Kobe Bryant ei jättänyt joukkueelleen vaihtoehtoja. Vuoden 2008 olympialaisiin lähdettäessä Yhdysvaltojen oli pestävä kasvonsa ja todistettava mahtinsa, sillä edelliset kisat olivat päättyneet karvaaseen pronssiin.
Supertähti Bryant oli joukkueen kapteeni ja listasi jo ennakkoon kaksi mahdollista tapaa palata kotiin – sankareina, kultamitalin kanssa, tai pettyneinä, epäonnistumisen jälkeen.
Omiin oloihinsa usein vetäytynyt Bryant hädin tuskin tunsi vastustajiksi yleensä mieltämiään joukkuetovereita ihmisinä. Kultaprojektille hän kuitenkin omistautui täysin. Silloin onnistuminen meni kaiken muun edelle.
Bryant ansaitsi johtamiseen tarvittavan kunnioituksen joukkueessa, jossa pelasivat myös muiden muassa LeBron James, Carmelo Anthony, Dwyane Wade ja Dwight Howard. Kaikki olivat maailmanluokan tähtiä. Sellaisia tarvittiin, koska amerikkalaisille panoksena oli enemmän kuin yhden turnauksen voitto.
Ateenassa tapahtuneen lipsahduksen myötä nyt piti onnistua täydellisesti. Ja täydellisyyden tarpeeseen kukaan ei vastannut paremmin kuin Bryant.
Kapteeni sai muut tähdet mukaansa aamun pikkutuntien harjoituksiin ja pilkkoi näiden kanssa kaikkien vastustajien pelin palasiksi. Vähitellen muutkin hyväksyivät – ja omaksuivat – hänen sitoutumisensa.
Tappioton taival läpi alkusarjan ja pudotuspelien toi finaalissa vastaan Espanjan. Turhankin tiukaksi osoittautuneessa ottelussa Yhdysvallat oli viimeisellä neljänneksellä vain kahden pisteen johdossa, kun Bryant lisäsi kaasua ja palautti USA:n kultakantaan tekemällä ratkaisevat 13 pistettä.
Seuraavana vuonna hän johdatti Los Angeles Lakersin NBA:n mestariksi. Ja toisti tempun sitä seuraavana. Molemmilla kerroilla hänet myös palkittiin finaalien arvokkaimpana pelaajana.
Noina aikoina Bryant oli voimiensa huipulla, loistokkaan uransa keskivaiheilla. Mukaan mahtui muun muassa 81 pisteen ilta Toronto Raptorsia vastaan, toiseksi suurin pistemäärä yhdessä ottelussa NBA:n historiassa.
Bryantista tuli kulttihahmo, synonyymi koripallotähteydelle. Ylivertaisuutensa ja vaatimustasonsa vuoksi vihattu persoona, jota kuitenkin kadehdittiin. Etäinen hahmo, jolle kovat tavoitteet olivat kaikki kaikessa.
Jättiläisen varjosta
Bryant oli toisen polven koripalloilija, joka kasvoi kansainvälisessä ympäristössä isänsä peliuran seurauksena. Joe Bryant siirtyi NBA-uransa jälkeen Italiaan, kun Kobe oli 6-vuotias. Siellä Kobe oppi seitsemän vuoden aikana lajinsa perusteet.
NBA-varauksen hän sai Charlotte Hornetsilta, jonka paikka Bryantin tarinassa on lähinnä pubivisakysymyksenä. Bryantin ei pelannut Hornetsissa otteluakaan, vaan seura oli sopinut Lakersin kanssa poimivansa huippulupauksen ensimmäisen kierroksen vuorollaan ja kauppaavansa tämän sitten pikatahdissa länsirannikolle.
Paluu Yhdysvaltoihin 13-vuotiaana oli antanut Bryantille riittävästi aikaa tehdä itselleen nimeä ennen ammattilaisuran alkua. Dominoivien high school -vuosien jälkeen hänestä tuli NBA-historian kuudes pelaaja, joka jätti yliopistopelit kokonaan väliin ja siirtyi suoraan maailman parhaaseen koripalloliigaan.
Ensimmäinen NBA-sopimus vaati vanhempien allekirjoitukset, sillä Bryant oli vasta 17-vuotias.
