödyt kaikesta huolimatta mahdollisia haittoja suuremmat?
Ilman muuta, sanoo erikoislääkäri Kari Raaska.
– Yksilöiden kohdalla tilanteet on arvioitava erikseen. Mutta isossa joukossa lääkkeiden edut ovat vahvasti positiivisella puolella. Parhaimmillaan hyöty on se, että henkilö säilyy elossa.
Mia Mattilan elämä kulkee kohti parempaa. Vuosi sitten hän aloitti uudessa työssä. Masennuslääkkeistä hän käyttää enää venlafaksiinia, josta hän vieroittaa itseään pikku hiljaa pois.
– Alan taas kokea olevani minä, enkä mielenterveyspotilas.
Mattila ei kiistä masennuslääkkeiden hyötyjä, vaikka hän on itse kärsinyt niiden vuoksi. Hänellä on kuitenkin pari viestiä. Ensimmäinen on lääkäreille.
– Toivon, että ihmiset jotka päättävät lääkityksistä, miettisivät omia ratkaisujaan.
Toinen on niille, jotka miettivät lääkehoidon aloittamista.
– Ymmärrän, että nykymaailman meno aiheuttaa kaikenlaisia haasteita, mutta niitä voisi ratkoa muillakin tavoin kuin lääkkeillä. Se ei ole ihan niin yksinkertaista, että aloitetaan vähäksi aikaa lääkkeet ja lopetetaan, kun on tarve.
Juttua on päivitetty 28.1.2020 klo 11:59: Mattilan käyttämien lääkkeiden kuvailua on täsmennetty. Mattilan tarinaan lisätty maininta lääkityksen vaikutuksesta itsetuntoon. Jutun loppuun lisätty maininta Mattilan nykytilanteesrta.
Juttuun tehty korjaus: Artikkelia ei julkaistu The Lancetissa vaan Lancet psychiatryssä, joka on Lancetin erikoisjulkaisu. Artikkelin kirjoittajien titteli muutettu "psykiatrista" "lääketieteen tutkijoiksi". Toinen kirjoittajista on psykofarmakologian professori ja toinen on lääketieteen tohtori.
Masennuslääkkeitä käsiteltiin A-studion lähetyksessä 27.1.2019. Katso haastettelu Areenassa , juontajana Heikki Ali-Hokka. #yleastudio
Lue myös: