– Et varmaan usko, mutta täällä puhuu Sauli Niinistö, kuuluu luurista.
Ääni on tuttu. Pakkohan se on uskoa. Kirjailija Jyri Paretskoi seisoo puhelin korvalla hotellihuoneessa Tahkolla. On tammikuun loppu vuonna 2016, ja Juha Tapion keikka alkaa pian. Paretskoi on valmistautumassa yhteiseen iltaan vaimonsa kanssa.
Mutta nyt tasavallan presidentti soittaa ja hänellä on tärkeää asiaa. Presidentti haluaa puhua tolkun ihmisistä.
Jyri Paretskoi ilahtuu. Hän ei vielä arvaa, millaiseen soppaan on lusikkaansa pistämässä.
Iisalmelainen kirjailija Jyri Paretskoi antoi suomalaiseen keskusteluun termin tolkun ihminen. Neljä vuotta sitten hän kirjoitti Iisalmen Sanomiin kolumnin, josta innostui ensin presidentti Sauli Niinistö ja sen jälkeen Suomen kansa. Tai ei itse kolumnista, vaan tolkun ihmisestä.
Kun presidentti soitti, Paretskoi ei osannut aavistaa hyökyaaltoa. Sitä, miten pienen paikallislehden puolituntematon kolumnisti saisi aikaan somemyrskyn, jonka laineet lyövät vielä neljä vuotta myöhemmin.
Ylenkatseellinen besserwisser vai suoraselkäinen keskustelija?
Tolkun ihmiseen kiteytyy oikeastaan koko suomalainen keskustelukulttuuri viime vuosina. Tolkun ihmisiä on Suomessa paljon. He ovat – kuten Paretskoi kirjoitti – maltillisia, suoraselkäisiä ja järkeviä.
Viime vuosina tolkun ihmisiä on ilmestynyt koko ajan lisää. Koko keskustapuolue on julistautunut sellaisiksi, samoin moni perussuomalainen. Yhtä lailla tolkun ihminen on vaalilauseensa mukaan myös kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen. Tolkun ihmisiä tapaa paljon myös sosiaalisen median keskusteluissa.
Yhtä paljon on heitä, jotka eivät missään nimessä halua olla tolkun ihmisiä. Heille tolkun ihminen on passiivinen tallukka, joka ei tuomitse rasismia tai uskalla puolustaa heikompia. Tolkun ihminen on ylenkatseellisesti muihin suhtautuva besserwisser. Hän määrittelee ääripäät omien tarkoitusperiensä mukaan, asemoi itsensä niiden väliin ja korostaa olevansa oikeassa. Hän ei puutu ja toimi, vaikka pitäisi.
Kuten tähtitieteilijä ja aktiivinen some-keskustelija Mikko Tuomi tiivisti Twitterissä:
Natsi: Rakennetaan keskitysleiri.
Suvakki: Ei rakenneta.
Tolkun ihminen: No voidaan rakentaa, mutta vain ihan pieni.
Tolkun ihminen levähti käsiin
Mitä ihmettä tapahtui tolkun ihmiselle? Kirjailija Jyri Paretskoi ei osaa vastata kysymykseen, mutta huokaa syvään keittiönpöytänsä ääressä iisalmelaisessa rivitalossa.
Tolkun ihmisen piti olla maltillisuuden ylistys. Siitä tulikin kärjistyneen keskustelukulttuurin lempihokema.
Kiista tolkun ihmisistä on opettanut Jyri Paretskoille ainakin sen, miten vahva mutta epätarkka ase sanat voivat olla. Yksittäinen termi on hehtaaripyssy: sillä räiskitään kaikkiin suuntiin, mutta jokainen ymmärtää merkityksen omalla tavallaan.
Mutta sanat ovat valtaa, ja sen vuoksi Jyri Paretskoi on huolissaan suomalaisten luku- ja keskustelutaidoista. Hän keksii kuitenkin yhden ihmisryhmän, josta löytyy erinomaisia keskustelijoita.
Mutta ennen kuin mennään heihin, on syytä kerrata vielä tolkun ihmisen lyhyt historia.
Somejaot olivat aluksi pettymys
Melkein tasan neljä vuotta sitten Iisalmen Sanomat julkaisi kolumnin, jota Jyri Paretskoi oli kypsytellyt pitkään.
– Ehkä pisimpään kaikista teksteistäni.
Paretskoi oli seurannut huolestuneena julkista keskustelua, joka käynnistyi, kun vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Äänessä olivat Paretskoin mielestä riidanhaluiset ääripäät. Hän uskoi, että niiden väliin jäi suurin osa suomalaisista. Hiljainen enemmistö, tolkun ihmiset.