Vuonna 1996 Bryant pelasi ensimmäiset ottelunsa Lakersissa, ensimmäisessä ja viimeisessä seurassaan ja lapsuutensa suosikkijoukkueessa. Vaikka joukkue ympärillä kävi vuosien mittaan läpi lukuisia muutoksia, välillä huipulla ja välillä pohjalla, Bryant ei lähtenyt minnekään. Hänen 20-vuotinen uransa Lakersin tähtenä on yksi NBA:n kautta aikain vakuuttavimmista ja uskollisimmista - niin merkittävä, että Lakers jäädytti historiallisesti molemmat hänen käyttämänsä pelinumerot (8 ja 24).
Bryantin tullessa liigaan Lakersia hallitsi vielä toinen nimi, sillä samana vuonna kaupunkiin oli värvätty supertähti Shaquille O'Neal. Tämän johdolla Lakers alkoi palata 1980-luvun dynastiansa tasolle ja Phil Jacksonin tulo päävalmentajaksi asetti paikoilleen kaikki menestykseen tarvittavat palaset.
Kausina 1999–2002 Lakers voitti kolme mestaruutta peräkkäin. Jokaisena keväänä sarjan arvokkaimpana pelaajana palkittu O'Neal oli joukkueen ykköstähti, mutta Bryant loisti hänen rinnallaan koko ajan kirkkaammin. Pelikenttien ulkopuolella kaksikko ei kuitenkaan aina ollut samalla sivulla ja turhautuneen O'Nealin riitaantuminen seuran kanssa johti lopulta hänen lähtöönsä vuonna 2004.
Lakers ei ollut valmis maksamaan ikääntyvälle pelaajalle tämän vaatimia summia, vaan alkoi rakentaa tulevaisuuttaan yhä vahvemmin Bryantin ympärille. Hänelle O'Nealin lähtö oli tärkeä merkkipaalu. Päivä O'Neal-kaupan jälkeen Bryant teki seitsemän vuoden jatkosopimuksen ja Lakersista tuli hänen joukkueensa.
Erityisen tärkeää oli todistaa, että hän pystyisi johdattamaan sen mestariksi myös omillaan. Se oli Bryantin reaktio kriitikoille, jotka syyttivät häntä O'Nealin lähdöstä.
– Oli se kritiikki reilua tai ei, tilanne oli mikä oli. Huutoon on pakko vastata, hän sanoi myöhemmin, vielä kahden mestaruuden jälkeen.
Krooninen ylisuorittaja
Pelit päättyivät huhtikuussa 2016, tasan 20 kauden jälkeen. Jäähyväisottelussaan Bryant nakutti vielä 60 pistettä, kuin joutsenlauluna. Tunteikkaat jäähyväiset venyivät pitkälle yöhön, mutta seuraavana aamuna Bryant odotteli avustajiaan toimistollaan tunteja ennen näiden saapumista, valmiina seuraavaan elämänvaiheeseen.
Bryantin asema oman lajinsa ylivertaisena urheilijana ja kansainvälisenä keulakuvana on samanlainen kuin Lionel Messillä ja Cristiano Ronaldolla, mutta amerikkalaisessa kulttuurissa vieläkin vahvempi. Maailmanlaajuisena julkkiksena hänen sanallaan oli kova painoarvo, eikä hänen sukunimeään tarvinnut edes mainita.
Kohti tähtiä kaikessa kurottaneen koripalloilijan lonkerot ulottuivat kauas parketilta, niin lastenkirjallisuuden myyntilistojen kärkeen kuin Oscarin voittaneeseen lyhytelokuvaankin. Hänelle saavutukset eivät niinkään tarkoittaneet lämmintä valokeilaa, vaan mahdollisuutta asettaa taas uusia tavoitteita.
Sitä tarkoitti Bryantin lanseeraama "Mamba mentality", lempinimestä juurtunut ajattelutapa, johon hän kiteytti loputtoman tarpeensa tehdä ja onnistua.
– Merkitsisi paljon, jos minusta ajateltaisiin ylisuorittajana. Se tarkoittaisi, että olen tehnyt paljon töitä ja puristanut irti kaiken mahdollisen. Toivottavasti minut nähdään ihmisenä, joka teki kaiken tarvittavan voittaakseen, Bryant sanoi vuonna 2010.
Uurastus, hikoilu ja intohimo ovat toistuvia teemoja Bryantin tarinassa, jota ei kirjoitettu silkalla luonnonlahjakkuudella. Ne kuvastavat myös hänen heikkouksiaan. "Kaikki tarvittava" ei aina ollut lämminhenkistä tsemppaamista, varsinkaan vaikeampina hetkinä jolloin töitä oli paiskittava tuplasti enemmän. Bryant mieluummin teki vastapelaajista selvää jälkeä kuin hankki ystäviä.
Joukkuetovereitaan hän tuijotti hölmistyneenä, jos nämä halusivat huonon pelin jälkeen vaihtaa vapaalle ja miettiä ongelmakohtia joskus myöhemmin.
Lakersissa hän kasvoi O'Nealin varjossa ja panosti uransa alkuvaiheessa kaiken ollakseen paras nimenomaan omassa silloisessa roolissaan. Kun O'Neal jätti joukkueen, Bryant hankki lisää massaa, voimaa ja kestävyyttä selviytyäkseen perimistään peliminuuteista.
Lakersin tähtisikermässä hän jakoi vastuuta, pyöritti hyökkäystä ja kirjautti uransa aikana 6 306 syöttöä. Huonompina vuosina hän hyväksyi tilanteen, otti ohjat omiin käsiinsä ja kantoi joukkuetta reppuselässä.
Loukkaantumisten muuttaessa kehon kapasiteettia ja liikeratoja pysyvästi hän kävi ensin läpi tuntikaupalla videomateriaalia pelaamisestaan ja vetäytyi sitten harjoituskentälle korjatakseen puutteet. Varustetoimittajaltaan hän vaati erityistä huomiota kenkien ja sukkien suunnitteluun, jotta jalka ei horjuisi tai luistaisi suunnanmuutostilanteissa. Marginaalit olivat pieniä, mutta sekunnin murto-osan etu antaisi mahdollisuuden onnistuneeseen heittoon.
– En koskaan ajatellut sitä työnä. Tajusin sen olevan työtä vasta ensimmäisenä NBA-kautena, kun olin muiden ammattilaisten ympäröimä. Ajattelin, että koripallo olisi heille kaikki kaikessa, mutta ei se ollut. Luulin, että se olisi kaikille samanlainen pakkomielle kuin minulle, Bryant muisteli Grantlandin haastattelussa vuonna 2015.
"Pidin ihmisten haastamisesta"
Vain päivä ennen Bryantin kuolemaa LeBron James nousi hänen edelleen NBA:n pistetilaston kolmospaikalle. Viimeisessä Instagram-julkaisussaan Bryant onnitteli pitkäaikaista taistelupariaan ja kehotti tätä viitoittamaan tietä tulevaisuuden tähdille.
James puolestaan kirjoitti pelikenkiinsä kunnianosoituksen Bryantille. "Mamba 4 life" todisti muutamaa vuotta vanhemman Bryantin elämänasenteen välittyneen myös hänen suurimmalle kilpakumppanilleen, toiselle 2000-luvun koripalloilun suuruudelle.
Sitä Bryant piti tärkeimpänä perintönään.
– Johtamistyylini ei muuttunut vuosien aikana. Pidin ihmisten haastamisesta ja siitä, että sain heidän olonsa epämukavaksi. Se johtaa oman itsensä tarkasteluun, mikä taas johtaa kehittymiseen. Haastoin ihmiset olemaan paras itsensä, hän kuvaili vuonna 2018 ilmestyneessä kirjassaan.
Bryant oli lopettaessaan 37-vuotias ja Lakersin silloinen joukkue tiensä päässä. Myös keho oli kovilla ja lukuisat loukkaantumiset olivat vaatineet veronsa. Seuran vaihtaminen ei tullut enää kysymykseen, joten legenda laittoi pelikengät naulaan mestaruustaistoja vaatimattomissa puitteissa, runkosarjaottelussa Utah Jazzia vastaan.
Hän ei itse halunnut kuunnella loputtomia tilastoluetteloja, mutta niiltä ei voi välttyä. Kaksinkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen NBA-mestari voitti sarjan pistekuninkuuden kahdesti ja teki uransa aikana lähes 34 000 pistettä. Mukaan mahtui kuusi vähintään 60 pisteen ottelua ja 24 vähintään 50 pisteen ottelua – kolmanneksi eniten Wilt Chamberlainin ja Michael Jordanin jälkeen.
Pelien päättyessä kuusihenkisen perheen isä jatkoi uurastusta ja panosti asemaansa tämän hetken pelaajien esikuvana. Hän sijoitti muun muassa mediaan, teknologiaan ja pelialalle, lanseerasi podcasteja ja markkinoi koripalloa esimerkiksi Kiinassa. Hän alkoi pyörittää koripalloakatemiaa ja kehittää naisten koripalloa.
Sitä loputonta työtä hän oli tekemässä myös viimeisellä matkallaan, kohti valmentamansa 13-vuotiaan Gianna-tyttären koripallo-ottelua.
Lue myös: