Hyppää sisältöön

Kumipuku päällä saunomista, nälkäkuuria ja useat vaatekerrokset päällä jumppaamista – painissa rajuja painonpudotuksia yritetään kitkeä pois punnitusmuutoksella

Painissa on siirrytty kilpailijoiden kahteen kertaan punnitsemiseen terveydellisistä syistä.

Painija Iiro Piippo puntarissa SM-kisojen kynnyksellä.
72-kilon sarjassa painivalla Iiro Piipolla on kisa-aamuna vielä painoa pudotettavana. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle
Titta Puurunen

Iiro Piippo, 22, ryömii 60-asteiseen infrapunamakuupussiin Vaajakosken Liikuntahallissa. Painijalla on SM-kisa-aamuna vielä 1,3 kiloa painoa pudotettavana ennen omaan sarjaan pääsyä. Kisapunnitukseen on aikaa kuusi ja puoli tuntia.

– Makuupussi toimii kuin infrapunasauna ja siellä hikoilu on hyvä keino tiputtaa painoa. Pussissa hikoileminen säästää myös jalkoja ennen matsia verrattuna jumppaamiseen ja juoksemiseen, sanoo Vaajakosken Kuohua edustava Piippo.

Usealla Piipon kilpakumppanilla on myös edessä makuupussissa ja saunassa hautumista sekä monet vaatekerrat päällä painien ja jumpaten huhkimista ennen puntarille nousua. Kropan nesteistä tiristetään viimeisetkin ylimääräiset painot pois. Puntarilla ei saa olla grammaakaan yli oman sarjan painorajan.

Lyhyessä ajassa kisapainoon tiputtaminen on painissa normaalia, mutta rajut painonpudotukset ovat terveydelle vaarallisia. Nyt asiaan on haluttu puuttua muuttamalla punnituskäytäntöä.

Viime viikonloppuna Vaajakoskella käydyt miesten SM-painit järjestettiin uuden käytännön mukaisesti kaksipäiväisinä. Kilpailijat punnittiin molempina kilpailupäivinä kaksi tuntia ennen painien alkua kansainvälistä käytäntöä noudattaen.

Painija makaa infrapunamakuupussissa pudottaakseen painoaan ennen kisapunnitusta.
Piippo makaa mieluummin infrapuna-makuupussissa kuin hikoilee löylyissä. Makuupussissa voi hengittää helpommin. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Vielä ennen Rion olympialaisia 2016 painijat punnittiin ainoastaan kerran, kisapäivää edeltävänä iltana. Iltapunnitus mahdollisti urheilijoille suurimmillaan jopa 15 prosentin "vedot" eli painonpudotukset. Silloin ennen kilpailun alkua, 15–16 tunnin aikana, kilpailijat pystyivät tankkaamaan suurimman osan menetetystä painosta takaisin ja olemaan hyvässä iskussa molskilla, painimatolla.

Kansainvälisen painiliiton (UWW) lääkäreistä koostuvan lääkintäkomission selvitysten mukaan uusi punnitussääntö on aiempaa terveellisempi urheilijoille. Urheilijan peruspainon on nyt oltava lähempänä painoa, jossa urheilija kilpailee.

Varsinkin nuorten urheilijoiden painonpudotuksia pyritään näin minimoimaan.

– Tavoitteena on ollut punnituksen muutoksella vähentää urheilijan normaali- ja kilpailusarjapainon välistä eroa. Aina on niitä, jotka kokeilevat painonpudotuksessa terveyden rajoja, sanoo kamppailulajien lajiryhmävastaava Pasi Sarkkinen Olympiakomiteasta.

Nykyinen punnitussääntö tuli voimaan asteittain 2017 alkaen. Kokonaan se otettiin käyttöön arvokisoissa vuoden 2019 alusta. 80-luvulla painissa on ollut käytössä samanlainen kahdesti suoritettava punnitus.

Punnitusmuutos puhuttaa painijoita

Kaikille kilpailijoille muutos ei ole ollut mieluinen. Iiro Piippo vaihtoi SM-kisoihin 77-kilon sarjasta 72-kiloisiin ja on joutunut laihduttamaan marraskuusta alkaen viisi kiloa.

– Muutos on ideana ihan hyvä erityisesti lapsia ja muita kasvuikäisiä ajatellen. Mutta miesten sarjoissa, kun jonkun verran kaikki joutuu kuitenkin painoa pudottamaan, niin ensimmäisenä kilpailupäivänä pitää nyt aika tyhjällä kropalla painia, harmittelee Piippo.

Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Rauno Elokiuru sen sijaan pitää punnitusmuutosta hyvänä asiana.

– Vaarallisen kovat painonpudotukset ovat vähentyneet muutoksen myötä merkittävästi. Urheilijan ei yksinkertaisesti kannata tiputtaa painoa liikaa, koska seuraavanakin ottelupäivänä painon pitää olla alle sallitun rajan, sanoo Elokiuru.

Urheilijat eivät enää pysty tekemään suuria painonpudotuksia, jottei suorituskyky kilpailuissa kärsisi.

