Niin kauan kuin muistan, yhteiskunta on ollut minusta huolissaan.
Enkä tarkoita nyt sitä, että Suojelupoliisi olisi tehnyt kotikäynnin joka kerta, kun olen googlannut "kloroformi mistä saa", tai että naapuri olisi soittanut poliisit, kun en ole poistunut asunnostani päiväkausiin edes viemään roskia. Mahdollinen radikalisoitumiseni ja syrjäytymiseni ei ole kiinnostanut ketään.
Sen sijaan yhteiskunta on aina ollut suunnattoman huolissaan siitä, koenko ulkonäköpaineita_._
2000-luvun alkupuolella meitä herkässä iässä olevia tyttöjä valistettiin, että jokaisen naistenlehden kansi on photoshopattu eikä meidän pidä näyttää H&M:n syntisiltä alusvaatemalleilta. Samaan aikaan toisaalla iltapäivälehdet valvoivat "julkkiskaunotarten" lihomista ja vanhenemista ja kirjoittivat kauhistelevia juttuja kauneusleikkauksissa itsensä pilanneista naisista.
Kauneusihanteet ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet ainakin pari vaatekokoa sallivammiksi.
Aikakaudelle tyypillisessä kaksinaismoralismissa oli kaunista symmetriaa. Ensin ihmistä haukutaan siitä, ettei hän enää ole yhtä nuori ja laiha kuin silloin, kun hän oli nuori ja laiha, ja sitten kun hän yrittää tulla taas nuoreksi ja laihaksi, häntä haukutaan turhamaiseksi.
Nykyään Ilta-Sanomat on huolissaan nuorten ulkonäköpaineista ja vain vähän kiinnostunut Miss MP -kilpailun "tyrmäävistä finalisteista", eikä Iltalehtikään ole viime aikoina kertonut kuin maailman kuumimmasta mummosta ja 52-vuotiaan Pamela Andersonin kaula-aukoista. Kauneusihanteet ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet ainakin pari vaatekokoa sallivammiksi, alusvaatemainoksissa näkyy selluliittia, ja vaikuttajat kertovat avoimesti kauneusoperaatioistaan ja kuviensa filttereistä.
Silti ulkonäköpaineet eivät ole kadonneet minnekään. Nyt syylliseksi on keksitty sosiaalinen media. Siellä on toki loputtomasti mahdollisuuksia ahdistua, mutta "some" ei itsessään tee mitään, vaan se on juuri sellainen kuin käyttäjät ja koodaajat siitä tekevät.
Miten tarkalleen ottaen on yhteiskunnan syy, jos ihminen ensin tietoisesti kerää fiidinsä täyteen ahdistavaa sisältöä ja sitten kokee voimattomuutta sen edessä?
Siksi "somen ulkonäköpaineista" kauhistumisessa on minusta jotain kummallista. Eihän kenenkään ole pakko seurata edes tuttuja tai kavereita, saati sitten sellaista sisältöä, joka tuottaa pahaa oloa.
Miten tarkalleen ottaen on yhteiskunnan syy, jos ihminen ensin tietoisesti kerää fiidinsä täyteen ahdistavaa sisältöä ja sitten kokee voimattomuutta sen edessä? Samaan tapaan omien valintojensa uhriksi heittäytyy himoshoppaaja, joka vain "päätyy" kauppaan ja kassalle, ja istumatyöläinen, joka on valmis kokeilemaan huonoon oloonsa kaikkea muuta paitsi liikuntaa ja terveellisempää ruokaa.
Nyt joku siellä sanoo, ettei kyse ole yhdestä muhkeapyllyisestä bikinikuvasta vaan systeemistä, senkin iljettävä nihilisti, ja tavallaan hän on oikeassa. Kauneusihanteet ovat Instagram-kuvaa isompi järjestelmä, mutta ei enää ole sellaista yhtenäiskulttuuria, että koko maailma yrittäisi näyttää Marilyn Monroelta. Ja eikö yhteiskunta – johon somekin kuuluu – muutu niin, että sitä muutetaan?
Sosiaalisen median influencereiden eli vaikuttajien liiketoiminta perustuu siihen, että he julkaisevat sisältöä, josta seuraajat tykkäävät, ja mitä enemmän seuraajat tykkäävät ja jakavat, sitä isompaa ja sitoutuneempaa yleisöä influencer voi mainostajille myydä. Jos seuraajat lakkaavat tykkäämästä "ahdistavasta" sisällöstä tai lopettavat seuraamisen, influencerin kannattaa vähentää sellaisen sisällön julkaisemista. Markkinat hoitaa.
Instagram-mallien tileissä ei pehmopornoa lukuun ottamatta ole mitään kiinnostavaa.
Mikä tässä sitten on niin vaikeaa? Minusta näyttää siltä, ettemme halua ottaa vastuuta itsestämme ja valinnoistamme. Se näyttää olevan nykyajalle tyypillistä. Olemme vapaampia kuin koskaan, mutta annamme entistä pienempien asioiden tehdä meistä uhreja.
Ja koska nyky-ihminen ei osaa lehdistön mukaan enää edes vetää vessaa oikein, tässä tulee päivän self-help-vinkki: Instagram-mallien tileissä ei pehmopornoa lukuun ottamatta ole mitään kiinnostavaa. Sieluttomissa avokadoleivissä ja vitivalkoisissa kodeissa ei ole mitään inspiroivaa. Lopeta välittömästi kaikkien influencereiden seuraaminen ja seuraa mieluummin ihmisiä, joista pidät.
Ja jos sekin ahdistaa, lakkaa seuraamasta heitäkin.
Tuskin he edes huomaavat.
Tuija Siltamäki
Tuija Siltamäki on helsinkiläinen toimittaja, joka kirjoittaa työryhmän kanssa tietokirjaa sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja aikoo aloittaa kauneusleikkauskierteen viimeistään 40-vuotiaana.
Aiheesta voi keskustella 05.02. klo 23.00 asti.