Suomalaisten siitoskettujen vienti Kiinaan kuohuttaa jälleen.
Reilu vuosi sitten tarhaajat olivat tukkanuottasilla, kun kettuja vietiin Kiinaan eteläpohjalaistarhoilta.
Pari viikkoa sitten tarhaajat osoittivat näyttävästi mieltään, kun Kokkolassa turkistarhan omistava kiinalainen yrittäjä Pan Jianping oli aikeissa viedä kotimaahansa suomalaisia siitoskettuja. Paikalle jo tulleet kuljetusautot joutuivat lähtemään tyhjinä pois tarhalta.
Suomalaiset eivät ole katsoneet hyvällä sitä, että jotkut tarhaajat vievät siitoseläimiään pahimpaan kilpailijamaahan. Vientiä on ollut kuitenkin säännöllisesti koko 2000-luvun ajan. Kontakteja Kiinaan on luotu jo viime vuosituhannen puolella, jolloin Suomen ja Kiinan turkistoimijat tekivät yhteistyötä virallisemmin.
Yhteistyön juuret
Suomen ja Kiinan turkisalan toimijoiden yhteistyö käynnistyi 1980-luvulla. Kiina oli alkanut solmia suhteita ulkomaailmaan ja uusi avoimuuden aika houkutteli maahan myös suomalaista turkisväkeä.
"Keltaisesta vaarasta" janottiin lisää tietoa.
– Siellä oli paljon enemmän turkistarhausta kuin meistä kukaan oli uskaltanut edes ajatella, kertoo agronomi, yhteiskuntatieteiden tohtori Katri Karkinen.
Karkinen oli 1980-luvun lopulla maatalousalan opiskelija ja hän vietti kolme kuukautta Koillis-Kiinassa tutustumassa sikäläiseen turkisalaan. Hän oli solminut Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liiton kanssa työsopimuksen Kiinassa tehtävää selvitystyötä varten.
Karkiselle selvitysmatka Kiinaan oli alkusysäys lähteä tutkimaan turkisalaa. Hän päätyi myöhemmin tekemään väitöstutkimusta yhteiskuntatieteen alalta. Hänen väitöskirjansa "Sitkeä sissi – turkistarhaaja yhteiskunnan muutoksessa" hyväksyttiin Joensuun yliopistossa vuonna 2009.
Karkinen viittaa väitöskirjassaankin omiin kokemuksiinsa Kiinassa, ja toteaa, että kiinalaisissa oli sekä yhteistyökumppaneita että kilpailijoita.
Karkisen mukaan yhteistyötä kiinalaisten ja suomalaisten turkisalan toimijoiden kesken tehtiin aivan avoimesti sekä vienninedistämisen että tieteellis-teknisen yhteistyön nimissä.
Kiinalaisdelegaatioita vieraili Suomessa ja Karkinen itse pääsi tutustumaan Kiinassa sekä turkiksia jalostaviin tehtaisiin että turkistarhoihin.
Jo silloin kiinalaisia kiinnostivat Suomesta mahdollisesti saatavat elävät eläimet.
– Kiinassa tarhavierailujen yhteydessä minulta kysyttiin, että myyttekö te eläimiä ja tarvitsetteko te työvoimaa Suomeen, muistelee Karkinen.
Karkinen oli 1980-luvulla Pohjanmaalla kahdesti kertomassa Kiina-yhteistyöstä tarhaajien kokouksissa ja kirjoitti asiasta Turkistalous-lehteen.
Säännöllistä vientiä
Karkinen tietää, että 90-luvulla ainakin yksi lentokoneellinen eläviä kettuja vietiin Suomesta Kiinaan. Tullin vientitilastot puolestaan osoittavat, että kettujen vienti on jatkunut 90-luvulta näihin päiviin.
Kettujen osuutta viedyistä elävistä eläimistä ei tilastoissa ole eritelty. Tilastoista voi kuitenkin päätellä vietyjen kettujen määrän, koska muita eläimiä ei Kiinaan elävinä viedä, kerrotaan Ruokavirastosta.
– Ehkä joitakin lemmikkejä, kuten kissoja ja koiria, on mennyt Kiinaan. Mutta nekin ovat yksittäisiä ja viety omistajiensa kanssa, jolloin ne eivät näy tullin kaupallisissa tilastoissa, selvittää jaostopäällikkö Tuula Lundén Ruokaviraston vientijaostosta.
Tullin tilastojen mukaan kettujen vienti on yleensä ajoittunut loppuvuoteen. Esimerkiksi vuosi sitten kettuja on lennätetty Kiinaan kahdessa erässä yhteensä miljoonan euron edestä. Toissavuonna on viety yksi erä, jonka vientiarvo on olllut 1,3 miljoonaa euroa.
Kettujen määrä on tilastoissa ilmoitettu painona. Painomääristä voi päätellä, että ketuista saatu hinta on vaihdellut paljon.
Viennissä oli muutaman vuoden tauko vuoden 2007 jälkeen, mutta muuten kettuja on viety Kiinaan lähes vuosittain ja joinakin vuosina useampi kuin yksi erä.
Viennin arvo vuoden 2000 jälkeen on ollut yhteensä yli 10 miljoonaa euroa.
Kiina-kortti
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liitto on johdonmukaisesti tuominnut siitoskettujen viennin Kiinaan, koska tarhaajien mukaan vienti tuhoaa satojen vuosien kasvatustyön Suomessa ja heikentää turkisalan kannattavuutta.
Myös turkiseläinten huonot olot kuljetusten aikana ja perillä Kiinassa ovat huolestuttaneet suomalaisia tarhaajia. Kiinan eläinoikeustilanteella on perusteltu myös turkistarhauksen jatkumista Suomessa: Jos ei Suomessa voida kasvattaa turkiseläimiä, tuotanto siirtyy kokonaan Kiinaan, jossa eläinten olot ovat huonommat kuin Suomessa.
Tarhaajia onkin syytetty Kiina-kortilla pelaamisesta. Muiden muassa tutkija, eläinsuojelujärjestö Animalian entinen toiminnanjohtaja ja nykyinen hallituksen jäsen Salla Tuomivaara on kirjoittanut siitä, miten "Kiinaa käytetään mörkönä, vaikka ala itse on tehnyt vuosikymmenten ajan läheistä yhteistyöstä kiinalaisten turkistarhaajien kanssa."
Suomalaisten tarhaajien panokseen Kiinan turkisalan kehittymisessä viitataan myös Kiinassa vaikuttavan ACTAsia for Animals -järjestön tuoreessa julkaisussa "China's fur trade and its position in the global industry". Julkaisussa suomalaisten turkistarhaajien todetaan tuoneen Kiinaan aktiivisesti sekä siitoseläimiä että lisääntymisteknologiaa.
Kettujen vientiprotokolla
Siitoskettujen vienti Kiinaan on ollut ja on edelleen laillista. Se on mahdollista periaatteessa kenelle tahansa, kunhan Kiinassa on ketuille ostaja.
Viejä tarvitsee vientitodistuksen, joka on käytännössä suomalaisen virkaeläinlääkärin allekirjoittama terveystodistus vientierän eläimille. Vientitodistuksesta on sovittu kahdenvälisesti Suomen ja Kiinan viranomaisten välillä.
Viejän täytyy rekisteröityä viejäksi Ruokavirastoon ja täyttää eläintautilain ja eläinten hyvinvoinnista kuljetuksen aikana säätelevän lainsäädännön vaatimukset.
– Ruokavirasto neuvoo viejää vientiehtojen täyttämisessä. Vientiä kannattaa käytännössä alkaa valmistella hyvissä ajoin ennen suunniteltua vientiä, jotta kaikki eläinten terveyden valvontaan liittyvät vaatimukset varmasti täyttyvät, selvittää maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Eero Rautiainen.
Kun vientiehdot täyttyvät, on tarhaajien tai kasvattajajärjestöjen vaikea puuttua siitoseläinten vientiin.
Painostuskeinoja kuitenkin on olemassa. Esimerkiksi Kokkolan kiinalaiselle tarhaajalle ilmoitettiin, että rehutoimitukset tarhalle loppuvat. Ruokahanojen paneminen kiinni onnistuu helposti, koska päätösvaltaa rehutehtaissa käyttävät tarhaajat itse.
Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liiton (FIFUR) viestintäjohtaja Olli-Pekka Nissinen sanoo, että liiton tavoite on johdonmukaisesti ollut saada "villi siitoseläintrafiikki kuriin".
– Suomessa on sinikettujen eteen tehty jalostustyötä vuosikymmeniä ja ne ovat maailman huippuluokkaa. Meidän jäsenyrityksiä koskevissa säännöstöissä siitoseläinkauppa on rajoitettua ja siihen pitää olla lupa.
– Meidän pointti on pitää omat rivit kasassa, totesi Nissinen Yle Kokkolan haastattelussa, jossa hän kommentoi Kokkolan jupakkaa.
Kuka kettuja on vienyt?
Siitoskettuja Kiinaan on viety Suomesta vähin äänin ja julkisuutta karttaen. Yleensä eläimiä on kerätty yhteen lentokuljetukseen useilta tarhoilta. Kiinni jääneet viejät on erotettu kasvattajajärjestöistä.
Julkisuudessa toimintaansa on perustellut yksi evijärveläinen yrittäjä, joka vei 2000 siitosketun erän Kiinaan vuoden 2018 lopulla.
Evijärveläisyrittäjä kertoi Keski-Pohjanmaa -lehdessä 9.11.2018, että hän halusi auttaa tarhaajaa, joka oli joutunut vaikeuksiin sen jälkeen kun oli menettänyt sertifikaatin.
Sertifikaatin takaisin saaminen ei ollut onnistunut, vaikka todetut puutteet oli yrittäjän mukaan tarhalla korjattu. Sertifioimattomalta tarhalta ei eläimiä voitu myydä huutokaupassa ja se tiesi tarhaajalle taloudellisia vaikeuksia. Kiinan viennistä saatujen rahojen turvin tarhaaja saattoi jatkaa toimintaansa, selvittää viennin hoitanut yrittäjä lehtihaastattelussa.