Piipolle suuretkin painonpudotukset ovat viisitoista vuotta kestäneen painiuran aikana tulleet tutuiksi. Isoimman pudotuksen hän joutui tekemään 2017 eräisiin karsintakisoihin valmistautuessaan. Hän tiputti silloin viidessä päivässä seitsemän kiloa.

– Ruoka ja neste piti vetää aika vähiin. Jumppia, lenkkiä ja saunomista tuli tehtyä aika paljon ja kumipukuakin kokeiltua. Olihan se henkisesti aika kuluttavaa, mutta sitä on tottunut, että se kuuluu lajiin, sanoo Piippo.

Rajut painonpudotukset vaarallisia

Kamppailu- ja myös muille painoluokkaurheilulajeille tyypilliset rajut painonpudotukset voivat olla jopa hengenvaarallisia. Kisoihin saatetaan tiputtaa 10–15 kiloakin käyttäen monenlaisia eri keinoja, kuten ulostuslääkkeitä.

Nicaragualainen välisarjan nyrkkeilijä David Acevedo menehtyi 2015 viikko ottelunsa jälkeen. Hän oli pudottanut painoaan Cronica Viva -verkkosivuston mukaan (siirryt toiseen palveluun) lähes viisi kiloa alle vuorokaudessa selvittääkseen ottelun painorajan.

– Raju painonpudotus voi aiheuttaa vaarallisia aineenvaihdunnan häiriöitä. Veren suolapitoisuuksiin voi tulla suuria muutoksia, oireina esimerkiksi lihaskrampit, sekavuus, kouristelut ja lopulta jopa tajuttomuus, sanoo Rauno Elokiuru.

Kaksi painijaa ottelee
Kahteen kertaan punnitus tuo painijoille nykyisin lisähaastetta kilpailuihin. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Monille kilpailijoille kisapainonpudotuksesta on muodostunut kompastuskivi. Urheilija ei olekaan ollut parhaassa suorituskyvyssä kilpailutilanteessa liian kovan painon pudotuksen jälkeen.

– Kolmekin kiloa voi pudottaa nesteistä, ettei se vaikuta vielä suorituskykyyn. Suurempi painonpudottaminen nesteistä juuri ennen kilpailua uuvuttaa liikaa. Suurta nestevajetta ei pystytä enää lyhyessä ajassa kunnolla paikkaamaan, selvittää Elokiuru.

Liikuntalääketieteen erikoislääkäri kehottaa urheilijoita pitämään koko harjoituskauden ajan kehon rasvaprosenttia sopivana ja painoa lähelle kilpapainorajaa.

Banaania ja puuroa ennen molskille menoa

Kisajännitys alkaa kihelmöidä Vaajakosken Liikuntahallissa. Puntari ja saunat ovat kovassa käytössä. Iiro Piippo jumppaa toisten painijoiden kanssa molskilla monet vaatekerrat yllä. Hiki virtaa miehen ohimoita pitkin. Hän riisuu alushousutkin painitrikoiden alta mennessään jälleen puntarille: vielä kilo ylimääräistä.

Piippoa mietityttää, mitä hänen tulisi syödä ensimmäisen kilpapunnituksen jälkeen. Paino ei saisi nousta liikaa, mutta energiavarastojen pitäisi riittää molskilla. Monet urheilijat ovat epätietoisia oikeanlaisesta ravinnosta ennen kisasuoritusta. Rauno Elokiuru on pohtinut asiaa Olympiakomitean ravitsemusterapeutin kanssa.

Kaksi painijaa ottelee. Toinen heittää toista niin, että jalat ovat kohti kattoa.
Oikea ravintotankkaus punnituksen jälkeen ennen ensimmäisen kisapäivän matsia tuottaa monelle painijalle uudessa punnituskäytännössä päänvaivaa. Kuva: Jarkko Riikonen / Yle

Usein urheilijat tekevät virheen jättämällä painoa pudottaessa hiilihydraatit kokonaan pois.

– Erityisen tärkeää on painonpudotuksessa muistaa, että hiilihydraatteja on nautittava. Jos lihasten sokerivarastot ovat tyhjentyneet ennen kisapäivää, niin niitä ei ole mahdollista saada kahdessa tunnissa enää mitenkään täyteen, sanoo Elokiuru.

Punnituksen jälkeen pienen neste- ja sokerivajeen pystyy paikkaamaan, jos kaikkia energiavarastoja ei olla ennen puntariin menoa tyhjennetty. Silloin normaali neste- ja ruokatankkaus riittää, jotta jaksaa kisassa otella.

– Ennen matsia kannattaa nauttia nopeasti imeytyvää ja sulavaa hiilihydraattia, mieluummin nestemäisenä. Urheilujuomat, geelit ja hieman kiinteämpänä esimerkiksi banaani ja puuro ovat hyviä, neuvoo Elokiuru.

Piippo pukee vaatekerrat uudelleen päälleen ja lähtee lenkille. Punnitukseen on aikaa vielä neljä ja puoli tuntia - siinä ajassa on kilon painoa karistava.

Suosittelemme sinulle