– En olisi uskonut, että ihan tuommoiseen hullunmyllyyn joutuu.
Heidi Viljanen (sd.) on yksi viime vaaleissa Arkadianmäelle nousseista ensikertalaisista. Heitä on paljon: Viime vaaleissa eduskuntaan nousi 83 uutta tai tauon jälkeen palannutta kansanedustajaa.
Kommentillaan Viljanen viittaa hallituskauden alkutaipaleen kiivaisiin tapahtumiin. Hallitus kaatui rytisten vain puoli vuotta istuttuaan.
Kun kevätistuntokausi pyörähtää käyntiin, viime vuoden tapahtumien jäljiltä tutkitaan edelleen sekä ulkoministerin toimien että yhden perussuomalaisen kansanedustajan salipuheiden laillisuutta.
– On surullista, kun politiikka kulkee kohusta kohuun ja pitää miettiä, mihin se huomio taas ensi viikolla kiinnittyy. Kun kuitenkin täällä päätetään asioista, jotka oikeasti koskevat ihmisten elämää ja arkea, Viljanen sanoo.
Jututimme tätä juttua varten seitsemän kansanedustajaa, jotka ovat harjoitelleet uutta ammattiaan nyt reilun yhdeksän kuukauden ajan.
Mikä heitä on eduskuntatyössä hämmästyttänyt ja miten he kokevat tulokasedustajan mahdollisuudet todelliseen vallankäyttöön?
Suuren salin teatteri katkeaa kuppilassa
Eduskunnan keskustelukulttuurin raaistumisesta on kannettu huolta jo jonkin aikaa.
Uudet kansanedustajat opettelevat vielä tavoille, mutta moni on tehnyt saman havainnon: Valiokunnissa ja eduskunnan kahvilassa keskustellaan sivistyneesti, mutta puheenparsi muuttuu rajummaksi, kun poliitikot astuvat istuntosaliin, kameroiden eteen.
– Eduskuntatyö näyttäytyy ulkopuolisille erilaisena, kuin mitä se todellisuudessa on. Täällä kuppilassa jutellaan ystävällisesti toisille ja täysistunnossa kommentit saattavat sitten kärjistyä, kuvaa keskustalainen Pekka Aittakumpu.
Kaikkia uusia edustajia salikeskustelun räväkkyys ei häiritse, mutta jotkut puhuvat julkisuushakuisesta mölinästä ja ala-arvoisesta joukkohuutamisesta.
Vihreiden Mirka Soinikoskea täysistuntojen keskustelukulttuuri yllätti aidosti.
– Täällä on tiukka etiketti, kuka mitäkin tekee, missä on pukukoodi ja miten kuljetaan. Sitten kun mennään täysistuntosaliin, niin käytös onkin kuin areenalla. Ei se nyt ihan show-painiareena ole, mutta ei paljon puutu.
Kokoomuksen Pihla Keto-Huovinen vertaa täysistuntoa teatteriin.
– Sehän on esiintymistä medialle. Itse olen kokenut valiokuntatyön tärkeäksi. Paikaksi, jossa vaikuttaa. On hyvä, että valiokuntatyöskentely on suljettujen ovien takana, jotta asioista pystytään keskustelemaan rauhassa, eivätkä mediaroolit siirry sinne.
RKP:n Mikko Ollikainen sanoo presidentin ja eduskunnan puhemiehen tehneen hyvän työn nostaessaan yhteiskunnan keskusteluilmapiirin esiin puheissaan valtiopäivien avajaisissa.
Hän sanoo ystävystyneensä jo moneen yli puoluerajojen ja toivoo, että salityöskentelykin rauhoittuisi.
– Täällä eduskunnassa on kuitenkin hienoa, että me sittenkin kättelemme toisemme, osoitamme kunnioitusta ja henkilöiden sijaan asiat riitelevät.
Valiokuntatyö vaikutusvallan ytimessä
Uusi kansanedustaja joutuu rakentamaan vaikutusvaltaansa hitaasti. Natsat on ansaittava sekä omassa eduskuntaryhmässä että valiokunnissa, joihin on päässyt tai päätynyt.
Istuntosalissa voi yrittää kerätä irtopisteitä huomiota herättämällä, mutta varsinainen vaikutusvalta asuu eduskunnan muissa huoneissa ja osin käytävillä, tuoreet kansanedustajat kertovat.
Siviilitöistä hankittu erityisosaaminen voi olla asemaansa rakentavalle riviedustajalle suureksi avuksi. Se lisää itseluottamusta ja arvostusta, jotka helpottavat verkostoitumista yli puoluerajojen ja nousua vastuullisiin tehtäviin.
– Valiokunnassa se työ ei ole niin räiskyvää, mutta siellä vaikutetaan ja saadaan omia ideoita läpi, sanoo perussuomalaisten Minna Reijonen.
Käsiteltävät kokonaisuudet ovat valtavan suuria ja edistysaskeleet usein pieniä. Reijonen vertaa kansanedustajan vallankäyttöä omenapuun kasvattamiseen: hedelmistä pääsee nauttimaan vasta pitkän ja huolellisen työn päätteeksi.
– Pienin askelin, vähä kerrassaan.
Vasemmistoliiton Johannes Yrttiaho uskoo muiden tavoin yksittäisen kansanedustajan aitoon vaikutusvaltaan.
– Miten asiat perustelee, kuinka hyvin ne tuntee, niin sillä voi vaikuttaa. Valiokuntien ja oman ryhmän kautta. Myös istuntosalissa voi nostaa asioita julkiseen keskusteluun.
Yrttiaho tuumaa tovin ennen kuin vastaa kysymykseen onnistumisen elämyksistä lyhyellä edustajanuralla.
– Olen koittanut pitää esillä hävittäjähankintojen suuria kustannuksia. Hirveän väännön jälkeen onnistuin saamaan talousvaliokunnan talousarviolausuntoon lauseen, joissa hankinnan todetaan kasvattavan valtion velkaa ja alijäämää.
Rituaaleja, yllätyksiä ja raakaa työtä
Vaikka useimmilla eduskuntaan nousevilla on jo kokemusta kuntapolitiikasta, jotkut asiat pääsevät yllättämään Arkadianmäellä.
Poliittiset skandaalit ovat vyöryneet yli eduskunnan, mutta myös edustajien arkityöhön kuuluu erikoisuuksia. Kaksisataa kansanedustajaa tekee työtään julkisuuden paineessa ja arkea värittävät valtiopäivärituaalit.
Esimerkiksi viime tiistaina edustajien tehtävänä oli käydä pudottamassa lippunsa uurnaan puhemiesvaalissa, jonka lopputuloksen kaikki tiesivät etukäteen.
Kokopäiväpoliitikoksi siirtynyttä perinteiset prosessit voivat aluksi turhauttaa tai ihmetyttää.
– Budjettikäsittelyssä ennen joulua käytiin satoja äänestyksiä läpi, eikä yhdelläkään opposition esityksistä ollut mahdollisuutta mennä läpi. Se vähän ihmetytti, toteaa Minna Reijonen(ps.).
Kokoomuksen Pihla Keto-Huovinen on havainnut, että uusien edustajien on hankalampaa saada puheenvuoroja istuntosalin väittelyissä. Myös julkinen kilpailuasetelma kansanedustajien välillä voi johtaa tehottomuuteen.
– Täysistunnoissa ihmiset puhuvat samoja asioita moneen kertaan. Osin se johtuu siitä, että puheenvuorot tilastoidaan ja ihmiset haluavat näitä tilastomerkintöjä.
RKP:n Mikko Ollikainen tunnustaa yllättyneensä työn ja kokousten valtavasta määrästä. Pienen puolueen edustajan on revettävä moneen.
– Olen ympäristövaliokunnassa ja sivistysvaliokunnassa, opetushallituksen neuvottelukunnassa, jatkuvan oppimisen seurantaryhmässä, liikennepuolella ja niin edelleen. Sitä kautta on tullut myös luottoa, vaikka olen ensimmäisen kauden edustaja.
Myös demariedustaja Heidi Viljanen kuvaa työtä yllättävän hektiseksi.
– Asioita käsitellään moneen kertaan ja kuullaan asiantuntijoita, mutta sitten edellisenä päivänä voi tulla tärkeiden kokonaisuuksien asiakirjat luettavaksi. Tätä työtä voisi tehdä ihan tauotta.
Kansanedustajuus on rakennettava itse
Vain harva työtehtävä on kansanedustajalle kuitenkaan pakollinen. Uusien edustajien on itse luotava oma roolinsa.
– Tässä työssä on iso vapaus. Työtä voi olla loputtomiin, ja se täytyy rajata itse, keskustalainen Pekka Aittakumpu toteaa.
Kutsuja, pyyntöjä, viestejä ja kysymyksiä sataa kansanedustajille. Työmaata riittää eduskuntatalon lisäksi omassa vaalipiirissä ja oman puolueen riennoissa.
Pihla Keto-Huovinen (kok.) luonnehtii työtä paitsi äärimmäisen kiinnostavaksi, myös raskaaksi ja jopa yksinäiseksi.
– Kenenkään toisen kalenteri ei ole samanlainen kuin oma kalenterisi. Siellä on aika kova kilpailu ja omat ratkaisut on tehtävä itse.
Kansanedustajan työssä myös varjopuolineen on ainutlaatuista imua ihmiselle, joka on innostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
– Täytyy osata priorisoida, koska vuorokaudessa on vain 24 tuntia. Levätäkin pitäisi ja palautua innostavista työtehtävistä. Täytyy osata johtaa itseään, Mirka Soinikoski (vihr.) kuvaa.
Pitkä "lomat" tulevat tarpeeseen
Entä miltä ensikertalaiselle maistuvat paljon puhutut kansanedustajien jättilomat?
Viime vaalien jälkeen aloittanut eduskunta on ehtinyt olla kolme ja puoli kuukautta istuntotauoilla. Niiden pituus päihittää kirkkaasti lomaoikeudet uusien kansanedustajan siviilihommissa.
Totuus kuitenkin on, että poliittisesta kannatuksesta riippuvaisilla kansaedustajilla ei ole varaa ottaa liian rennosti.
– Silloin kierretään maakuntaa ja tehdään työtä vaalipiirissä. On kaikenlaisia tilaisuuksia ja tapaamisia, toteaa vasemmistoliiton Johannes Yrttiaho.
– Jos joku osaa pitää sen ihan täysin lomana, niin ihailen. Kyllä velvollisuuden tunne on tosi kova, että pitää tavata ihmisiä ja tehdä työtä maakunnassa, säestää SDP:n Heidi Viljanen.
Puoluekohtaiset ja kansainväliset edustustehtävät ulottuvat myös istuntotauoille ja erilaiset työryhmät istuvat.
– Nyt on huomattu mediastakin, että paljon on tullut valmisteltuja asioita istuntotauon aikana myös ulos, keskustan Pekka Aittakumpu huomauttaa.
RKP:n Mikko Ollikainen kertoo pitäneensä kesällä kolme viikkoa varsinaista lomaa perheen parissa ja vuodenvaihteessa pyhäkauden. Mirka Soinikoski sanoo ihmisten yllättyneen tavatessaan hänet istuntotaukojen aikana toistuvasti töistä.
– Tapaamiset ja kokoukset jatkuivat koko tauon ajan. Loma on aika suhteellinen käsite.
Pihla Keto-Huovinen sanoo, että eduskunnan varsinaiset istuntokaudet ovat niin kovan työpaineen aikaa, että varsinkin joulutauko tuli todelliseen tarpeeseen.
– Todella paljon on tullut uutta asiaa, mikä piti oppia syysistuntokaudella. Ja edelleenkin on paljon opittavaa.
Eduskuntaan viime vaaleissa nousseet uudet sekä sinne palanneet kansanedustajat:
SDP, 15: Eveliina Heinäluoma (Helsinki), Aki Lindén (Varsinais-Suomi), Marko Asell (Pirkanmaa), Kim Berg (Vaasa), Seppo Eskelinen (Savo-Karjala), Paula Werning (Kaakkois-Suomi), Niina Malm (Kaakkois-Suomi), Johannes Koskinen (Häme), Kimmo Kiljunen (Uusimaa), Johan Kvarnström (Uusimaa), Hussein al-Taee (Uusimaa), Tuula Väätäinen (Savo-Karjala), Piritta Rantanen (Keski-Suomi), Raimo Piirainen (Oulu), Heidi Viljanen (Satakunta).
Perussuomalaiset, 24: Jussi Halla-aho (Helsinki), Mauri Peltokangas (Vaasa), Vilhelm Junnila (Varsinais-Suomi), Sebastian Tynkkynen (Oulu), Jenna Simula (Oulu), Lulu Ranne (Häme), Juha Mäenpää (Vaasa), Riikka Purra (Uusimaa), Sanna Antikainen (Savo-Karjala), Kaisa Juuso (Lappi), Jussi Wihonen (Savo-Karjala), Kristian Sheikki Laakso (Kaakkois-Suomi), Ari Koponen (Uusimaa), Minna Reijonen (Savo-Karjala), Sakari Puisto (Pirkanmaa), Veikko Vallin (Pirkanmaa), Mikko Lundén (Varsinais-Suomi), Jari Koskela (Satakunta), Riikka Slunga-Poutsalo (Uusimaa), Jukka Mäkynen (Vaasa), Veijo Niemi (Pirkanmaa), Ano Turtiainen (Kaakkois-Suomi), Mari Rantanen (Helsinki), Jouni Kotiaho (Keski-Suomi).
Kokoomus, 11: Marko Kilpi (Savo-Karjala), Anna-Kaisa Ikonen (Pirkanmaa), Heikki Vestman (Uusimaa), Terhi Koulumies (Helsinki), Heikki Autto (Lappi), Matias Marttinen (Satakunta), Ruut Sjöblom (Uusimaa), Janne Heikkinen (Oulu), Ville Kaunisto (Kaakkois-Suomi), Pihla Keto-Huovinen (Uusimaa), Janne Sankelo (Vaasa).
Keskusta, 9: Eeva Kalli (Satakunta), Pasi Kivisaari (Vaasa), Mikko Kärnä (Lappi), Mikko Kinnunen (Oulu), Jouni Ovaska (Pirkanmaa), Pekka Aittakumpu (Oulu), Hanna Huttunen (Savo-Karjala), Hilkka Kemppi (Häme), Joonas Könttä (Keski-Suomi).
Vihreät, 14: Maria Ohisalo (Helsinki), Mari Holopainen (Helsinki), Pirkka-Pekka Petelius (Uusimaa), Inka Hopsu (Uusimaa), Iiris Suomela (Pirkanmaa), Atte Harjanne (Helsinki), Noora Koponen (Uusimaa), Saara Hyrkkö (Uusimaa), Bella Forsgrén (Keski-Suomi), Sofia Virta (Varsinais-Suomi), Tiina Elo (Uusimaa), Jenni PItko (Oulu), Hanna Holopainen (Kaakkois-Suomi), Mirka Soinikoski (Häme).
Vasemmistoliitto, 7: Merja Kyllönen (Oulu), Mai Kivelä (Helsinki), Veronika Honkasalo (Helsinki), Juho Kautto (Keski-Suomi), Jussi Saramo (Uusimaa), Johannes Yrttiaho (Varsinais-Suomi), Pia Lohikoski (Uusimaa).
RKP, 3: Mikko Ollikainen (Vaasa), Anders Norrback (Vaasa), Sandra Bergqvist (Varsinais-Suomi).
Juttua korjattu klo 12.49: SDP:n kansanedustaja Tuula Väätäinen Savo-Karjalan vaalipiiristä lisätty Timo Suhosen tilalle.