Kolumnissaan Paretskoi määritteli tolkun ihmisen, ja oli varsin tyytyväinen kirjoitukseensa. Iisalmen Sanomat julkaisi tekstin torstai-iltana. Aluksi se ei kerännyt kovin kummoisia lukijamääriä. Paretskoi pettyi. Hän oli odottanut enemmän somejakoja ja tunnereaktioita.
Mutta perjantaina alkoi tapahtua. Kolumni levisi sosiaalisessa mediassa. Kun Paretskoi vaimoineen ajeli kohti Tahkoa, Iisalmen Sanomien toimittaja soitti ja haastatteli kirjailijaa, sillä jo tuolloin kolumni oli yksi paikallislehden luetuimmista jutuista. Ja sitten hotellihuoneessa Tahkolla puhelin soi uudelleen.
Teemu Selänne vastaan Naisasialiitto Unioni
Paretskoi sai tekstilleen parhaan mahdollisen mainostajan, influencerin, jollaisesta ei ollut uskaltanut edes haaveilla. Puhelimessa presidentti Niinistö kysyi lupaa jakaa kolumni presidentin virallisilla Facebook-sivuilla. Ei mennyt monta tuntia, kun tolkun ihminen oli kaikkien huulilla. Pari päivää myöhemmin presidentti vielä siteerasi kolumnia puheessaan valtiopäivien avajaisissa.
– Aluksi sain aivan valtavasti positiivista palautetta ja viestejä. Sitten keskustelun sävy muuttui, Paretskoi muistelee.
Sarjakuvapiirtäjä Ville Rannan pilapiirroksessa Kirkko ja kaupunki -lehdessä tolkun ihmiset kääntävät selkänsä, kun ulkomaalaisen näköistä ihmistä pahoinpidellään ringin keskellä. Myöhemmin termiä analysoitiin kriittisesti esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnestyn julkaisemassa kirjoituksessa.
Myrsky tolkun ihmisen ympärillä voimistui. “Testaa, oletko tolkun ihminen”, yllytti Ilta-Sanomat. Uusimaa-lehden lukijaäänestyksessä etsittiin tolkun ihmistä. Kärkisijasta kamppailivat Teemu Selänne ja feministijärjestö Naisasialiitto Unioni.
– Minusta tuntuu, että tietyissä piireissä alkuperäinen tekstini ymmärrettiin tahallaan väärin, Jyri Paretskoi sanoo nyt.
Silakkaliike tuotti pettymyksen
Viime jouluna Jyri Paretskoi ehti jo vähän innostua. Hän seurasi kiinnostuneena Silakkaliikkeen syntyä netissä. Suomalainen kansanliike syntyi joulunpyhinä Italian oikeistopopulismia vastustavan Sardiiniliikkeen innoittamana. Liikkeen keskustelupalstalle Facebookissa liittyi nopeasti lähes 30 000 ihmistä. Yhtenä tavoitteena oli parantaa suomalaista kärjistynyttä keskustelukulttuuria.
Samaa on halunnut jo pitkään myös Jyri Paretskoi. Hän on pohtinut päänsä puhki, miten yhteiskunnallisiin keskusteluihin saisi vähemmän mustamaalaamista ja enemmän vastapuolen kuuntelemista. Siis malttia. Tai Paretskoin tapauksessa tolkkua.
Mutta toistaiseksi Jyri Paretskoi ei ole liittynyt Silakkaliikkeen Facebook-ryhmään eikä ollut paikalla liikkeen ensimmäisessä mielenilmauksessa Kansalaistorilla Helsingissä. Toiveikkaan alun jälkeen Silakkaliikkeen keskustelu netissä on Paretskoin mielestä mennyt tutuksi jankkaamiseksi.
– Joku postasi, ettei liikkeeseen kaivata mitään tolkun ihmisiä. En siis tiedä, olisinko edes tervetullut mukaan, Paretskoi sanoo.
Tarina seksirobotista sulattaa haastavan yleisön
Nyt Jyri Paretskoi on sellaisen porukan edessä, mihin ei kuka tahansa rohkenisi nousta. Yleisö on lahjomaton, mutta se ei Paretskoita pelota. Hän asettuu rennon näköisenä lavalle Minna Canthin koulussa Kuopiossa ja tarttuu mikrofoniin. Yläkoululaisten kanssa on tarkoitus puhua lukemisesta ja kirjallisuudesta.
Paretskoi on tutulla maaperällä. Hänet tunnetaan Shell’s Angles- ja K-15-nuortenkirjasarjoistaan. Kirjoissa mopopojat seikkailevat Iisalmea muistuttavassa pikkukaupungissa, ja 15-vuotias poika haaveilee omasta seksirobotista. Moni idea kirjoihin on peräisin luokkahuoneista: Paretskoi on toiselta ammatiltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja iisalmelaisessa yläkoulussa.
Lavalla Paretskoi ottaa vaativan yleisönsä haltuun huumorin keinoin. Hän kertoo, kuinka kerran autoillessa näytti vahingossa keskisormea auton ikkunasta, vaikka tarkoituksena oli vain pyyhkiä lasista rasvatahraa. Yläkoululaisia naurattaa, kun kirjailija kertoo somessa saamastaan palautteesta: “Ihan paska kirja, vaikka en edes lukenut.”
Teinit eivät ilkeile
Paretskoi pitää teineistä. Hän on yksi ahkerimmin kouluja kiertävistä suomalaisista kirjailijoista.
Parhaat keskustelunsa Paretskoi on käynyt teini-ikäisten kanssa.
– Jos otetaan satunnainen joukko teinejä ja toinen joukko 30–50-vuotiaita aikuisia, olen varma, että teinit voittavat aikuiset keskustelijoina mennen tullen.
Hänen mielestään nuoret yrittävät aidosti ymmärtää keskustelukumppania, vaikka tämä olisi eri mieltä. Mielipiteet eivät ole etukäteen lukittuja, eikä keskustelun päätarkoitus ole ilkeillä. Nuoret pystyvät keskustelemaan sellaisistakin aiheista, joihin aikuiset eivät kykene, esimerkiksi maahanmuutosta.
– Se on minusta lohdullista, Jyri Paretskoi sanoo.
Hän itse on nimittäin väsähtänyt. Tolkun ihminen -kolumnin jälkeen vastakkainasettelu ei ole ainakaan vähentynyt. Se on kärjistynyt entisestään kaikkialla; somessa, eduskunnassa ja mediassa.
Aikansa Paretskoi jaksoi käydä yhteiskunnallista keskustelua netissä ja perustella mielipiteitään. Mutta ei enää. Se on huolestuttavaa, sillä hänhän on sanojen, keskustelun ja merkitysten ammattilainen. Ihminen, joka katsoo televisiosta jopa eduskunnan kyselytunteja.
Alkolukko ja pakollinen tuumaustauko
Mikä avuksi?Mitä voisimme oppia teini-ikäisiltä keskustelijoilta?
– Ensinnäkin sen, ettei keskustelun tavoite ole voittaa, vaan ymmärtää. Erimieliset ihmiset ajattelevat liian usein vastapuolesta pahinta mahdollista, kun pitäisi ajatella parasta mahdollista.
Paretskoin mielestä haitaksi ei olisi myöskään alkolukko somekeskusteluihin. Tai tuumauslukko, joka pakottaisi provosoituneen keskustelijan vetämään henkeä ennen kommentin julkaisua.
Paretskoi itse saa äänensä kuuluviin muutenkin kuin somessa. Kolumneissa ja haastatteluissa hän voi nostaa esiin itselleen tärkeitä asioita. Niitä ovat esimerkiksi maaseudun ja kaupungin suhde, ilmasto, ruoka ja maahanmuutto
Hän tunnustautuu edelleen tolkun ihmiseksi, eikä muuttaisi neljän vuoden takaisesta kolumnistaan kuin yhden sanan.
– Välttäisin ääripää-sanan käyttöä. Siitä monet provosoituivat. Ja tolkun miellän metodiksi: tarkastellaan asiaa eri kanteilta ja yritetään ymmärtää erilaisia mielipiteitä.
Ketkä jäävät syrjään?
Jyri Paretskoi sanoo itse olevansa etuoikeutettu. Hänellä on kykyä keskusteluun ja turvattu asema. Se ei ole pelkästään omaa ansiota. Sellaiseen asemaan pääsee helpommin, kun elää turvallisen lapsuuden ja pärjää koulussa. Ja koulussa pärjäämiseen vaikuttaa yksi asia ylitse muiden.
– Tutkimuksen mukaan se, luetaanko lapselle ääneen, on tärkein yksittäinen koulumenestykseen vaikuttava teko, Paretskoi sanoo.
Niin Paretskoin äiti teki ilta toisensa perään 1980-luvulla Tervon Kiukooahossa. Ja samasta syystä Jyri Paretskoi kiertää nyt kouluja. Jotta nuoret oppisivat lukemaan, koska sillä tavalla oppii ajattelemaan.
Nuorissa on paljon erinomaisia lukijoita. Monet heistä ovat niitä erinomaisia keskustelijoita. Mutta sitten on kasvava joukko erittäin heikkoja lukijoita. He jäävät syrjään sanojen vallasta ja samalla paljosta muusta.
– Siihen meillä ei ole varaa, Jyri Paretskoi sanoo.
Miten julkisen keskustelun tasoa voisi nostaa? Kerro mielipiteesi. Keskustelu on auki 2.2. klo 22:een saakka.
Juttua muokattu 1.2. klo 23. Korjattu Mikko Tuomen nimi juttuun oikein.
Lue myös:
Mona Mannevuon kolumni: Kuka kaipaa uusia keskustelukumppaneita, jos he toivovat kuolemaasi?