Elävien eläinten myynti Kiinaan voi joskus olla tarhaajalle viimeinen vaihtoehto, kun muut ovet ovat sulkeutuneet, huomauttaa myös Yle uutisiin yhteyttä ottanut ja alaa läheltä seurannut henkilö, joka ei halua nimeään julkisuuteen.
Evijärveläisyrittäjä puolestaan ei halua enää kommentoida "sanallakaan" reilun vuoden takaisia tapahtumia eikä puhua yleisemminkään kettujen viennistä Kiinaan.
Vuosi sitten yrittäjä kertoi painostuksesta ja uhkaussoitoista, joita oli tullut hänen lapsilleenkin.
"Tervetuloa Kiinaan"
Kokkolassa vientikohun keskelle joutunut tarhaajaPan Jianping suosittelee suomalaisille tarhaajille yhteistyötä kiinalaisten kanssa.
Hän huomauttaa Ylelle lähettämässään viestissä, että turkisten tuotantokustannukset Kiinassa ovat alhaisemmat kuin Suomessa.
– Tervetuloa sijoittamaan Kiinaan, hyödyntämään alhaisia kustannuksia ja ansaitsemaan rahaa.
Pan Jianpingin mukaan suomalaiset jalostustekniikat ovat Kiinassa arvostettuja. Hän uskoo, että yhteistyön tekeminen ja "yhteinen kehitys" olisi hyödyksi kaikille osapuolille.
– Yhteistyö ja vapaa kauppa (kiinalaisten kanssa) olisi suomalaisille tarhaajille oikea tie päästä eroon vaikeuksistaan.
Tunteet pinnassa
Katri Karkinen ymmärtää, että tarhaajilla tunteet ovat pinnassa. Alan kannattavuus on heikentynyt ja ilmassa on paljon uhkia.
– Kysymys on isoista rahoista, velkaa voi olla paljon ja samaan aikaan tarvetta investoida, huomauttaa Karkinen.
Hän on seurannut kiinnostuneena Pohjanmaan tarhaajien reaktioita Kokkolan jupakan yhteydessä eikä ole yllättynyt siitä, että kettujen vientiä suunnitteleva kiinalainen on saanut suomalaisten kollegoiden karvat nousemaan pystyyn.
– Tarhaajien mielissä keltainen vaara on ollut koko ajan olemassa.
Karkisen mukaan jo 1980-luvullakin yhteistyötä kiinalaisten kanssa karsastettiin. Hänen selvitysmatkansa Kiinaan herätti epäilyjä. Huolena oli silloinkin, että "nyt kiinalaiset vievät meidän elinkeinon".
– Se on niin vanhaa puhetta kuin olla voi, hymähtää Karkinen.
Karkisen työrupeama Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitossa päättyi 90-luvun lamaan.
Liitossa ollessaan hän ehti vielä laatia kiinan- ja englanninkielisen esitteen Suomen turkistarhauksesta. Esite painettiin vuonna 1990 ja työn maksoi kauppa- ja teollisuusministeriön vienninedistämisohjelma.
Yhteistyötä pakko tehdä?
Karkinen on pohtinut, mitä turkisalan kannattaisi nyt tehdä suhteessa Kiinaan. Alan tulevaisuuden kannalta hän ei näe muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä yhteistyöhön.
Kiinasta on muutaman vuosikymmenen aikana kehittynyt suomalaiselle turkisalalle kovan luokan kilpailija, jolla on nykyisin myös huipputeknologiaa. Karkinen viittaa kloonausteknologiaan, jota Kiinassa on kehitetty jo pitkälle.
Hänen mukaansa Suomella on tieto-taitoa, jota voisi viedä elävien kettujen sijaan. Esimerkkinä hän mainitsee turkiseläinten rokotusohjelmat. Muitakin vientimahdollisuuksia olisi, arvioi Karkinen.
– Kiinassa on isoja teollisia turkistarhoja, mutta siellä on pulaa rehusta. Miksi Suomesta ei vietäisi sinne esimerkiksi korkealaatuista viljaa, visioi Karkinen.
Muodollista estettä viennille ei ole, sillä Suomella ja Kiinalla on sopimus ohran ja kauran viennistä.
– Suomalaisten kannattaisi tehdä itsensä korvaamattomiksi kiinalaisille.
Suomalaista turkiseläinten jalostustyötä Karkinen arvostaa ja huomauttaa, että kauneimmat tarhaketut löytyvät edelleen Suomesta. Siitoseläinten vientiin hän puuttuisi kehittämällä alan sisäistä laatujärjestelmää. Estettä huonompilaatuisten kettujen viennille ei tarvitsisi olla, mutta parhaiden jalostuseläinten vientiä voisi säädellä.
– Mutta tämä ei onnistu, elleivät tarhaajat suorista rivejään. Näyttää siltä, että kenttä on nyt vähän hajallaan.
Lue seuraavaksi: