Suomen yhdistetyn joukkueen tilanteesta on puhuttu tällä kaudella lähestulkoon joka käänteessä. Mäessä ei kulje, mutta ladulla on saatu vähintään kohtuullisia suorituksia. Kärkisijat ovat kuitenkin jääneet saavuttamatta, eikä suomalaiset ole juhlineet maailmancupin palkintosijoista.
Yle Urheilun asiantuntija Tommi Nikunen muistuttaa, että yhdistetyn joukkue on juuri se, josta on puhuttu tulevaisuuden joukkueena ja jolla on parhaat vuodet vielä edessä.
– Joukkue on kasvanut, ja ne parhaat vuodet alkavat olla käsillä. Heidän pitäisi olla parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta tällä hetkellä ei vielä siltä näytä, Nikunen sanoi.
Maailmancupia tällä hetkellä kiertävästä nelikosta Ilkka Herola, Eero Hirvonen ja Leevi Mutru ovat 24-vuotiaita, joukkueen kuopus Wille Karhumaa on 19-vuotias.
Vaikka yhdistetyn joukkueen kausi on ollut mollivoittoinen, on Herola ollut tällä kaudella Suomen joukkueen valonpilkahdus. Hän on tehnyt tasaista, hyvää kautta. Maailmancupin kokonaiskilpailussa Herola on yhdeksännellä sijalla, kun viime vuonna 11 osakilpailun jälkeen hän oli sijalla 20.
– Aivan huippusijoitukset yhtä neljättä sijaa lukuun ottamatta ovat jääneet odottamaan, mutta hän on sijoittunut tasaisesti kympin joukkoon. Ilkan kohdalla tilanne näyttää menevän tasaisesti ylöspäin, muilla näkymät murheelliset.
Lajin kelkka kääntynyt
Suomalaisurheilijoilla on ollut parin viime kauden aikana suuria ongelmia etenkin mäkiosuudella. Sen sijaan ladulla tahti on ollut toinen. Kun Nikunen toimi yhdistetyn valmentajana 2000-luvun taitteessa, tilanne oli juuri päinvastainen.
– Silloin laji oli myös hyvin erilainen. Silloin siinä painottui enemmän hiihto kuin mäki, Nikunen sanoi.
Kansainvälinen hiihtoliitto halusikin muuttaa hiihdon määräävyyttä lajissa. Kaudeksi 2008–2009 tehtiin yhdistettyyn isoja muutoksia, kun mäkiosuudelta poistettiin toinen kierros, pisteen arvoja muutettiin ja hiihto-osuus lyhennettiin 15 kilometristä 10 kilometriin.
– Kelkka on nyt kääntynyt, sillä mäkihypystä on tullut tärkeämpi. Suomessa ollaan nyt hyviä hiihdossa, mutta mäessä ei kulje. Emme pysty olemaan ajan hermoilla, Nikunen harmitteli.
Nikusen mukaan tämän päivän kärkiurheilijat, kuten esimerkiksi maailmancupia dominoiva Jarl Magnus Riiber,on sprintterityyppiä, jolla on hyvät nopeusvoimaominaisuudet. Ne ovat käyttökelpoisia mäessä, mutta myös hiihto-osuuksilla, jossa voitot ratkaistaan kovilla rytminvaihdoksilla.
– Näihin asioihin meidän pitäisi löytää vastaus. Olisiko siinäkin viilamisen paikka hiihtoon? Samalla tavalla kuin mäkipuolella olisi lajianalyysin paikka, Nikunen sanoi.
Lue myös: