MOSKOVA Venäjän presidentti Vladimir Putin ehdotti viime viikolla Jerusalemissa yhteistä huippukokouksesta YK:n turvallisuusneuvoston pysyville jäsenmaille – Yhdysvalloille, Kiinalle, Ranskalle ja Britannialle.
Ensimmäisen kerran Putin nosti huippukokouksen esiin jo viikkoa aiemmin pitämässään linjapuheessa.
Silloin Putin lausui, että “juuri viidellä ydinasesuurvallalla on erityinen vastuu ihmiskunnan säilymisestä ja sen vakaasta kehityksestä”. Hänen mukaansa maiden tulee keskustella maailmanjärjestyksen perusperiaatteista ja laatia niille uudet suuntaviivat.
Samassa puheessaan Putin myös muistutti, että “Venäjä on palannut kansainväliseen politiikkaan maana, jonka mielipidettä ei voi jättää vaille huomiota”.
Venäjä haluaakin nyt sementoida kohonneen asemansa maailmanpolitiikassa.
Venäjän kansainvälinen rooli on kasvanut merkittävästi viime vuosien aikana.
Pohjana ovat Venäjän onnistumiset Lähi-idässä. Maa on noussut siellä keskeiseksi toimijaksi sen jälkeen, kun se aloitti sotilasoperaation Syyrian presidentin Bašar al-Assadin tukemiseksi vuonna 2015.
Venäjä on onnistunut luovimaan Lähi-idässä taitavasti myös diplomatian saralla. Maa on tiivistänyt suhteitaan niin Saudi-Arabian kuin Iranin kanssa. Sillä tuntuu olevan nyt toimivat suhteet kaikkiin alueen maihin.
Samalla Euroopan ja Yhdysvaltojen toiminta Lähi-idässä on vaikuttanut lähinnä kompuroinnilta.
Venäjä on viime vuosina kehittänyt määrätietoisesti suhteitaan myös muualla maailmassa.
Kiinan ja Intian lisäksi Venäjä on alkanut taas katsoa esimerkiksi Afrikan suuntaan. Siitä kertoo viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty Venäjä-Afrikka-huippukokous.
Venäjän turvallisuuspolitiikan asiantuntija Fjodor Lukjanov tiivistää Venäjän menestyksen kolmeen periaatteeseen.
Ensinnäkin Venäjällä on kyky reagoida nopeasti ja se pystyy siten hyödyntämään toisten tekemät virheet muita paremmin. Toiseksi sotilaallinen voima on pysynyt venäläisten tärkeimpänä työkaluna pehmeiden keinojen sijaan.
Kolmanneksi Venäjä korostaa ulkosuhteissaan pragmaattisuutta ideologian sijaan, minkä vuoksi se suosii tilannekohtaisia liittoutumia, Lukjanov kirjoittaa Venäjän hallituksen Rossijskaja gazeta -sanomalehdessä.
Toisin kuin lännessä kansanvalta ei rajoita Venäjän kansainvälistä toimintaa.
Lukjanov jättää mainitsematta yhden olennaisen piirteen Venäjän menestykseen maailmanpolitiikassa: kyvyn käyttää taitavasti perinteisen ulkopolitiikan ja sodankäynnin ulkopuolelle jääviä keinoja.
Virallisten ja näkyvien sotilaallisten ja ulkopoliittisen toimijoiden lisäksi Venäjä käyttää päämääriensä saavuttamiseksi laajalla rintamalla myös muita valtiollisia ja ei-valtiollisia toimijoita. Niiden toiminta ei usein kestä päivänvaloa.
Kyse voi olla esimerkiksi turvallisuuspalvelun tekemästä myrkytysoperaatiosta tai valtion rahoittaman trollitehtaan propagandakampanjasta. Kun palkkasotilaat, hakkerit tai valtioon tavalla tai toisella sidoksissa olevat yritykset toteuttavat Kremlistä johdettua ulkopolitiikkaa, Venäjä pystyy toimimaan tehokkaasti. Samalla hämärtyy sen vastuu toiminnasta, joka rikkoo kansainvälisiä sääntöjä.
Venäjän itsevaltainen järjestelmä takaa, että niin erilaisia hybridikeinoja kuin muitakin yllä lueteltuja periaatteita voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Toisin kuin lännessä kansanvalta ei rajoita Venäjän kansainvälistä toimintaa.
Presidentti Putinin ehdotus YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan huippukokoukseen on poikkeuksellinen.
Ehdotuksen ajoitus ei ole kuitenkaan sattuma.
Republic-verkkolehden kolumnisti Vladimir Frolov uskoo, että Putin haluaa järjestää huippukokouksen samassa yhteydessä, kun Venäjä juhlii toukokuussa näyttävästi 75 vuotta sitten saavutettua voittoa natsi-Saksasta.
Tämä siitäkin huolimatta, että Putin sanoi Jerusalemissa muodollisesti olevansa valmis pitämään kokouksen “missä tahansa maassa ja missä tahansa maailman kolkassa”.
Voitto toisessa maailmansodassa määrittelee Venäjän olemassaolon niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
Senaattori Aleksi Puškov
Putinille olisi unelmien täyttymys, jos toisen maailmansodan voittajavaltiot kokoontuisivat Moskovaan 75 vuoden jälkeen päättämään uudesta maailmanjärjestyksestä. Symboliikka täynnä oleva kokous voisi kruunata Venäjän paluun maailman supervallaksi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.
Voitonpäivän juhlallisuuksilla on jo yksistään äärimmäisen tärkeä osa venäläisten identiteetin vahvistamisessa. Fasismin kukistamisesta on Putinin valtakaudella rakennettu yksi tärkeimmistä Venäjän kansakuntaa yhdistävistä ideologisista tekijöistä.
Voiton roolia nyky-Venäjällä kuvaa hyvin senaattori Aleksei Puškovin tuore ehdotus, jonka mukaan Venäjän uudistettavaan perustuslakiin tulee lisätä maininta Venäjästä toisen maailmansodan voittajavaltiona. Puškovin mukaan juuri se määrittelee Venäjän olemassaolon niin kansalllisesti kuin kansainvälisesti.
Viisikon huippukokouksen toteutuminen on vielä epävarmaa, mutta pelkkä sen ehdottaminen kertoo paljon nykyisestä kansainvälisestä tilanteesta.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron vastasi ideaan myöntävästi heti sen jälkeen, kun Putin esitteli sen Jerusalemissa pidetyssä holokaustin muistoa vaalivassa tilaisuudessa.
Macron tosin korosti, että maailmanjärjestyksen tulee vastaisuudessakin tukeutua kansainväliseen oikeuteen ja ihmisoikeuksiin.
Macronille huippukokous antaisi mahdollisuuden esiintyä Euroopan unionin johtajana.
Ranskan presidentti ei myöskään vierasta yhteistyön tiivistämistä Venäjän kanssa. Hän väläytti viime vuonna toistamiseen, että Euroopan tulisi rakentaa strategista kumppanuutta Venäjän kanssa.
Myös Kiina on jo vastannut kutsuun myöntävästi. Sekin oli odotettavissa, sillä Kiinalla ja Venäjällä on tapana tukea toisiaan YK:n turvallisuusneuvostossa.
Yhdysvallat ja Britannia eivät ole vielä kommentoineet ehdotusta.
Olemme ulkopolitiikaltamme yksi maailman kolmesta tai kahdesta vaikutusvaltaisimmasta maasta.
Sergei Karaganov, Moskovan talouskorkeakoulu
Viiden ydinasevallan kokoontuminen heijastelee hyvin Venäjän käsitystä maailmanpolitiikasta.
Venäjä ei perusta sääntöpohjaisesta maailmasta, jossa kansainvälinen oikeus takaisi jokaisen valtion suvereniteetin. Sen sijaan Venäjän ymmärryksessä maailmaa hallitsee muutama supervalta, jotka voivat toimia vapaasti omista lähtökohdistaan käsin.
Putinin Venäjä näkee itsensä nyt moninapaisen maailman yhtenä avainpelureista.
– Olemme ulkopolitiikaltamme yksi maailman kolmesta tai kahdesta vaikutusvaltaisimmasta maasta, arvioi Ylen haastattelema Sergei Karaganov, joka johtaa Moskovan talouskorkeakoulun maailmantalouden ja -politiikan tiedekuntaa.
Karaganovin mukaan Venäjä ei enää elättele toiveita siitä, että se liittoutuisi koko Euroopan kanssa yhdeksi maailmaa kannattelevaksi pilariksi. Sen sijaan hän uskoo visioon, jonka mukaan osa Euroopan maista voisi irtautua tulevaisuudessa osaksi Venäjän hallitsemaa euraasialaista voimapesäkettä.
Putinin toiveissa näyttääkin olevan järjestää jonkinlainen toisinta 75 vuotta sitten pidetystä Jaltan konferenssista.
Siellä toisen maailmansodan voittajavaltiot Neuvostoliitto, Yhdysvallat ja Britannia sopivat Josif Stalinin, Franklin Rooseveltin ja Winston Churchillin johdolla Euroopan jaosta etupiireihin. Se määritti maanosan kehitystä vuosikymmenien ajan.
Nyt Putin tahtoo jättää oman jälkensä historiaan ja varmistaa Venäjän kasvaneen kansainvälisen vaikutusvallan pitkälle tulevaisuuteen.
Lisää aiheesta:
Venäjä pyrkii ottamaan välittäjän roolin Lähi-idässä – "Syyria on sotilaallinen näköalapaikka"